Mikä on yhteiskunnassa vialla kun tunnen/tiedän nyt useamman päälle viiskymppisen

Ei johdu yhteiskunnasta. He ovat päässeet siihen pisteeseen, jossa hyppääminen pyörästä on mahdollista. Minä olen puoliksi ulkona, olen 42.

Todennäköisesti eivät hyppää tyhjän päälle vaan todellisuudessa elämäntilanne sellainen että irtautuminen on mahdollista. 

Yhteiskunnassa on se vialla, että aina vaan vanhemmaksi pitäisi jaksaa tehdä töitä. Eläkepäivät karkaa käsistä. Pitäkää tunkkinne.

On sekä yhteiskunnasta että henkilön mahdollisuuksista kyse. Nykyään työelämä on monilla todella raskasta ja elämän ilon vievää. Tuossa iässä viimeistään tajuaa, ettei elinvuosiaan kannata enää tuhlata mihinkään pahoinvointiin. Itsellä on nyt samanlaisia ajatuksia päälle nelikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

On sekä yhteiskunnasta että henkilön mahdollisuuksista kyse. Nykyään työelämä on monilla todella raskasta ja elämän ilon vievää. Tuossa iässä viimeistään tajuaa, ettei elinvuosiaan kannata enää tuhlata mihinkään pahoinvointiin. Itsellä on nyt samanlaisia ajatuksia päälle nelikymppisenä.

Toi on totta. Elämän rajallisuuden tajuaa kun mittarissa on 50+. Kuluuko se kärsien töissä ja sitä muhkeaa eläkettä ei ehkä koskaan ehdi nauttimaan.

Työelämä on aika tappavaa nykyisin, eikä tämä sukupolvi enää arvota sitä prioriteetiksi. Viisissäkymmenissä alkaa käydä vuodet tiukille: parikymmentä aktiivivuotta jäljellä korkeintaan. Harvempi haluaa hengata niitä epämukavassa ympäristössä duunaamassa turhaa paskaa. Mieluummin elää vaikka vähän pienemmin. Maailma muuttuu ja on vain yksi elämä.

Kun miettii että eläkeikä on kohta 70.....onko yhtään mitään järkeä kuluttaa koko elämä työlle ja kaatua sen jälkeen hautaan suoraan :(((. Siinä se elämä meni. Järkyttävää kun miettii.

Heti kun kakarat ovat omillsan, rouvalle kenkää, omaisuus rahaksi ja loppuu se oravanpyörässä juokseminen ja muille maksaminen niin ajassa kuin rahassa. Korkeintaan osa-aikaduuneja joista ei pahemmin verokertymää tule, mutta itselleni jääpi aikaa ruhtinaallisesti.

Eli about viiden vuoden kuluessa, sopivasti vähän päälle viiskybäisenä.

Koronavouhotuksen jälkeen myös 30+ tekevät noin. Miksi käydä töissä jos sen lisäksi ei jaksa elää? Kuollaan kaikki, miten haluan elää?

Ehkä se on tuottavuus, jatkuva saatavilla oleminen, jatkuva riittämättömyys, tehostaminen, nipistäminen ilman mitään palkintoa itselle kun ajaa kaikki loppuun.

Yli 50-vuotiaana ei enää jaksa tehdä töitä tai oikeastaan aamulla herääminen ja unettomuus on vanhana myrkkyä.

Ennen sitä kutsuttiin viidenkympinvillitykseksi. Sen ilmenemismuoto on ehkä hiukan muuttunut, mutta aina se on ollut kun on lapset saanut aikuiseksi kunnialla ja eikä työssäkään ole juuri uutta odotettavissa tai ei vaan jaksa sitä ainaista uutta.

Koska iso osa "työstä" on hommaa jota ei oikeasti tarvitsisi tehdä ollenkaan. Kaikki pyörisi hyvin ilmankin. Jostain syystä on myös vallalla idea että työntekijälle pitää maksaa mahdollisimman vähän, vaikka yritys tekisi valtavasti voittoa. Että on hyvää johtamista pitää ne kustannukset niin matalalla että ainoastaan ylin johto korjaa hedelmät siitä kaikkien tekemästä työstä.

Kannattaa lukea kirja Bullshit Jobs.

Ymmärrän hyvin. Itselleni tuli näitä aatoksia jo vähän päälle kolmekymppisenä. Nyt oon puoliksi ulkona, kun ikää vähän yli nelkyt. Teen töitä tasan sen verran, mitä itseä huvittaa.

Kansalaispalkka!

Vierailija kirjoitti:

Kun miettii että eläkeikä on kohta 70.....onko yhtään mitään järkeä kuluttaa koko elämä työlle ja kaatua sen jälkeen hautaan suoraan :(((. Siinä se elämä meni. Järkyttävää kun miettii.

Eloluvasta "Con Air", elokuvahistorian yksi iskevimmistä laudahteluista:

" Now you’re talking semantics. What if I told you insane was working 50 hours a week in some office for 50 years at the end of which they tell you to piss off, ending up in some retirement village hoping to die before suffering the indignity of trying to make it to the toilet on time? Wouldn’t you consider that to be insane?"

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin. Itselleni tuli näitä aatoksia jo vähän päälle kolmekymppisenä. Nyt oon puoliksi ulkona, kun ikää vähän yli nelkyt. Teen töitä tasan sen verran, mitä itseä huvittaa.

Hyvä! Olet oikealla tiellä.

Itellä kävi niin, että työnantaja siirsi hommat Intiaan niin 15 vuoden kiireinen ja stressaava työputki loppui.  Olen nyt stressittömässä helpossa työssä, jossa kuitenkin kohtuullinen palkka. Työ on kuitenkin vain työtä, keino ansaita rahaa. Oikeasti aivan sama, mistä sen rahan saa ja mitä työkseen tekee. Rahalla on tietysti väliä, mutta jos voi valita, saako sen helpolla vai vaikeasti, helppo on parempi ratkaisu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun miettii että eläkeikä on kohta 70.....onko yhtään mitään järkeä kuluttaa koko elämä työlle ja kaatua sen jälkeen hautaan suoraan :(((. Siinä se elämä meni. Järkyttävää kun miettii.

Eloluvasta "Con Air", elokuvahistorian yksi iskevimmistä laudahteluista:

" Now you’re talking semantics. What if I told you insane was working 50 hours a week in some office for 50 years at the end of which they tell you to piss off, ending up in some retirement village hoping to die before suffering the indignity of trying to make it to the toilet on time? Wouldn’t you consider that to be insane?"

Toi on niin hyvin sanottu!

Minä olen juuri tuossa iässä, että mieli tekisi jäädä pois työelämästä. Rahatkin riittäisivät, jos eläisi maltilla. Tässä iässä sapattivuoden pitäminen on riski, kun uuden työpaikan saanti voi olla mahdotonta. Siksi yritän jaksaa vielä pari vuotta ja säästää vielä lisää. Ei elämää kannata elää pelkästään valtiolle.

Työelämä on erittäin kuormittavaa nykyään ja materiaa arvostetaan aina vaan vähemmän. Monet osaavat sijoittaa ja tuossa iässä saadaan usein myös perintöä. Vapaus on ainoa tavoiteltava arvo.