Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä ilmaisua ”en tarkoittanut mitä sanoin” / ”riidellessä tulee sanottua sellaista mitä ei tarkoita”
30.01.2022 |
Itse en ikinä sano mitä en tarkoita enkä ymmärrä miten sellainen edes olisi mahdollista. Puren kieltäni etten päästäisi kaikkia ajatuksia ulos ja joskus sanon sellaista, jota jälkikäteen kadun tai totean että olisi kannattanut jättää sanomatta mutta IKINÄ en sano mitään mitä en tarkoita. Onko kyse samasta asiasta?
Jos riidellessä tiuskin että ”olet saamaton laiskuri” niin todellakin tarkoitan sitä. Eri asia on, onko tuon mielipiteen laukominen järkevää sillä sanomisiaan ei koskaan saa takaisin. Miehen sisko taannoin tokaisi minulle kun tein yhden asian hänen mielestään väärin että ”meidän perheessä ei xxxx” joka minulle tarkoitti että hänen mielestään en kuulu perheeseen. Miehen mielestä loukkaannuin turhasta sillä perusteella ettei käly ”tarkoittanut mitä sanoi”. Minun mielestäni tasan tarkkaan tarkoitti juuri mitä sanoi ja siksi en halua hänen kanssaa olla missän tekemisissä kun en kerran kuulu perheeseen 25 yhteisen vuoden jälkeenkään - ja kyse ei ollut rahasta tai perinnöstä vaan suunnilleen siitä kumpaan suuntaan vessapaperirulla kuuluu telineeseen asettaa. Kumpi tulkinta on oikein? Sanotko itse joskus sellaista mitä et tarkoita?
Kommentit (115)
SIE OOT HAUKKUNU MINNUU KOTIROSVOKS
suutuspäissäni oon saattanu sanua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tätä hoetaan joka paikassa?
Voin kertoa, että usein, lyhyenkin tuttavuuden jälkeen, näen ihmisistä asioita josta ovat epävarmoja, tuntevat huonommuutta tai mitä eivät halua olla. Helposti voisin suuttuneena käyttää tuota asiaa heitä vastaan, jos haluan loukata. Esimerkiksi työporukasaa jollain entisellä kiusatulla on traumoja siitä, ettei muut pidä hänestä, niin sanoa hänelle "tiedäthän, ettei kukaan oikeasti pidä sinusta ja ovat kavereitasi vain säälistä ja eivät halua joutua vaikeuksiin töissä".
Varsinkin nuorempana tuli tehtyä tuota ja ei se koskaan johtanut mihinkään hyviin lopputuloksiin. Nyt lähinnä teen, jos joku ilkeilee ystävilleni tai baarissa ei tajua jättää rauhaan tms. Ja pyrin sanomaan ääneen vaikka tuossa tilanteessa asioita, jotka ovat totta ja positiivisia vastakohtia toisen epävarmuuksille, kuten: "susta on tosi nopeasti tullut tärkeä osa porukkaa ja olet aina niin ystävällinen ja auttavainen, siksi sinusta pidetään paljon".
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa, että usein, lyhyenkin tuttavuuden jälkeen, näen ihmisistä asioita josta ovat epävarmoja, tuntevat huonommuutta tai mitä eivät halua olla. Helposti voisin suuttuneena käyttää tuota asiaa heitä vastaan, jos haluan loukata. Esimerkiksi työporukasaa jollain entisellä kiusatulla on traumoja siitä, ettei muut pidä hänestä, niin sanoa hänelle "tiedäthän, ettei kukaan oikeasti pidä sinusta ja ovat kavereitasi vain säälistä ja eivät halua joutua vaikeuksiin töissä".
Varsinkin nuorempana tuli tehtyä tuota ja ei se koskaan johtanut mihinkään hyviin lopputuloksiin. Nyt lähinnä teen, jos joku ilkeilee ystävilleni tai baarissa ei tajua jättää rauhaan tms. Ja pyrin sanomaan ääneen vaikka tuossa tilanteessa asioita, jotka ovat totta ja positiivisia vastakohtia toisen epävarmuuksille, kuten: "susta on tosi nopeasti tullut tärkeä osa porukkaa ja olet aina niin ystävällinen ja auttavainen, siksi sinusta pidetään paljon".
Liittyikö tämä jotenkin avauksen aiheeseen?
Periaatteessa olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Epäilen kuitenkin olevani taipuvani tunne-elämän epävakauteen. Mustavalkoinen ajattelu tekee elämästä hankala. Käytännössä ihmiset kuitenkin välillä toimivat miten sattuu ja olisi helpompaa jos asioista ei sen takia tekisi periaatekysymyksiä. Ei useinkaan onnistu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joko tuo tarkoittaa sitä, että on sanottu enemmän kuin jälkeenpäin ajatellen olisi ollut hyvä, tai sitä, että asia on muotoiltu liian kärkevällä tavalla.
Juuri näin sen itsekin ajattelen, jos mainittuja ilmaisuja käytän. On tullut suutuspäissä sanottua tiukemmin tai pahemmin mitä oikeasti tarkoittaa tai ajatteleen. Suutuspäissää joku voisi huutaa ”olet täysi paska”, kun oikeasti tarkoittaa, että ”tietyt asiat tuntuu vähän ikäviltä, kun ne toistuu usein. Pitäisikö keskustella niistä”
Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Voisi olla minun näppäimistöltä. Muistan kaiken, KAIKEN, mitä minulle on riidoissa sanottu. Ei kannata sanoa sellaista mitä ei tarkoita, sitä ei ikinä enää saa takaisin ja se kaikuu korvissani vuosikymmenet.
Mieheni kuuluu (enemmänkin) tuohon kategoriaan, että sanoo kärkevämmin kuin oli tarkoittanut. Tai käyttää epätarkasti sanoja, niin että asia tulee ulos suusta eri lailla kuin hän sen halusi muotoilla. Se aiheuttaa minulle harmia, koska en pysty ikinä enää pyyhkimään noita sanoja mielestäni.
Onneksi hän ei sano mitään sellaista, kuin teiniaikojen poikaystävä, joka riidellessämme tokaisi, vuoden seurustelun jälkeen: ”En ole oikeastaan koskaan rakastanut sinua”. Tiedin että se ei ollut totta. Se hetki oli minulle suuri oppitunti, monessa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa, että usein, lyhyenkin tuttavuuden jälkeen, näen ihmisistä asioita josta ovat epävarmoja, tuntevat huonommuutta tai mitä eivät halua olla. Helposti voisin suuttuneena käyttää tuota asiaa heitä vastaan, jos haluan loukata. Esimerkiksi työporukasaa jollain entisellä kiusatulla on traumoja siitä, ettei muut pidä hänestä, niin sanoa hänelle "tiedäthän, ettei kukaan oikeasti pidä sinusta ja ovat kavereitasi vain säälistä ja eivät halua joutua vaikeuksiin töissä".
Varsinkin nuorempana tuli tehtyä tuota ja ei se koskaan johtanut mihinkään hyviin lopputuloksiin. Nyt lähinnä teen, jos joku ilkeilee ystävilleni tai baarissa ei tajua jättää rauhaan tms. Ja pyrin sanomaan ääneen vaikka tuossa tilanteessa asioita, jotka ovat totta ja positiivisia vastakohtia toisen epävarmuuksille, kuten: "susta on tosi nopeasti tullut tärkeä osa porukkaa ja olet aina niin ystävällinen ja auttavainen, siksi sinusta pidetään paljon".
Tuohan on vaan jotain manipulointia. Jäi epäselväksi mitä sitä oikeasti edes ajattelet muista kun vaihtelet sanomisia sen mukaan miten saat manipuloitua. Ja miten liittyy mihinkään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa, että usein, lyhyenkin tuttavuuden jälkeen, näen ihmisistä asioita josta ovat epävarmoja, tuntevat huonommuutta tai mitä eivät halua olla. Helposti voisin suuttuneena käyttää tuota asiaa heitä vastaan, jos haluan loukata. Esimerkiksi työporukasaa jollain entisellä kiusatulla on traumoja siitä, ettei muut pidä hänestä, niin sanoa hänelle "tiedäthän, ettei kukaan oikeasti pidä sinusta ja ovat kavereitasi vain säälistä ja eivät halua joutua vaikeuksiin töissä".
Varsinkin nuorempana tuli tehtyä tuota ja ei se koskaan johtanut mihinkään hyviin lopputuloksiin. Nyt lähinnä teen, jos joku ilkeilee ystävilleni tai baarissa ei tajua jättää rauhaan tms. Ja pyrin sanomaan ääneen vaikka tuossa tilanteessa asioita, jotka ovat totta ja positiivisia vastakohtia toisen epävarmuuksille, kuten: "susta on tosi nopeasti tullut tärkeä osa porukkaa ja olet aina niin ystävällinen ja auttavainen, siksi sinusta pidetään paljon".
Liittyikö tämä jotenkin avauksen aiheeseen?
No eikö tuo kirjoittaja yrittänyt sanoa, että kyllä voi sanoa mitä ei tarkoita jos haluaa loukata jotakuta.
Niin minä tuon ymmärsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en myöskään voi käsittää tuota. Kyllä mekin vaikka miehen kanssa riidellään ja syytöksiä voidaan vaihdella, mutta aina niissä on joku perä eli niistä sitten keskustellaan, mitä toinen tällä tarkoitti ja monesti paljastuu sit väärinkäsityksiä.
Mut se että joku sinkoilee ihan siekailematta valeita, perättömiä syytöksiä tai uhkailuja, on mun mielestä todella väärin. En vois luottaa sellaiseen ihmiseen, joka väittää noin. En vois uskoa ettei se oikeasti tarkoittanut ainakin jonkin verran sitä mitä väitti.
Se liittyy siihen kun yleisen mielipideilmaston takia joutuu muka pyytämään anteeksi faktoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt samaa. Joo, henkilö ei ehkä olisi halunnut sanoa mitä sanoi, mutta tarkoitti kyllä mitä sanoi.
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Voisi olla minun näppäimistöltä. Muistan kaiken, KAIKEN, mitä minulle on riidoissa sanottu. Ei kannata sanoa sellaista mitä ei tarkoita, sitä ei ikinä enää saa takaisin ja se kaikuu korvissani vuosikymmenet.
Mieheni kuuluu (enemmänkin) tuohon kategoriaan, että sanoo kärkevämmin kuin oli tarkoittanut. Tai käyttää epätarkasti sanoja, niin että asia tulee ulos suusta eri lailla kuin hän sen halusi muotoilla. Se aiheuttaa minulle harmia, koska en pysty ikinä enää pyyhkimään noita sanoja mielestäni.
Onneksi hän ei sano mitään sellaista, kuin teiniaikojen poikaystävä, joka riidellessämme tokaisi, vuoden seurustelun jälkeen: ”En ole oikeastaan koskaan rakastanut sinua”. Tiedin että se ei ollut totta. Se hetki oli minulle suuri oppitunti, monessa suhteessa.
Mutta näitä tilanteita varten meillä on olemassa sana ”anteeksi”. Kun sanotaan liikaa ja liian pahasti, niin tunteiden laannuttua pitää ymmärtää pyytää rehellisesti anteeksi. Myös anteeksiantaminen on tärkeää. Elämän mittaise loukkaantumiset ja vihanpidot on aika raskaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on tuollainen, että sanoo riitaisena todella loukkaavia asioita, joita ei muka tarkoita. Jälkeenpäin on siis aina selittämässä että enhän minä sitä tarkoittanut. Itse uskon, että tarkoittaa. Miksi muuten sellaista sanoisi, miten sellaiset asiat tulee edes mieleen?
Sama juttu, kun hänen äitinsä töksäyttelee jotain asiatonta, niin on aina jälkeenpäin selittämässä, että no eihän se sitä oikeasti tarkoittanut. Mitä ihmettä, joillakin on siis tapana sanoa jotain typerää ihan vain saadakseen toiselle pahan mielen?!
Itsekin möläyttelen riidellessä, mutta kuten ap, todellakin tarkoitan mitä sanon! Ei mitään riitaa ikinä syntyisikään, jos olisin kaikkeen aina tyytyväinen ja mikään toisen tavoissa, tekemisissä ja käytöksessä ei ärsyttäisi. En kyllä niin paljon nauti riitelystä, että keksisin tyhjästä perättömiä väitteitä toisesta. :(
Vierailija kirjoitti:
Mutta näitä tilanteita varten meillä on olemassa sana ”anteeksi”. Kun sanotaan liikaa ja liian pahasti, niin tunteiden laannuttua pitää ymmärtää pyytää rehellisesti anteeksi. Myös anteeksiantaminen on tärkeää. Elämän mittaise loukkaantumiset ja vihanpidot on aika raskaita.
Miksi pitää antaa anteeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa, että usein, lyhyenkin tuttavuuden jälkeen, näen ihmisistä asioita josta ovat epävarmoja, tuntevat huonommuutta tai mitä eivät halua olla. Helposti voisin suuttuneena käyttää tuota asiaa heitä vastaan, jos haluan loukata. Esimerkiksi työporukasaa jollain entisellä kiusatulla on traumoja siitä, ettei muut pidä hänestä, niin sanoa hänelle "tiedäthän, ettei kukaan oikeasti pidä sinusta ja ovat kavereitasi vain säälistä ja eivät halua joutua vaikeuksiin töissä".
Varsinkin nuorempana tuli tehtyä tuota ja ei se koskaan johtanut mihinkään hyviin lopputuloksiin. Nyt lähinnä teen, jos joku ilkeilee ystävilleni tai baarissa ei tajua jättää rauhaan tms. Ja pyrin sanomaan ääneen vaikka tuossa tilanteessa asioita, jotka ovat totta ja positiivisia vastakohtia toisen epävarmuuksille, kuten: "susta on tosi nopeasti tullut tärkeä osa porukkaa ja olet aina niin ystävällinen ja auttavainen, siksi sinusta pidetään paljon".
Tuohan on vaan jotain manipulointia. Jäi epäselväksi mitä sitä oikeasti edes ajattelet muista kun vaihtelet sanomisia sen mukaan miten saat manipuloitua. Ja miten liittyy mihinkään
Tuo on juuri sitä, mitä aloittaja otsikossa sanoi, sanoo riidellessä sellaista mitä ei tarkoita vain loukatseen.
Eli näen ihmisistä selkeästi heikon kohdan ja voisin suuttuessa vain ilkeyksissäni sanoa sen ihmiselle, vaikka ei ole lainkaan totta. Esimerkki tuo työkaverini, joka on tosi kiva ja lähes kaikki tykkää hänestä, mutta on selkeästi epävarma asiasta vanhojen traumojen takia ja voisi helposti halutessaan loukata häntä asialla.
En aloittaja tilanteesta tiedä tarpeeksi, onko miehen sisko huomannut, ettei aloittaja ole varma ajatteleeko suvun hyväksyvän hänet ja siksi suutuspäissään sanonut noin.
Jos on vihainen, voi sanoa asioita, jotka eivät ole totta eli ei niitä tarkoita, kuten ne tuli sanottua.
Ja kyllä jokainen sanoo joskus mitä sattuu. Rasittavimpia ovat ihmiset, jotka muistelee mitä joku on joskus 20 vuotta sitten sanonut. Katkeraa ja elmäniloa vievää sellainen. Elä ja anna muidenkin elää. Kaikki tekee virheitä joskus. Ja hyvä niin. Se on inhimillistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko tuo tarkoittaa sitä, että on sanottu enemmän kuin jälkeenpäin ajatellen olisi ollut hyvä, tai sitä, että asia on muotoiltu liian kärkevällä tavalla.
Juuri näin sen itsekin ajattelen, jos mainittuja ilmaisuja käytän. On tullut suutuspäissä sanottua tiukemmin tai pahemmin mitä oikeasti tarkoittaa tai ajatteleen. Suutuspäissää joku voisi huutaa ”olet täysi paska”, kun oikeasti tarkoittaa, että ”tietyt asiat tuntuu vähän ikäviltä, kun ne toistuu usein. Pitäisikö keskustella niistä”
Alkaa olla jo henkistä väkivaltaa, jos huutaa "olet täysi paska". Kyllä se eron paikka minulla olisi jos ei tuommoisia pysty olemaan sanomatta. Se vielä ehkä menisi jos toinen sanoisi tyyliin "sä aina jätät mut tekemään yksin nää asiat" liioitellen mitä tarkoittaa. Haukkuminen on eri asia ja aina väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta näitä tilanteita varten meillä on olemassa sana ”anteeksi”. Kun sanotaan liikaa ja liian pahasti, niin tunteiden laannuttua pitää ymmärtää pyytää rehellisesti anteeksi. Myös anteeksiantaminen on tärkeää. Elämän mittaise loukkaantumiset ja vihanpidot on aika raskaita.
Miksi pitää antaa anteeksi?
Antakaa anteeksi, niin anteeksi annetaan teillekin.
Joko tuo tarkoittaa sitä, että on sanottu enemmän kuin jälkeenpäin ajatellen olisi ollut hyvä, tai sitä, että asia on muotoiltu liian kärkevällä tavalla.