Haluan suhteen, mutta en ole valmis 'kohtuullistamaan' harrastuksiani

No se on vähän valintojen maailma tämä elämä.

Ei ongelmaa, olen samanlainen, nainen. Kysehän on vaan sopivan kumppanin löytämisestä. 

Monilla ihmisillä on halu suhteeseen, mutta silti säilyttää itselle tärkeitä asioita, oli se sitten työ, harrastus, omat ystävät.

Olisin itse tyytyväinen tavatessani toisen, joka elää omaa elämäänsä. Suhde usein pysyy hyvänä kun yhdessäoloaika on lyhyempi, mutta laadukkaampi.

On mahdollista, älä luovuta. Jos lapset ei oo haaveena niin etsit yhtä intoihimoisesti omiin harrastuksiinsa suhtautuvan naisen. Jos on lapsihaaveita miin sitten voikin olla vaikeampaa. Kun kumpikaan ei ehtisi sitten enää harrastaa intohimoisesti, ehkä tunnin silloin, toisen tällöin. Eikä siitä yleensä tule kuin paha mieli, varsinkin jos on tottunut että siinä harrastuksen aikaansaamassa flow tilassa vierähtää vaivatta vaikka koko päivä tai useampikin peräkkäin.

Riippuu myös intohimon intensiteetistä. Mielestäni ei viikonloppunakaan tarvitse puuhata koko ajan jotain yhdessä, mutta jos se kymmentuntinen lukumaraton tarkoittaa, ettei sille miehelle saa puhua sinä aikana tai kaikki kotityöt kaatuu minun harteilleni, koska mies vaan harrastaa, niin en minäkään sitä jaksaisi.

Minusta tuo onnistuu vain jos kumpikin asuu erillään. Silloin sinä voit harrastaa intohimojasi ihan rauhassa, mutta sovitte sitten seurustelukumppanin kanssa yhteistä aikaa, jolloin omistaudut vain hänelle.

Kannattaa valita myös itsenäinen kumppani, jolla on muitakin harrastuksia elämässä kuin nyhjääminen sinun kyljessäsi 24/7.

Jos harkitsette yhteenmuuttoa ja perhettä, siinä vaiheessa alkaa tulla ongelmia, koska perhe-elämässä sulla ei tule olemaan reilua jättää kaikki vastuut ja työt sille toiselle osapuolelle. Jos ei koe pystyvänsä muuttumaan, sitten ei kannata valita kumppania, joka haluaa elää ydinperhe-elämää.

Niin olen samaa mieltä, että kotityöt tehdään tietysti puoliksi. Jos ap etsisi naista sillä periaatteella, että tämä hoitaisi kaikki kotityöt ja mies vaan harrastelee, niin saattaa olla mahdottomuus. Kumpikin tekee tai sitten jätetään välillä tekemättä, jos oikein kiivas harrastussesonki päällä. Kahden aikuisen taloudessa ei oikeastaan ole sellaisia kotitöitä joita pitäisi päivittäin välttämättä tehdä, eikä ole sidottu mihinkään kellon aikoihin. Itse ainakin priorisoin silloin kun on kiire harrastaa:) Esim. 1 päivä viikosta varattu pyykkäämiselle, siivoukselle yms. tylsälle. Joinain päivinä saatan tehdä ruokaa ja jos ei ehdi eikä huvita, niin haen jotain valmista. Pääasia että ehtii nauttia harrastuksesta.

Mie luulen että se on tuo pianon pimputtelu kun ei naista löydy. Kas kun et vielä meditoi.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo onnistuu vain jos kumpikin asuu erillään. Silloin sinä voit harrastaa intohimojasi ihan rauhassa, mutta sovitte sitten seurustelukumppanin kanssa yhteistä aikaa, jolloin omistaudut vain hänelle.

Kannattaa valita myös itsenäinen kumppani, jolla on muitakin harrastuksia elämässä kuin nyhjääminen sinun kyljessäsi 24/7.

Jos harkitsette yhteenmuuttoa ja perhettä, siinä vaiheessa alkaa tulla ongelmia, koska perhe-elämässä sulla ei tule olemaan reilua jättää kaikki vastuut ja työt sille toiselle osapuolelle. Jos ei koe pystyvänsä muuttumaan, sitten ei kannata valita kumppania, joka haluaa elää ydinperhe-elämää.

Ei tarvitse asua erillään, jos valitsee sopivan naisen. Mun mies saisi ainakin ihan rauhassa lukea sen 10 tuntia , enkä olisi kitisemässä vieressä. Olis mahtavaa kun lähtisi itse pitkälle hiihtolenkille taikka patikalle taikka muuttolintuja bongaamaan ja ukko jäisi tyytyväisenä kotiin lukemaan! Ei olisi mitään syytä potea huonoa omaatuntoa, että keksiikö se itselleen tekemistä ja onko harmissaan kun taas lähden. Avainasemassa on vaan valita oikea puoliso siihen rinnalle. Mutta piloille menee jos ottaa jonkun joka haluaa tehdä kaiken yhdessä, kyhnyttää kyljessä jatkuvasti kontrolloida ja aikatauluttaa arkea. Ota itsenäinen omaan elämään kykenevä puoliso.

Muuten kiva, mutta miten pidät kuntosi yllä ja nautit fyysisyydestä? Entä koetko, että lukemalla paljon, olet myös itse elänyt elämää, etkä vain lukenut toisten tuottamaa sisältöä elämään? Minulle nämä olivat ongelmakohtia, kun olin nuori, mutta paransin tapani.

Lisäksi menee oma aika ihmisten huoltotöihin, kuten ruuanlaittoon, vaatteiden pesuun ja perussiisteyden ylläpitoon. Näitä en ole valmis tekemään toisen puolesta.

Kauhuharrastus toisella olisi postimerkkien keräily.

Liian turvallisuushakuista ja elämän ympäriltä poissulkevaa. Miksi pakata harrastus kansiin, kun elämäkään ei pakkaudu? Hyvänä puolena vain se, että mahtuu keräilykohteena pieneen tilaan.

Kaikki keräily tuntuu turhalta.

Uteliaisuudesta, mihin tarvit suhdetta kun sulla on kirjat ja opiskelu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo onnistuu vain jos kumpikin asuu erillään. Silloin sinä voit harrastaa intohimojasi ihan rauhassa, mutta sovitte sitten seurustelukumppanin kanssa yhteistä aikaa, jolloin omistaudut vain hänelle.

Kannattaa valita myös itsenäinen kumppani, jolla on muitakin harrastuksia elämässä kuin nyhjääminen sinun kyljessäsi 24/7.

Jos harkitsette yhteenmuuttoa ja perhettä, siinä vaiheessa alkaa tulla ongelmia, koska perhe-elämässä sulla ei tule olemaan reilua jättää kaikki vastuut ja työt sille toiselle osapuolelle. Jos ei koe pystyvänsä muuttumaan, sitten ei kannata valita kumppania, joka haluaa elää ydinperhe-elämää.

Ei tarvitse asua erillään, jos valitsee sopivan naisen. Mun mies saisi ainakin ihan rauhassa lukea sen 10 tuntia , enkä olisi kitisemässä vieressä. Olis mahtavaa kun lähtisi itse pitkälle hiihtolenkille taikka patikalle taikka muuttolintuja bongaamaan ja ukko jäisi tyytyväisenä kotiin lukemaan! Ei olisi mitään syytä potea huonoa omaatuntoa, että keksiikö se itselleen tekemistä ja onko harmissaan kun taas lähden. Avainasemassa on vaan valita oikea puoliso siihen rinnalle. Mutta piloille menee jos ottaa jonkun joka haluaa tehdä kaiken yhdessä, kyhnyttää kyljessä jatkuvasti kontrolloida ja aikatauluttaa arkea. Ota itsenäinen omaan elämään kykenevä puoliso.

Emme tiedä haluaako ap asua yhdessä, hänhän puhui vain suhteesta, ajattelin että kyse olisi enimmäkseen seurustelusta. Mutta jos haluaa yhteiselämää, niin esittämäsi tilanne on ihanteellinen, mutta vaatii ap:ltäkin kompromisseja. Tietenkin pitää valita se oikea puolisoehdokas ja ennen yhteenmuuttoa avata rehellisesti keskustelu asiasta.

Paras olisi aloittaa seurustelusta ja erikseen asumisesta, ja katsoa miten homma etenee.

Itse en haluaisi asua kenenkään kanssa joka soittaa pianoa kotona. Aikoinaan pianoa soittava opiskelija asui naapurissa, joten tiedän mitä helevettiä se voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Kauhuharrastus toisella olisi postimerkkien keräily.

Liian turvallisuushakuista ja elämän ympäriltä poissulkevaa. Miksi pakata harrastus kansiin, kun elämäkään ei pakkaudu? Hyvänä puolena vain se, että mahtuu keräilykohteena pieneen tilaan.

Kaikki keräily tuntuu turhalta.

Kaikista harrastuksista oppii jotain ja jos se kiinnostaa sitä toista ihmisiä, eikä muulla tavoin häiritse sua, niin kuka sinä olet jonkun harrastusta arvostelemaan.

Ongelmaksi tuossa ap:n tilanteessa tulee enemmänkin ajankäyttö. Suostuuko kumppani siihen että näkee toista vain harvoin  vai pystyykö ap järjestämään tarpeeksi yhteistä aikaa? Entäs ne yhteiset kiinnostuksen kohteet? Olisi varmaan ap:lle kiva löytää kumppani jolla on samoja intohimoja, silloin asioita voisi jakaa ja parin kesken olisi parempi yhteisymmärrys.

Parisuhde voi samanmielisen kanssa luonnistua.

Mutta hyvä huomio tuo, että lapsiperhe- elämä ei onnistu noin, että hautautuu 10 tunniksi kirjan pariin. Sillä lapset tarvitsevat taukoamatonta huolenpitoa ja läsnäoloa pienenä. Isompanakaan ei voi noin heitteille jättää mitä ap:n elämä on.

Vierailija kirjoitti:

Muuten kiva, mutta miten pidät kuntosi yllä ja nautit fyysisyydestä? Entä koetko, että lukemalla paljon, olet myös itse elänyt elämää, etkä vain lukenut toisten tuottamaa sisältöä elämään? Minulle nämä olivat ongelmakohtia, kun olin nuori, mutta paransin tapani.

Lisäksi menee oma aika ihmisten huoltotöihin, kuten ruuanlaittoon, vaatteiden pesuun ja perussiisteyden ylläpitoon. Näitä en ole valmis tekemään toisen puolesta.

Hauskaa sinänsä, miten oletetaan että kaikkien pitäisi lukea samasta syystä, ja että pitäisi olla vain yksi syy. Et voi tietää. Tulee mieleen tuttavat, jolle kertoessani harrastuksestani, kysyvät 'maksetaanko sulle tästä?' Mihin sinun tarvitsee osata monta kieliä? Aiotko matkustaa?? Kun ei voi tietää syytä, niin sivistys on vähintäänkin jotain johon pitää suhtatua epäillen, jopa vaarallisena, tai kuten ajattelee moni "sydämensivistynyt" palstalainen: Mitä sinä poika elämästä opit niistä kirjoista!  Opiskelee neljää eri kieltä, kuvittelee sekin varmaan olevansa muita parempi! Jokainen tapaamani juntti, joka ei ole lukenut ainuttakaan kirjaa kahteenkymmeneen vuoteen eikä osaa kieliä, suhtautuu sivitykseen naurettavana ajanhukkana -- niinkuin hän olisikin se joka tietää paljon elämästä!

Vierailija kirjoitti:

Emme tiedä haluaako ap asua yhdessä, hänhän puhui vain suhteesta, ajattelin että kyse olisi enimmäkseen seurustelusta. Mutta jos haluaa yhteiselämää, niin esittämäsi tilanne on ihanteellinen, mutta vaatii ap:ltäkin kompromisseja. Tietenkin pitää valita se oikea puolisoehdokas ja ennen yhteenmuuttoa avata rehellisesti keskustelu asiasta.

Kumppanin löytäminen on tänä päivänä niin hankalaa ja kallista hommaa, että tuntuu kuin joutuisi laittamaan kaikki projektit jäähylle sen ajaksi että löytää aikaa deittailulle.

No jos harrastuksiin intohimolla suhtautuminen tarkoittaa sitä, että kaikki menot ja tekeminen pitää suunnitella sen intohimoisen harrastajan aikataulujen mukaan, niin ei sellaista kukaan jaksa. Yhteistaloudessa tuo tarkoittaa myös yleensä sitä, että kodin pakolliset askareet jää sille toiselle osapuolelle. Lapset ei myöskään tule tuolaisessa suhteessa kyseeseen, koska ei siinä elämäntilanteessa voi uppoutua jatkuvasti tuntikausiksi omiin harrastuksiin.

Etsi hyvin tienaava, pitkän linjan hevosnainen. Viettää mieluusti vapaapäivinä vaikka sen 10 h tallilla ja on vaan tyytyväinen, kun ei tarvitse koko päivää olla vastailemassa niihin milloin säää tuuu-uut -viesteihin ja puheluihin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ongelmaa, olen samanlainen, nainen. Kysehän on vaan sopivan kumppanin löytämisestä. 

Monilla ihmisillä on halu suhteeseen, mutta silti säilyttää itselle tärkeitä asioita, oli se sitten työ, harrastus, omat ystävät.

Olisin itse tyytyväinen tavatessani toisen, joka elää omaa elämäänsä. Suhde usein pysyy hyvänä kun yhdessäoloaika on lyhyempi, mutta laadukkaampi.

Toisaalta kun molemmat elää omaa elämäänsä, niin on aika iso riski, että jossain vaiheessa homma tulee siihen pisteeseen ettei olekaan yhtään mitään yhteistä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo onnistuu vain jos kumpikin asuu erillään. Silloin sinä voit harrastaa intohimojasi ihan rauhassa, mutta sovitte sitten seurustelukumppanin kanssa yhteistä aikaa, jolloin omistaudut vain hänelle.

Kannattaa valita myös itsenäinen kumppani, jolla on muitakin harrastuksia elämässä kuin nyhjääminen sinun kyljessäsi 24/7.

Jos harkitsette yhteenmuuttoa ja perhettä, siinä vaiheessa alkaa tulla ongelmia, koska perhe-elämässä sulla ei tule olemaan reilua jättää kaikki vastuut ja työt sille toiselle osapuolelle. Jos ei koe pystyvänsä muuttumaan, sitten ei kannata valita kumppania, joka haluaa elää ydinperhe-elämää.

kyllä .itse olen mies ja itselle sopii kahden asunnon suhde. nainen saa ihan vapaasti sisustus viettiä toteuttaa ja jä mä myös. en kestä asua kämpässä jossa live ,love , laugh tyyppiset typerät seinätekstit