Miten kauan pystyt olemaan yksiksesi?
Kaikki aina mainostavat kaipaavansa omaa rauhaa ja tulevansa mainiosti itsekseenkin toimeen, mutta yleensä nämä ovat perheellisiä työssäkäyviä ihmisiä jotka ovat yksin ehkä 10 minuuttia viikossa. Mitä tapahtuisi jos olisit vuosia yksin ja kontakteihisi kuuluisi korkeintaan kaupan kassa ja vaikka sukulaistädin kanssa jutustelu kerran viikossa?
Kommentit (57)
Kyllä minä varmaan vuoden pari voisin olla. Onneksi ei ole mitään vanhoja sukulaistätejä, joitten kanssa pitäisi jutella.
Mitä tapahtuisi? Onnellisuuteni ottaisi suuren harppauksen eteenpäin. Jos olisin vankilassa, eristysselli olisi yhtä juhlaa jos olisi vähimmässäkään määrin jotain virikettä. En todellakaan kaipaa ihmiskontakteja.
Kuukaudessa alkaa kaivata jotain seuraa. Tietysti voin olla vuosiakin, mutta se ei ole mukavaa.
Eipä nuo kontaktit nytkään sen erikoisempia ole. Teini sanoo välillä nälkä ja kaupan kassalle puhun noin kerran viikossa. Näin on menty jo pitkään.
Eipä tässä mitään ole tapahtunut. Elämä menee eteenpäin näinkin. Joka päivä yksin. Kaikkeen tottuu.
Riippuu siitä että tarkoitetaanko tässä sitä, että viettäisi aikaa x määrän tapaamatta ikinä ketään, eli käytännössä yksin kotona ja joku tuo ostoksetkin oven taakse. Vai tarkoitetaanko normaalia yksin eläjän arkea, jossa käydään töissä, kaupassa, harrastuksissa ja tavataan ihmisiä.
Ykkösvaihtoehtoa kestän kokemukseni mukaan pari viikkoa (toki pakon edessä pitempään, mutta alkaisi pää hajota) ja kakkosvaihtoehtoa ikuisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Eipä nuo kontaktit nytkään sen erikoisempia ole. Teini sanoo välillä nälkä ja kaupan kassalle puhun noin kerran viikossa. Näin on menty jo pitkään.
Ja oletko tyytyväinen tilanteeseen?
Kyllähän kaikki pakon edessä sietävät vaikka mitä, olisi pitänyt aloituksessa tarkentaa että kuinka kauan voit olla yksiksesi JA onnellinen.
Olen introvertti joten voisin olla aina yksin. Lenkkeilisin ja urheilisin pihalla vapaa-ajat ja iltaisin söisin pikanuudeleita ja katsoisin leffoja. Olen niin elänytkin pitkään nuorempana. Nyt tosin olen suurperheen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuisi? Onnellisuuteni ottaisi suuren harppauksen eteenpäin. Jos olisin vankilassa, eristysselli olisi yhtä juhlaa jos olisi vähimmässäkään määrin jotain virikettä. En todellakaan kaipaa ihmiskontakteja.
Miksi et hankkiutuisi sinne eristysselliin? Ai niin, et tajua yhtään, mitä se käytännössä tarkoittaa, kun on totaalisen yksin.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä että tarkoitetaanko tässä sitä, että viettäisi aikaa x määrän tapaamatta ikinä ketään, eli käytännössä yksin kotona ja joku tuo ostoksetkin oven taakse. Vai tarkoitetaanko normaalia yksin eläjän arkea, jossa käydään töissä, kaupassa, harrastuksissa ja tavataan ihmisiä.
Ykkösvaihtoehtoa kestän kokemukseni mukaan pari viikkoa (toki pakon edessä pitempään, mutta alkaisi pää hajota) ja kakkosvaihtoehtoa ikuisuuden.
Ehkä välimuotoa, että ei nyt ole täysin karanteenissa, mutta ei myöskään päivittäisiä säännöllisiä ihmiskontakteja esim töiden muodossa.
Olen ollut henkisesti yksin vuosikausia. Olen menettänyt kyvyn kohdata ihmisiä millään sellaisella tasolla, jolla kumpikaan osapuoli hyötyisi/saisi siitä mitään. Luen paljon, joten ”kohtaamisiksi” riittää mainiosti kirjojen henkilöhahmot. Ne myös voi valita oman makunsa mukaan olematta epäkorrekti.
Mistä sen tietäisi jos ei ole koskaan kokeillut.Mielikuva ei aina vastaa todellisuutta.
Äitimamma kirjoitti:
Olen introvertti joten voisin olla aina yksin. Lenkkeilisin ja urheilisin pihalla vapaa-ajat ja iltaisin söisin pikanuudeleita ja katsoisin leffoja. Olen niin elänytkin pitkään nuorempana. Nyt tosin olen suurperheen äiti.
Semmoinen joka tosissaan haluaa olla aina yksin ei hanki suurperhettä.
Maaliskuun 2020 jälkeen olen tavannut kasvokkain vain pari lääkäriä. Ei tässä mitään ihmeellistä ole tapahtunut. Elämä vain siirtyi nettiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut henkisesti yksin vuosikausia. Olen menettänyt kyvyn kohdata ihmisiä millään sellaisella tasolla, jolla kumpikaan osapuoli hyötyisi/saisi siitä mitään. Luen paljon, joten ”kohtaamisiksi” riittää mainiosti kirjojen henkilöhahmot. Ne myös voi valita oman makunsa mukaan olematta epäkorrekti.
Tämäkin on kyllä mahdollista, minulla vähän sama juttu (aloittaja), paitsi että tilanne on minulle melko tuskallinen eikä fiktiiviset hahmot korvaa oikeaa yhteyttä.
En tiedä pitäisikö itkeä näille "olisi onnellinen, jos saisin olla koko elämäni ilman ihmiskontakteja" kommenteille. Huomaa, miten vähän kommentoijilla on käsitystä siitä, mitä jatkuva yksin oleminen todella tarkoittaa.
Elän jo nyt niin, etten tapaa juuri ketään. Työt etänä. Ihan parasta elämää näin!
Tuhansia vuosia.