Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Oletteko unohtaneet asioita joita kuvittelitte muistavanne ikuisesti?
16.02.2022 |
Minä olen. En esimerkiksi muista miten ja milloin tapasin nykyisen aviomieheni ensimmäistä kertaa, tai miten aloimme aikoinaan seurustella. Pitää vissiin kysyä häneltä jos hän muistaa.
En myöskään muista ensimmäisestä yhdynnästäni paljon mitään. Vain sen kenen kanssa se tapahtui. Se ei jäänyt siihen yhteen kertaan hänen kanssaan, ja jotain muistikuvia on missä ja miten olisin hänen kanssaan ollut, mutta kaikki tuntuvat siltä että olisivat olleet vasta niitä myöhempiä kertoja.
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa ulkomaanmatka. Koko reissu tuntuu melkein unelta, enkä muista yksityiskohtia.
En voi tietää, koska en muista sitä minkä olen unohtanut.
Minä en muista ensimmäisen seksikumppanini nimeä. Joskus pari vuotta sitten huvikseni etsin googlesta joitakin nuoruudenkavereita ja löysinkin hieman tietoja missä vaikuttavat nyt. Ajattelin myös tuon ensimmäisen rakastajani googlata, kunnes tajusin ettei nimi tule millään mieleen. Etunimen muistin, ja sen että sukunimi oli ruotsinkielinen, mutta nimi ei vaan millään tullut mieleen.
En muista ensimmäisen poikaystäväni nimeä. Rupesin eräs päivä miettimään, mutta en muista yhtään. Seuraavan kyllä muistan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan aika paljon asioita. Mutta jos pitäisi jokaisen asian vuosiluku tai päivämäärä iskeä pöytään, niin ei niitä ole mihinkään merkitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No yks päivä tajusin, etten enää muista lapsuudestani mummoni asunnon pohjapiirustusta, siis miten ne huoneet siellä meni. Se oli mulle kamala "kriisi" koska olin sen aina ennen muistanut selvästi. Se kuinka muistin tämän unohtamani asian, no siinä kerrostalossa oli asuntoja myynnissä ja menin kyttäämään niitä, mutta en enää kyennyt muistamaan miten ne huoneet meni mummoni asunnossa. Joten en ollut varma oliko se myynnissä oleva asunto saman mallinen. Harmittaa vieläkin etten vaan enää muista sitä, vaikka pitkälle aikuisuuteen muistin sen ihan selvästi. Ilmeisesti aivot ovat poistaneet sen "kansion" turhana, varsinkin koska en ole edes ohimennen ajatellut koko asiaa vuosiin. Tuon jälkeen aloinkin aktiivisemmin muistelemaan muita lapsuuteeni liittyviä asuntoja ja kesämökkejä, ettei nekin unohdu mielestäni. Kävin mielessäni serkkujeni silloiset talot ja tätini rivarin, kummieni maatilan jossa kävin aina kanalassa. Kaikkia paikkoja joita ei enää ole, ainakaan suvun omistuksessa.
Silloin kun tuo Naissotilaat -sarja tuli telkkarista niin tajusin etten muista omista armeija-ajoistani yhtään mitään. Eikä niistä ollut silloin kuin parikymmentä vuotta aikaa. Kyllä minulla varmaan armeijan vaatteet oli silloin aina päällä, mutta mitään muistikuvaa ei sellaisista ollut. Eikä mistään muustakaan siellä tapahtuneesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista mitenkään, mihin olen piilottanut kassakaapin avaimet.
Isäni kuoli melkein 20 vuotta sitten.
Nyt tajusin, etten enää muista hänen nauruaan 😔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juon unohtaakseni, mutten muista mitä piti unohtaa. Ilmeisesti juominen siis toimii.
Unohdin jotain... mutta en muista mitä... keski-ikää johden mennään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ottanut sen asenteen, etten tule muistamaan välttämättä perusasioitakaan tai jotain, mitä ihmiset pitävät ikimuistoisena. Joten tuskin tulee yllätyksenä.
Minä muistan myös kaiken unohtamani.
Vähän sivuun, mutta ihmetyttää kyllä etten muista omaa isoisääni. Luulin, että ei olla oltu missään tekemisissä kun oli vähän viinaan menevä. Nyt kuitenkin kuulin, että on kyläillyt meillä säännöllisesti koko lapsuuteni. Kuoli kun olin teini-iässä. Ei mitään muistikuvia, vaikka muuten muistan jo päiväkotiajoilta enemmän kuin muut ikätoverit.
Jotain vuosien takaisia ulkomaanmatkoja ja niillä koettuja elämyksiä, kun on kokenut suurta onnen tunnetta ja ajatellut että tämä hetki ja ympäröivä kauneus pitää tallentaa joka solulla. En pysty palauttamaan niitä enää mieleen.
Sen olen huomannut, että muistista palautuminen on välillä hyvin hidasta.
Kaikkia aiempia ministerejä, en heti muista. Toimittaja Mats Dumellin nimeä en muistanut moneen vuoteen, kunnes nimi pulpahti aivoistani esiin jokin aika sitten.
Vaikka kuinka paljon! Etenkin jatkuvasti tarvitut asiat, joita lakkaa tarvitsemasta, unohtuu lähes saman tien.
Olin aikoinaan työssä, jossa piti usein kertoa tiettyjä puhelinnumeroita ihmisille. Ajattelin, että en milloinkaan tule unohtamaan niitä numeroita.
En muista enää edes mihin ne olivat, numeroista puhumattakaan. :D
Liian paljon hyviä asioita. Edesmenneitä ihmisiä, matkoja, omat lapset pieninä.
En muista, mitä olen unohtanut!
-Neville Longbottom