Missä maissa teistä tuntuu, että tavallinen arkinen vuorovaikutus paikallisten kanssa olisi helppoa?

Hollannissa ihmiset ovat ihania 🥰

Minulla on siellä aina tosi kotoisa olo, en osaa selittää. Haaveena muuttaminen sinne.

Goalla tuli sellainen olo, että tännehän voisi jäädä. Intialaiset on todella ystävällisiä ja avuliaita, heidän kanssaan on kiva keskustella ja asioida.

Italiassa ja Kreikassa.

Espanjankieliset maat, mm. Manner-Espanja, Kanariansaaret ja Etelä-Amerikan maat, kunhan vaan hallitsee espanjan kielen.

Missä vaan kunhan osaat paikallisen kielen, sinulla on joku selkeä syy olla siellä ja osaat toimia paikallisen kulttuurin mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Hollannissa ihmiset ovat ihania 🥰

Minulla on siellä aina tosi kotoisa olo, en osaa selittää. Haaveena muuttaminen sinne.

Sama juttu, pidän myös hollantilaisista!

Iso-Britanniassa ja Irlannissa. Jostain syystä sovin sinne hyvin. 

Mulla ei ole ollut koskaan missään sellainen olo. Olen aina tuntenut oloni ulkopuoliseksi, mikä on minulle ihan ok. Jopa Englannissa, jossa ei ole edes kielen takia ongelmia. Oletan, että ap tarkoittaa tässä sellaista arkista small talk -tyylistä jutustelua?

Olen asunut ulkomailla pian 20 vuotta. Viidessä eri maassa, kolmella mantereella.

Mustakin espanjalaiset tuntuvat jotenkin maanläheisiltä ja helposti lähestyttäviltä. Mutta tämä on mutua, ei ole siitä mitään kokemusta muuta kuin satunnaisena turistina.

Jotkin kansallisuudet tuntuvat jotenkin vierailta. Esimerkiksi japanilaiset nuoret naiset turistiporukkana tuntuvat oudoilta kikattelevilta lapsiaikuisilta. Tuntuvat menevän kuin omassa kuplassaan. Aika tavallisen oloinen vaikka ruotsalaistyttö usein luo ilmapiiriä, että tässä menee kansainvälistä huippumalli ja -ihmisainesta, jota tavallisen kaduntallaajan ei ole syytä lähestyä. Sama tyyli näyttää lisääntyneen Suomessakin.  Ehkä nämä on vain mun oman pään sisäisiä juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole ollut koskaan missään sellainen olo. Olen aina tuntenut oloni ulkopuoliseksi, mikä on minulle ihan ok. Jopa Englannissa, jossa ei ole edes kielen takia ongelmia. Oletan, että ap tarkoittaa tässä sellaista arkista small talk -tyylistä jutustelua?

Olen asunut ulkomailla pian 20 vuotta. Viidessä eri maassa, kolmella mantereella.

Niin tai jopa, että muodostuisi jonkinlaista sosiaalista verkostoa ja jopa ystävyyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Goalla tuli sellainen olo, että tännehän voisi jäädä. Intialaiset on todella ystävällisiä ja avuliaita, heidän kanssaan on kiva keskustella ja asioida.

Intialaiset varmasti tuntuvat turisteista mukavilta ja useimmat tavallaan ovatkin. Ovat usein puheliaita ja hakeutuvat seuraan. Jopa siinä määrin, että lopulta melkein ahdistaa, koska Suomessa on totuttu päinvastoin antamaan tilaa ja yksityisyyttä muille. Olen asunut monta vuotta intialaisten parissa ja oikeastaan jo tottunut siihen, että aina joku on nurkissa ja siksi ei oikeastaan koskaan voi olla liian "rennosti" eli tarkoittaa sitä, että joutuu kotonakin olla edes jotenkin säällisesti pukeutunut, puhella heille ja tehdä ruokaa heille jne. Perhe ja yhteisö on heille usein tärkeitä ja siksi myös jotkut pienet kuprut yhteiselossa voivat saada isot mittasuhteet. Sillä todellakin on väliä, jos joku kummin kaima sanoi jollekin epäkunnioittavasti ja aina joku vähän loukkaantuu jostakin. Näin suomalaisena tuntuu, että lähes jokaisessa tuollaisessa "riidassa" se varsinainen syy tuntuu varsin mitättömältä, enkä itse välittäisi sellaisesta tuon taivaallista, mutta joissain kulttuureissa jotkut tavat ja käytöskoodit voivat ollakin hyvin tärkeitä. Joka tapauksessa, heistäkin on tullut minulle tärkeitä ja nyt kun on tottunut tähän, niin tykkäänkin elää heidän kanssaan. Onhan se varmasti omalla tavalla avartanut elämänkuvaani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole ollut koskaan missään sellainen olo. Olen aina tuntenut oloni ulkopuoliseksi, mikä on minulle ihan ok. Jopa Englannissa, jossa ei ole edes kielen takia ongelmia. Oletan, että ap tarkoittaa tässä sellaista arkista small talk -tyylistä jutustelua?

Olen asunut ulkomailla pian 20 vuotta. Viidessä eri maassa, kolmella mantereella.

Niin tai jopa, että muodostuisi jonkinlaista sosiaalista verkostoa ja jopa ystävyyksiä.

Ok. No tämä onnistui minulla Englannissa. Tosin kyllä aluksi oli aika pitkään sosiaaliset piirit pelkästään muita ulkomaalaisia. Harrastuksista löysin sitten brittejä ja muutamista tuli ajan saatossa kavereita muutenkin kuin sen harrastuksen takia.

Kielen osaaminen on avain. Ei paikallisilla ole halua tai tarvetta viettää vapaa-aikaa kielipuolen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Goalla tuli sellainen olo, että tännehän voisi jäädä. Intialaiset on todella ystävällisiä ja avuliaita, heidän kanssaan on kiva keskustella ja asioida.

Intialaiset varmasti tuntuvat turisteista mukavilta ja useimmat tavallaan ovatkin. Ovat usein puheliaita ja hakeutuvat seuraan. Jopa siinä määrin, että lopulta melkein ahdistaa, koska Suomessa on totuttu päinvastoin antamaan tilaa ja yksityisyyttä muille. Olen asunut monta vuotta intialaisten parissa ja oikeastaan jo tottunut siihen, että aina joku on nurkissa ja siksi ei oikeastaan koskaan voi olla liian "rennosti" eli tarkoittaa sitä, että joutuu kotonakin olla edes jotenkin säällisesti pukeutunut, puhella heille ja tehdä ruokaa heille jne. Perhe ja yhteisö on heille usein tärkeitä ja siksi myös jotkut pienet kuprut yhteiselossa voivat saada isot mittasuhteet. Sillä todellakin on väliä, jos joku kummin kaima sanoi jollekin epäkunnioittavasti ja aina joku vähän loukkaantuu jostakin. Näin suomalaisena tuntuu, että lähes jokaisessa tuollaisessa "riidassa" se varsinainen syy tuntuu varsin mitättömältä, enkä itse välittäisi sellaisesta tuon taivaallista, mutta joissain kulttuureissa jotkut tavat ja käytöskoodit voivat ollakin hyvin tärkeitä. Joka tapauksessa, heistäkin on tullut minulle tärkeitä ja nyt kun on tottunut tähän, niin tykkäänkin elää heidän kanssaan. Onhan se varmasti omalla tavalla avartanut elämänkuvaani.

Asuin eräässä eteläisen Afrikan maassa compoundilla, jossa valtaosa oli intialaisia. Minulle se yhteisöllisyys oli lähes ahdistavaa. Ja ne todella tiukat sukupuoliroolit. Miehet naukkaili rommia pihamaalla ja naisia ei näkynyt missään. En antanut compoundin lasten rynnätä meille sisään ihan koska vaan ja mua taidettiin pitää tämä takia aika omituisena. Lähes joka viikonloppu joku järjesti juhlat, eli kokoonnuttiin yhdessä syömään ja miehet joi alkoholia. Jos tuohon ei osallistunut, niin joku lapsista lähetettiin koputtelemaan ovelle. Joskus lähdin illalla pois kotoa ihan sen takia, ettei tarvi mennä. :D

Englanninkieliset maat joissa puhutaan selkeästi tai saat selvää siitä. Ja alue joka on inhimillinen, ei kolkko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Goalla tuli sellainen olo, että tännehän voisi jäädä. Intialaiset on todella ystävällisiä ja avuliaita, heidän kanssaan on kiva keskustella ja asioida.

Intialaiset varmasti tuntuvat turisteista mukavilta ja useimmat tavallaan ovatkin. Ovat usein puheliaita ja hakeutuvat seuraan. Jopa siinä määrin, että lopulta melkein ahdistaa, koska Suomessa on totuttu päinvastoin antamaan tilaa ja yksityisyyttä muille. Olen asunut monta vuotta intialaisten parissa ja oikeastaan jo tottunut siihen, että aina joku on nurkissa ja siksi ei oikeastaan koskaan voi olla liian "rennosti" eli tarkoittaa sitä, että joutuu kotonakin olla edes jotenkin säällisesti pukeutunut, puhella heille ja tehdä ruokaa heille jne. Perhe ja yhteisö on heille usein tärkeitä ja siksi myös jotkut pienet kuprut yhteiselossa voivat saada isot mittasuhteet. Sillä todellakin on väliä, jos joku kummin kaima sanoi jollekin epäkunnioittavasti ja aina joku vähän loukkaantuu jostakin. Näin suomalaisena tuntuu, että lähes jokaisessa tuollaisessa "riidassa" se varsinainen syy tuntuu varsin mitättömältä, enkä itse välittäisi sellaisesta tuon taivaallista, mutta joissain kulttuureissa jotkut tavat ja käytöskoodit voivat ollakin hyvin tärkeitä. Joka tapauksessa, heistäkin on tullut minulle tärkeitä ja nyt kun on tottunut tähän, niin tykkäänkin elää heidän kanssaan. Onhan se varmasti omalla tavalla avartanut elämänkuvaani.

Asuin eräässä eteläisen Afrikan maassa compoundilla, jossa valtaosa oli intialaisia. Minulle se yhteisöllisyys oli lähes ahdistavaa. Ja ne todella tiukat sukupuoliroolit. Miehet naukkaili rommia pihamaalla ja naisia ei näkynyt missään. En antanut compoundin lasten rynnätä meille sisään ihan koska vaan ja mua taidettiin pitää tämä takia aika omituisena. Lähes joka viikonloppu joku järjesti juhlat, eli kokoonnuttiin yhdessä syömään ja miehet joi alkoholia. Jos tuohon ei osallistunut, niin joku lapsista lähetettiin koputtelemaan ovelle. Joskus lähdin illalla pois kotoa ihan sen takia, ettei tarvi mennä. :D

Onneksi oman yhteisöni miehet eivät kovin moni juo, koska heidän uskontonsa kieltää sen, mutta kyllä niissä isommissa juhlissa on aina se oma miesporukka joka ryyppää. Naiset eivät koskaan osallistu juomiseen ja tiedän, että sitä ei myöskään sallittaisi minulle. Se olisi varmaan heistä ihan skandaali, jos kehtaisin juoda alkoholia. ;D Mutta joo, tuttua tuo, että oven taakse ilmestytään yllättäen ja eipä noita vierailuja voi oikein millään syyllä kieltää tai tulee huono maine.

Maissa joissa on paljon ulkkiksia.

Heidan kanssa ystavystyy. Paikallisten kanssa on vaikeaa solmia ystavyyksia oli sitten englanti, italia, saksa, espanja..

Nain naisena. Miehilla eri.

Venäjällä. Venäläinen vieraanvaraisuus on maailmankuulua. Siellä ihmiset auttavat muualta tullutta pyyteettömästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Goalla tuli sellainen olo, että tännehän voisi jäädä. Intialaiset on todella ystävällisiä ja avuliaita, heidän kanssaan on kiva keskustella ja asioida.

Intialaiset varmasti tuntuvat turisteista mukavilta ja useimmat tavallaan ovatkin. Ovat usein puheliaita ja hakeutuvat seuraan. Jopa siinä määrin, että lopulta melkein ahdistaa, koska Suomessa on totuttu päinvastoin antamaan tilaa ja yksityisyyttä muille. Olen asunut monta vuotta intialaisten parissa ja oikeastaan jo tottunut siihen, että aina joku on nurkissa ja siksi ei oikeastaan koskaan voi olla liian "rennosti" eli tarkoittaa sitä, että joutuu kotonakin olla edes jotenkin säällisesti pukeutunut, puhella heille ja tehdä ruokaa heille jne. Perhe ja yhteisö on heille usein tärkeitä ja siksi myös jotkut pienet kuprut yhteiselossa voivat saada isot mittasuhteet. Sillä todellakin on väliä, jos joku kummin kaima sanoi jollekin epäkunnioittavasti ja aina joku vähän loukkaantuu jostakin. Näin suomalaisena tuntuu, että lähes jokaisessa tuollaisessa "riidassa" se varsinainen syy tuntuu varsin mitättömältä, enkä itse välittäisi sellaisesta tuon taivaallista, mutta joissain kulttuureissa jotkut tavat ja käytöskoodit voivat ollakin hyvin tärkeitä. Joka tapauksessa, heistäkin on tullut minulle tärkeitä ja nyt kun on tottunut tähän, niin tykkäänkin elää heidän kanssaan. Onhan se varmasti omalla tavalla avartanut elämänkuvaani.

Asuin eräässä eteläisen Afrikan maassa compoundilla, jossa valtaosa oli intialaisia. Minulle se yhteisöllisyys oli lähes ahdistavaa. Ja ne todella tiukat sukupuoliroolit. Miehet naukkaili rommia pihamaalla ja naisia ei näkynyt missään. En antanut compoundin lasten rynnätä meille sisään ihan koska vaan ja mua taidettiin pitää tämä takia aika omituisena. Lähes joka viikonloppu joku järjesti juhlat, eli kokoonnuttiin yhdessä syömään ja miehet joi alkoholia. Jos tuohon ei osallistunut, niin joku lapsista lähetettiin koputtelemaan ovelle. Joskus lähdin illalla pois kotoa ihan sen takia, ettei tarvi mennä. :D

Onneksi oman yhteisöni miehet eivät kovin moni juo, koska heidän uskontonsa kieltää sen, mutta kyllä niissä isommissa juhlissa on aina se oma miesporukka joka ryyppää. Naiset eivät koskaan osallistu juomiseen ja tiedän, että sitä ei myöskään sallittaisi minulle. Se olisi varmaan heistä ihan skandaali, jos kehtaisin juoda alkoholia. ;D Mutta joo, tuttua tuo, että oven taakse ilmestytään yllättäen ja eipä noita vierailuja voi oikein millään syyllä kieltää tai tulee huono maine.

Mä kyllä join alkoholia noissa illanistujaisissa. Ihan sama mitä ajattelivat. Oli siellä yksi intialainen nainen joka joi myös, mutta häntä kyllä selvästi muut intialaiset naiset kartteli. Hän viihtyikin enemmän compoundin länsimaalaisten naisten seurassa.

Mutta en enää koskaan halua asua noin yhteisöllisesti! Oma rauha pitää olla kotona ja kotoa ulos astuessaan. :)

Paljon matkustelleena totean seuraavaa:

-Kaikki pohjoismaat. Eroja on toki joka maassa, mutta perustasolla olemme hyvin samanlaisia keskenämme

-Irlanti. Täällä ihmiset on minusta eniten "suomalaisia" PAITSI mitä tulee uskontoon, jonka suhteen on hyvä ymmärtää ettei asiaa voi koskaan ihan täysin käsittää. Maalla on traumaattinen historia ja tiety keskustelunaiheet sitä kautta sellaisia, että kannattaa vaan välttää niitä

-Hollanti. Tulet aina toimeen hollantilaisen kanssa jos itse osaat käyttäytyä. Miinuksena se, että tämän gezellig-meiningin alla kansanluonne on todella erilainen kuin täällä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Goalla tuli sellainen olo, että tännehän voisi jäädä. Intialaiset on todella ystävällisiä ja avuliaita, heidän kanssaan on kiva keskustella ja asioida.

Intialaiset varmasti tuntuvat turisteista mukavilta ja useimmat tavallaan ovatkin. Ovat usein puheliaita ja hakeutuvat seuraan. Jopa siinä määrin, että lopulta melkein ahdistaa, koska Suomessa on totuttu päinvastoin antamaan tilaa ja yksityisyyttä muille. Olen asunut monta vuotta intialaisten parissa ja oikeastaan jo tottunut siihen, että aina joku on nurkissa ja siksi ei oikeastaan koskaan voi olla liian "rennosti" eli tarkoittaa sitä, että joutuu kotonakin olla edes jotenkin säällisesti pukeutunut, puhella heille ja tehdä ruokaa heille jne. Perhe ja yhteisö on heille usein tärkeitä ja siksi myös jotkut pienet kuprut yhteiselossa voivat saada isot mittasuhteet. Sillä todellakin on väliä, jos joku kummin kaima sanoi jollekin epäkunnioittavasti ja aina joku vähän loukkaantuu jostakin. Näin suomalaisena tuntuu, että lähes jokaisessa tuollaisessa "riidassa" se varsinainen syy tuntuu varsin mitättömältä, enkä itse välittäisi sellaisesta tuon taivaallista, mutta joissain kulttuureissa jotkut tavat ja käytöskoodit voivat ollakin hyvin tärkeitä. Joka tapauksessa, heistäkin on tullut minulle tärkeitä ja nyt kun on tottunut tähän, niin tykkäänkin elää heidän kanssaan. Onhan se varmasti omalla tavalla avartanut elämänkuvaani.

Asuin eräässä eteläisen Afrikan maassa compoundilla, jossa valtaosa oli intialaisia. Minulle se yhteisöllisyys oli lähes ahdistavaa. Ja ne todella tiukat sukupuoliroolit. Miehet naukkaili rommia pihamaalla ja naisia ei näkynyt missään. En antanut compoundin lasten rynnätä meille sisään ihan koska vaan ja mua taidettiin pitää tämä takia aika omituisena. Lähes joka viikonloppu joku järjesti juhlat, eli kokoonnuttiin yhdessä syömään ja miehet joi alkoholia. Jos tuohon ei osallistunut, niin joku lapsista lähetettiin koputtelemaan ovelle. Joskus lähdin illalla pois kotoa ihan sen takia, ettei tarvi mennä. :D

Onneksi oman yhteisöni miehet eivät kovin moni juo, koska heidän uskontonsa kieltää sen, mutta kyllä niissä isommissa juhlissa on aina se oma miesporukka joka ryyppää. Naiset eivät koskaan osallistu juomiseen ja tiedän, että sitä ei myöskään sallittaisi minulle. Se olisi varmaan heistä ihan skandaali, jos kehtaisin juoda alkoholia. ;D Mutta joo, tuttua tuo, että oven taakse ilmestytään yllättäen ja eipä noita vierailuja voi oikein millään syyllä kieltää tai tulee huono maine.

Mä kyllä join alkoholia noissa illanistujaisissa. Ihan sama mitä ajattelivat. Oli siellä yksi intialainen nainen joka joi myös, mutta häntä kyllä selvästi muut intialaiset naiset kartteli. Hän viihtyikin enemmän compoundin länsimaalaisten naisten seurassa.

Mutta en enää koskaan halua asua noin yhteisöllisesti! Oma rauha pitää olla kotona ja kotoa ulos astuessaan. :)

Se on selvää, että intialaisia yhteisöjä on monenlaisia. Mulla vain sattuu olemaan varsin maalaistaustaisia ja melko uskonnollisia ne intialaistuttavat, joiden parissa elän ja se osaltaan vaikuttaa siihen, että heillä on mahdollisesti vähän tiukempi moraalikäsitys kaikesta kuin vaikka vertaa siihen sun Afrikassa asuvaan yhteisöön. :)