Miten toimitte jos joku pyrkii liian iholle ja haluaa liiankin innokkaasti luomaan ystävyyden/parisuhteen kanssanne?

Ei kiinnosta.

Anna arvaan. Viestittelet silti sen kanssa päivittäin ynnä muuta paitajapersemeininkiä? Mitäpä jos ottaisit etäisyyttä.

Eipä ole tapahtunut, joten en osaa kyllä neuvoa. Olen nainen joka ei kiinnosta ketään. No, itse olen ollut liian aktiivinen ja huonostihan siinä käy aina.

Olen aina osannut vetää rajani, joten en muista, että kukaan olisi edes päässyt häiritsemään tahtomattani.

Ghoustaan

Naisena odotin kyllä nuorempana että joku pyrkisi innokkaasti ehdokkaaksi (ei huijari), joskaan ei iholle. :D Jos joku hiipii nurkassa, ei tiedä että mikä on hänen aie.

Olen mies, ja pari kertaa naispuoliset kaverit ovat ihastuneet.

Sitten on keskusteltu, että onko tunteet molemmin puoleisia vaiko ei, ja siitä sitten jatkettu eteenpäin. Toki välillä tullut taukoja yhteyden pitoon, jotta toinen saa tunteensa jäähdyteltyä pois, ja pystyy ajattelemaan taas platonisesti kaverina.

Ihmissuhteissa täytyy puhua. On ne sitten kaveri-, ystävyys-, tai parisuhteita.

Mulla on vähän tällainen tilanne. Uusi työkaveri (samaa sukupuolta) on yli-innokas tutustumaan. Muut ärsyyntyivät häneen heti kättelyssä ja osoittavat sen, minä taas olen ollut ystävällinen koska ymmärrän että uutena on paineita tulla hyväksytyksi. Tää henkilö on kai tulkinnut ystävällisyyteni väärin, ehdottaa aina että mentäis yhdessä lounaalle, kahville jne. Ehdottanut jopa että käytäis yhdessä lenkillä joskus. Ikävä sanoa, mutta en haluaisi leimautua tämän henkilön kaveriksi, koska muut eivät pidä hänestä. Eikä minulla mielestäni ole mitään yhteistä hänen kanssaan, olen vain ollut kohtelias ja yrittänyt auttaa häntä perehtymään uuteen työpaikkaan. En haluaisi olla tyly, mutta olen ruvennut olemaan välttelevä ja toivon että hän lopulta ymmärtää yskän.

Liika innokkuus karkottaa. Varsinkin kun tällaisista ihmisistä on erittäin karvaita kokemuksia. Olen liian empaattinen ja kiinnostunut ihmisistä ja takertuvat ihmiset aistivat vaistomaisesti tämän ja hakeutuvat luokseni. En pysty muuttamaan tätä ominaisuuttani mutta osaan jo välttää tietynlaisia ihmisiä olemalla tietoisen kylmä ja välinpitämätön.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän tällainen tilanne. Uusi työkaveri (samaa sukupuolta) on yli-innokas tutustumaan. Muut ärsyyntyivät häneen heti kättelyssä ja osoittavat sen, minä taas olen ollut ystävällinen koska ymmärrän että uutena on paineita tulla hyväksytyksi. Tää henkilö on kai tulkinnut ystävällisyyteni väärin, ehdottaa aina että mentäis yhdessä lounaalle, kahville jne. Ehdottanut jopa että käytäis yhdessä lenkillä joskus. Ikävä sanoa, mutta en haluaisi leimautua tämän henkilön kaveriksi, koska muut eivät pidä hänestä. Eikä minulla mielestäni ole mitään yhteistä hänen kanssaan, olen vain ollut kohtelias ja yrittänyt auttaa häntä perehtymään uuteen työpaikkaan. En haluaisi olla tyly, mutta olen ruvennut olemaan välttelevä ja toivon että hän lopulta ymmärtää yskän.

"Ikävä sanoa, mutta en haluaisi leimautua tämän henkilön kaveriksi, koska muut eivät pidä hänestä." ja koska sulla ei ole minkäänlaista luonnetta eikä persoonallisuutta, on parempi kulkea lauman mukana kuin olla ystävällinen ja kiva työkaveri molempiin suuntiin. Kaikki te olette naisia, ei epäilystäkään.

Vierailija kirjoitti:

Anna arvaan. Viestittelet silti sen kanssa päivittäin ynnä muuta paitajapersemeininkiä? Mitäpä jos ottaisit etäisyyttä.

Väärin. Viestittelen lyhyesti ja platonisesti ilman antamatta ymmärtää väärin ja näitäkin viestejä lähetän max kahdesti viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän tällainen tilanne. Uusi työkaveri (samaa sukupuolta) on yli-innokas tutustumaan. Muut ärsyyntyivät häneen heti kättelyssä ja osoittavat sen, minä taas olen ollut ystävällinen koska ymmärrän että uutena on paineita tulla hyväksytyksi. Tää henkilö on kai tulkinnut ystävällisyyteni väärin, ehdottaa aina että mentäis yhdessä lounaalle, kahville jne. Ehdottanut jopa että käytäis yhdessä lenkillä joskus. Ikävä sanoa, mutta en haluaisi leimautua tämän henkilön kaveriksi, koska muut eivät pidä hänestä. Eikä minulla mielestäni ole mitään yhteistä hänen kanssaan, olen vain ollut kohtelias ja yrittänyt auttaa häntä perehtymään uuteen työpaikkaan. En haluaisi olla tyly, mutta olen ruvennut olemaan välttelevä ja toivon että hän lopulta ymmärtää yskän.

Toi on ymmärrettävästi hankala tilanne! Tapaatko muita työkavereita vapaa-ajalla? Minulle olisi helppoa kieltäytyä seuranpidosta, koska pidän eron työ- ja vapaa-ajan sosiaalisella elämällä, enkä hengaile kenenkään työkaverin kanssa muualla kuin töissä, edes somessa.

Vierailija kirjoitti:

Ghoustaan

Blokkaat sanomatta mitään?

Vierailija kirjoitti:

Olen aina osannut vetää rajani, joten en muista, että kukaan olisi edes päässyt häiritsemään tahtomattani.

Miten ilmaista asia loukkaamatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän tällainen tilanne. Uusi työkaveri (samaa sukupuolta) on yli-innokas tutustumaan. Muut ärsyyntyivät häneen heti kättelyssä ja osoittavat sen, minä taas olen ollut ystävällinen koska ymmärrän että uutena on paineita tulla hyväksytyksi. Tää henkilö on kai tulkinnut ystävällisyyteni väärin, ehdottaa aina että mentäis yhdessä lounaalle, kahville jne. Ehdottanut jopa että käytäis yhdessä lenkillä joskus. Ikävä sanoa, mutta en haluaisi leimautua tämän henkilön kaveriksi, koska muut eivät pidä hänestä. Eikä minulla mielestäni ole mitään yhteistä hänen kanssaan, olen vain ollut kohtelias ja yrittänyt auttaa häntä perehtymään uuteen työpaikkaan. En haluaisi olla tyly, mutta olen ruvennut olemaan välttelevä ja toivon että hän lopulta ymmärtää yskän.

Toi on ymmärrettävästi hankala tilanne! Tapaatko muita työkavereita vapaa-ajalla? Minulle olisi helppoa kieltäytyä seuranpidosta, koska pidän eron työ- ja vapaa-ajan sosiaalisella elämällä, enkä hengaile kenenkään työkaverin kanssa muualla kuin töissä, edes somessa.

Lisään, että sitä minäkään en ymmärrä, että paremman tutustumisen esteenä on päällimmäisenä pelko, mitä muut työkaverit sanovat.

Pyrin välttelemään sitä ihmistä mahdollisimman tehokkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ghoustaan

Blokkaat sanomatta mitään?

Yli-innokkaat alkaa herkästi stalkkaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina osannut vetää rajani, joten en muista, että kukaan olisi edes päässyt häiritsemään tahtomattani.

Miten ilmaista asia loukkaamatta?

En ole kiinnostunut. Noin!

No mitäs sitten pitäisi tehdä jos haluaa ystäviä= ainahan kehotetaan, että pitää itse lähestyä muita, ei muut tule lähestymään?

Kauhean vaikeaa kun pitää olla juuri sopivalla tavalla sitä ja tätä, että muut ei ala hyljeksimään. Voisiko joku tarkemmin analysoida, mikä siinä innokkuudessa tutustua oikein ahdistaa? En tuomitse tätä reaktiota, haluaisin vain ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Liika innokkuus karkottaa. Varsinkin kun tällaisista ihmisistä on erittäin karvaita kokemuksia. Olen liian empaattinen ja kiinnostunut ihmisistä ja takertuvat ihmiset aistivat vaistomaisesti tämän ja hakeutuvat luokseni. En pysty muuttamaan tätä ominaisuuttani mutta osaan jo välttää tietynlaisia ihmisiä olemalla tietoisen kylmä ja välinpitämätön.

Mulla vähän sama, paitsi etten ole edes erityisen kiinnostunut ihmisistä. Jokin minussa kuitenkin vetää näitä yli-innokkaita puoleen, joskus ihan tuntemattomiakin. Miehistä varsinkin huomaa välittömästi, kenelle pitää olla korostetun tyly, jos ei halua joutua epämiellyttäviin tilanteisiin. Jos olet väärälle ihmiselle ystävällinen, voit saada hänestä riesan pitkäksi aikaa.