Miksi loukkaantua, jos muut ei osaa/muista erikoisempaa nimeä?

Nykyään on tavallista, että vastaan tulee erikoisempia etunimiä ja sukunimiä. Etunimien kohdalla on varsinkin monenlaisia nimiä:

1. Ihan uniikit etunimet, joita et ole koskaan kuullutkaan/todella harvinaiset nimet. Tästä loukkaantumista on vaikea ymmärtää. Aika harvalla jää mieleen ekalla kerralla joku uusi sana, joten miksi nimi olisi poikkeus? Minusta on ihan ymmärrettävää, jos joku Aurinkotuuli tai Tuive olisi vaikea muistaa.

2. Nimet, joiden ääntämisestä ei voi olla ihan varma. Äännettiinkö tämä Nora nyt Nora vai Noora ja oliko se Julia vai Juulia? Molempia muotoja käytetään, eikä nimen ulkoasusta voi aina päätellä ääntämistapaa. Joskus törmää myös siihen, että nimi haluttaisiin ääntää kansainvälisesti, vaikka kirjoitusasun perusteella sitä ei voi päätellä. Äännettiinkö se nimi nyt Jake vai Jeik? Oliko se Milo vai Mailou?

3. Väännökset yleisistä nimistä. Aika moni on tavannut jonkun Minnan tai Teemun. Ei olekaan niin helppoa, kun kyseessä onkin Ninna tai Eemu. Herkästi heitä sanoo Minnaksi ja Teemuksi.

Usein törmää siihen, että ihmiset loukkaantuvat, jos toiset eivät osaa/muista heidän/heidän lapsensa erikoisempaa nimeä. Miksi? Minusta on ihan ymmärrettävää, että yleisemmät nimet ovat tuttuja. Oma sukunimenikin on melko harvinainen (alle 200 kpl) ja saan kyllä usein toistaa nimen tai kertoa, miten se kirjoitetaan. Minusta ihan ymmärrettävää, että harvinaisen nimen kohdalla sitä ei heti osata ääntää tai kirjoittaa.