Tunnetteko perhettä jossa lapsilla olisi "kaikki" lelut?

ikää 6-v. Samoin tällä kaverin pikkuveljellä on "kaikki" 3-vuotiaan pojan lelut. Meillä aina välillä kysellään, miksi niillä on kaikkea ja meillä ei. Olen löytänyt paljon sellaista, mitä tällä perheellä ei ole (suurimpana loma-asuntomme, jossa lapsemme viettäisivät niin paljon aikaa kuin mahdollista.

tuntuu saavan kaikki telkkarissa mainostetut uutuudet heti, kun ne kauppaan tulevat. Meillä lapsi saa leluja synttäreinään ja jouluna ja palkintoina tarrataulukoista, joilla opetetaan esim. huoneen siivousta, mutta tämä kaverikaksikko saa leluja ihan joka viikonloppu. Meidän kannalta ongelmallista asiassa on se, että nuo sisarukset ovat varsinaisia riiviöitä ja itse yritämme mm. noilla tarrataulukoilla kasvattaa omaa lastamme täysin päinvastaiseen suuntaan. Oma lapsemme vaan ihmettelee sitä, miksi kiroileva, seiniin piirtelevä ja siivouksesta kieltäytyvä lapsi saa joka viikonloppu leluja ja hän itse paljon harvemmin, vaikka tuntuu käyttäytyvän pahimpinakin päivinä paremmin kuin nämä lapset parhaimmillaan...

Lapseni on kahden suvun ainoa lapsenlapsi, jonka kummit ovat myös lapsettomia ja lapsirakkaita. Leluja tulee ovista ja ikkunoista. Tykkään myös itse ostella lapselle leluja.



Mut mä en käsitä tuota vouhkaamista lapsen leluista. Sillä, paljonko lapsella on leluja, ei ole mitään tekemistä moraalin kanssa ja hyvin vähän myöskään ekologisuuden kanssa. Lasten lelujen ympäristövaikutukset ei ole mitään verrattuna siihen ympäristökuormitukseen, mikä tulee kaikesta siitä, mitä aikuiset kuluttaa huvikseen, lähtien siitä että ruokaa ostetaan enemmän kuin syödään (sillä kuten kaikki tietää, pahin ympäristön saastuttaja on pois heitetty ruoka, kun mukaan lasketaan kaikki kerrannaisvaikutukset). Muhun ei siis uppoa se, että lapselle ei osteta lelua, koska se on turhaa krääsää, mut samaan aikaan vanhemmat kuluttaa rahaa tupakkaan, karkkiin, sisustukseen, turhaan autolla ajeluun, brasilialaiseen naudanlihaan ja kaikkeen muuhun, vaan koska haluavat kuluttamisen kautta itselleen mielihyvää. Siinä ei oikein esimerkki puhu puolestaan.

Ongelmallista tässä on esim. se, että vietämme jouluaaton yhdessä ja lapsemme saavat paljon halvempia ja vähemmän lahjoja kuin serkkunsa, jotka valehtelematta saavat siinä 30-40 kpl joululahjoja eivätkä ole halvimmasta päästä...



En oikein tiedä mitä pitäisi alkaa tehdä?

Juuri eilen poikani valitti, että haluaisi olla tämä Ville, koska se saa aina tahtonsa läpi ja joka viikko uusia leluja. Tällä kaverilla on tosiaan koko huone täysi leluja. Seiniä vasten nosteltuja tavarapinoja kun kaikkea on niin paljon.



Tuossa perheessä lasten kanssa ei hirveästi liikuta yhdessä eikä muuten vietetä aikaa, pleikkaa pelaa paljon ja romua ostetaan hirmuisesti.

missäänt apauksessa halua kasvattaa lastani jo ihan pienestä materialistiksi. Jos lapsi saa jo lapsena "kaiken", miten hän aikuisena yhtäkkiä osaisi ruveta rajoittamaan mielihalujaan (jos ei ole pakko)?

Meidän perheessä kyllä vanhemmatkaan ei ole materialisteja.

Lapseni on kahden suvun ainoa lapsenlapsi, jonka kummit ovat myös lapsettomia ja lapsirakkaita. Leluja tulee ovista ja ikkunoista. Tykkään myös itse ostella lapselle leluja. Mut mä en käsitä tuota vouhkaamista lapsen leluista. Sillä, paljonko lapsella on leluja, ei ole mitään tekemistä moraalin kanssa ja hyvin vähän myöskään ekologisuuden kanssa. Lasten lelujen ympäristövaikutukset ei ole mitään verrattuna siihen ympäristökuormitukseen, mikä tulee kaikesta siitä, mitä aikuiset kuluttaa huvikseen, lähtien siitä että ruokaa ostetaan enemmän kuin syödään (sillä kuten kaikki tietää, pahin ympäristön saastuttaja on pois heitetty ruoka, kun mukaan lasketaan kaikki kerrannaisvaikutukset). Muhun ei siis uppoa se, että lapselle ei osteta lelua, koska se on turhaa krääsää, mut samaan aikaan vanhemmat kuluttaa rahaa tupakkaan, karkkiin, sisustukseen, turhaan autolla ajeluun, brasilialaiseen naudanlihaan ja kaikkeen muuhun, vaan koska haluavat kuluttamisen kautta itselleen mielihyvää. Siinä ei oikein esimerkki puhu puolestaan.

2 lasta. Molemmilla on olleet telkkarit omissa huoneissa ihan vauvaikäisestä lähtien. Itseasissa he muuttiva isompaan asuntoon sen takia kun halusivat myös kuopukselle oman huoneen ja heti. Nyt on jo dvd-laitteetkin huoneissa. Ja niitä töllöjä on katsottu ihan pienestä pitäen. Todella omituista!



Sama on lelujen kanssa, kaikki viimeisimmät hiluvitkuttimet ostetaan. Mä en käsitä mitä järkeä siinä on? Tunteeko lapsikaan enää mielihyvää uudesta lelusta kun saa niitä niin usein?



Sekin on hämmästyttävää kun perhe elää velkakierteessä. Ei tosiaan ole varakas perhe, asuvat vuokralla ja tekevät pienipalkkaista työtä. Ulosottovelkaa on ja osa velasta ulosmitataan tilistä. Miksi pitää kierrettä ylläpitää sitten sillä että lapsille pitää ostaa kaikki uutena ja heti. Ja tiedän että tämä perhe ei osta kirppareilta leluja.

2 lasta. Molemmilla on olleet telkkarit omissa huoneissa ihan vauvaikäisestä lähtien. Itseasissa he muuttiva isompaan asuntoon sen takia kun halusivat myös kuopukselle oman huoneen ja heti. Nyt on jo dvd-laitteetkin huoneissa. Ja niitä töllöjä on katsottu ihan pienestä pitäen. Todella omituista! Sama on lelujen kanssa, kaikki viimeisimmät hiluvitkuttimet ostetaan. Mä en käsitä mitä järkeä siinä on? Tunteeko lapsikaan enää mielihyvää uudesta lelusta kun saa niitä niin usein? Sekin on hämmästyttävää kun perhe elää velkakierteessä. Ei tosiaan ole varakas perhe, asuvat vuokralla ja tekevät pienipalkkaista työtä. Ulosottovelkaa on ja osa velasta ulosmitataan tilistä. Miksi pitää kierrettä ylläpitää sitten sillä että lapsille pitää ostaa kaikki uutena ja heti. Ja tiedän että tämä perhe ei osta kirppareilta leluja.

Siis jos ihan velaksi asti aletaan ostaa lapsille leluja ja tavaraa niin eihän se voi olla ok?

mutta 7-vuotias tulee pian saamaan oman telkkarin (meidän makuuhuoneessa aikaisemin olleen, joka nyt tarpeeton) sekä vanhan kannettavamme, koska emme sitä tarvitse. Tietokonetta hän käyttää lähinnä pelaamiseen (silloin tällöin) sekä tiedonhakuun (valvotusti). Poikani on kova goolettamaan tietoa mm. dinosauruksista.

joka jo pienestä saa kaiken ei arvosta mitään enää aikuisenakaan. Toki voin olla väärässäkin, mutta mielestäni se tavaroista UNELMOIMINEN on joskus parempaa kuin itse tavaran saaminen. Olisiko enää kivaa jos saisi lähes kaiken mitä haluaa?

Tai siis kaikilla viidellä lapsella on omat telkkarit ym. ja tietokoneet on kolmella vanhimmalla koska he osaavat niitä käyttää, kaksi nuorinta eivät vielä tarvitse.



Emme kuitenkaan osta mitään hittileluja sen takia että vanhemmat niitä haluaisivat, vaan kyllä kaikki ostokset tehdään lasten toiveiden pohjalta, ja lapset eivät läheskään kaikista uutuuksista ollenkaan ole kiinnostuneita.



Nykyisin vanhimmilla lapsilla toiveet ovat mieluuminkin harrastusvälineitä ja vaatteita sekä elektroniikkaa, ei niinkään leluja. Kunnolliset harrastusvälineet ovat kuitenkin huomattavasti paljon hintavampia kuin lelut, esim. jääkiekkomailat maksavat lähemmäs 200e, ja niitä saa kauden aikana ostaa useamman. Samoin luistimet maksavat helposti 400 - 600e.

on lapsilla "kaikkea". Vaikea taas keksiä joululahjoja kun kaikkea jo löytyy. Silti tästä ei voi vielä kauheasti vetää mitään johtopäätöksiä...

veljeni lapset ovat jo isoja, mutta aikoinaan heillä oli kaikki. Jokaisen huoneessa piti kahlata nilkkoja myöten, jotta pääsi eteenpäin. Jokaisella oli omat videot omassa huoneessa.



Perheen äiti oli ihan samanlainen. Hänellä ei ole tärkeää, että kaikki on vimpan päälle, mutta hänelle on tärkeää, että kaikkea on ja runsaasti. Hänellä mm. on 24 hengen piha-astiasto, eli astiasto muovista. Sitä käytetään parin vuoden välein, ja silloinkin yleensä huomattavasti pienemmälle porukalle, mutta "sellaista aina tarvitaan".

Ja meillä tarrataulut myös käytössä.

tuntuu saavan kaikki telkkarissa mainostetut uutuudet heti, kun ne kauppaan tulevat. Meillä lapsi saa leluja synttäreinään ja jouluna ja palkintoina tarrataulukoista, joilla opetetaan esim. huoneen siivousta, mutta tämä kaverikaksikko saa leluja ihan joka viikonloppu. Meidän kannalta ongelmallista asiassa on se, että nuo sisarukset ovat varsinaisia riiviöitä ja itse yritämme mm. noilla tarrataulukoilla kasvattaa omaa lastamme täysin päinvastaiseen suuntaan. Oma lapsemme vaan ihmettelee sitä, miksi kiroileva, seiniin piirtelevä ja siivouksesta kieltäytyvä lapsi saa joka viikonloppu leluja ja hän itse paljon harvemmin, vaikka tuntuu käyttäytyvän pahimpinakin päivinä paremmin kuin nämä lapset parhaimmillaan...

Sisäleluja ei osteta paljoa, varsinkaan pleikkapelejä sun muita. Mutta varusteet lajiin kuin lajiin löytyy ja sen takia ulkoan viihtyvätkin hyvin. Ainoa ongelma tässä on naapurin lapset jotka eivät aina muista palauttaa lainaamiaan tavaroita...

Lasteni serkuilla on aivan hillittömät määrät leluja. Tuntuu että saavat joka kauppareissulla jotain pientä. Ja isompia lelujakin löytyy. Ei välttämättä kaikkia hittileluja, mutta krääsälelua aivan järkyttävät määrät..Tiedän että ostavat jotain kirppariltakin.

Mutta tuntuu että nämä lapset eivät osaa arvostaa saamiaan leluja. Kun joka kerta saavat jotain, niin esim. kummien synttärilahjat eivät paljoa hetkauta. Tai sitten ne pitäisi olla jotain tosi "hittileluja."



Harmittaa tuollainen materialismi ja kuluttaminen. Lapset opetetaan pienestä pitäen saamaan tuosta noin vaan leluja, karkkia ym...



Omat lapseni ovat vielä pieniä, eivätkä vielä juuri osaa vaatia lahjoja, joten ajattelimme ostaa jouluksi heille vain yhdet tai kahdet lahjat. Muutenkin leluja saavat harvoin, mutta ovatkin sitten mieluisia ja leikkivät niillä pitkän aikaa. Kirpparilta olen ostanut n. 80 % leluista ja loput on sitten saatu kummeilta ja mummeilta yms. Ja ihan on vielä ainakin lapsille kelvannut. Siitä ei oo kiinni etteikö varaa olis, elämäntapa enemmänkin ja periaatekysymys.



Vähän niinkuin aiemmin eräs kirjoittikin jotenkin näin, että lapset ihmettelee kun toisen perheen kiroilevat ja huonosti käyttäytyvät lapset saavat joka viikko leluja, niin mielenkiinnolla odotan että milloin sen ihmettely meidän perheessä alkaa..

Tyttö on koko lähisuvun ainoa lapsi. Äiti ja isä ostelevat joka viikko jotain leluja tai tavaraa.



Eivät he silti mielestäni mitään avuttomia tms ole vaan peruskasvatus on ihan kunnossa.



Itse olen toista ääripäätä. Lapset eivät juurikaan saa leluja kuin syntymäpäivinä ja jouluna ja silloinkin keskustellaan usein lähisuvun kanssa ettei tule "krääsää".

Joskus jotain ja sitten saavat tietty synttäreinä ja jouluna enemmän. Omilla rahoilla saavat myös ostaa, tai no 15-vuotias nyt ei mitään leluja ostele, mutta nuorempi 8-vuotias kyllä, tosin rahaa ei kauheesti saa.



Silti meidän pojan huoneessa on kauheesti tavaraa ja leluja. Ne on vuosien aikana vaan kertynyt, vaikak on poiskin heitetty ja annettu. Mä olen välillä itsekin ihan hämmästynyt kun katselen sitä lelu paljoutta. Joku vois ehkä luulla että meidän poika saa todella paljon leluja, vaikka asia ei tosiaan ole niin.

Kerrossängyt on, mutta siitä huolimatta huone on täynnä tavaraa, vaikka on sinällään suht iso, jotain 16 neliömetriä. Sukulaisille olen sanonut, että ei tänä jouluna lahjaksi mitään lattiatilaa vievää lelua. Tytöillä on jo lelukeittiöt ja nuken hoitopöydät ja ties mitä. Pienempi haluaisi joululahjaksi nuken kaksostenrattaat, mutta on sanottu, että kun nukeilla on jo nukenvaunut ja nukenrattaat, niin ei enää kolmansia. Todella toivon, että sieltä ei tule mitään parkkitaloa!