Lue keskustelun säännöt.
Tunteeko joku muukin itsensä salaa onnekkaaksi
20.11.2009 |
Minä tunnen olevani onnekas, lapseni ovat ihania ja helppohoitoisia, taloudellisesti elämä on ihan turvattua ja rakastan aviomiestäni.
Vastoinkäymisiä on tottakai ollut, eikä elämä ole aina ollut todellakaan helppoa, mutta tuntuu siltä, että kovinkaan moni ei pysähdy miettimään sitä kuinka hyvin oma elämä lopulta on ja mistä voi olla onnellinen.
Kommentit (3)
pitää olla salaa onnekas?
Minä tunnen itseni onnekkaaksi ja "armoitetuksi". En minä sitä huutele, kyse on sisäisestä tiedosta. Mutta en minä sitä salassakaan pidä, jos joku kysyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen sanonut sen monesti ääneenkin.
Meillä neljä perustervettä lasta, koulu sujuu, mukava hoitopaikka ja lapsilla harrastuksia ja ystäviä.
Sekä minun että mieheni työ on ok, tuloilla pystymme maksamaan asuntovelan ja pyörittämään arkea.
Parisuhde loistava, arki sujuu ja jos teemme reissuja kahdestaan niin se on kuin kuherruskuukautta. Meillä on koko perheen yhteisiä juttuja sekä vanhemmilla molemmilla omat harrastukset.
Olen onnellinen siitä että me elämme tavallista lapsiperheen arkea.
Minä ainakin olen ihan avoimesti onnellinen. Arjen valittajia ja valitusta on mielestäni ihan tarpeeksi. Miksi pitäisi olla salaa ja hiljaa onnellinen?
Minä ainakin pyrin sanomaan positiiviset ja hyvät asiat ja ajatukset aina nimenomaan ääneen. Minut voi tehdä onnelliseksi vaikkapa kuppi hyvää vahvaa kahvia, kun kahvihammasta kolottaa. Ja sen sijaan, että kahvitauolla työyhteisössä voivottelisin sateista ja koleaa ilmaa ja pitkää työpäivää, sanonkin, että "maistuupa taivaallisen ihanalta tämä kuuma kahvi näin sadekelillä ja työpäivän lomassa! Piristää ja lämmittää niin mukavasti."