Lue keskustelun säännöt.
Tahattomasti lapseton ei halua kuulla mitään lapsestani - onko tämä normaalia?
Ystäväni on tahattomasti lapseton. Pyrin olemaan ystävää kohtaan empaattinen eli en siis hiero hänen naamaansa tällaisia "voi kun lapseni on niin rakas <3" puheita, enkä myöskään valita lapsiarjesta. En koskaan lähetä lapsestani ystävälle kuvia tms. En tietenkään koskaan kysele häneltä, onko raskaana (ei kuulu tapoihini muutenkaan). Pyrin olemaan mahdollisimman sensitiivinen, en halua loukata. Ystävälle raskauteni oli jo kova paikka. Lapseni on pieni taapero ja olen hänen kanssaan vielä jonkin aikaa kotona hoitovapaalla ennen töihin palaamista. Minulla ei ole lapsen syntymän jälkeen oikein ollut "muuta elämää", kun olen ollut kotona lapsen kanssa ja vapaa-aikaa on ollut vähän. Koska olen lapsen kanssa lähes 24/7, ymmärrettävästi tekemäni asiat liittyvät lapseen.
Emme ole nähneet lapsen syntymän jälkeen ystävän kanssa. Pidämme kuitenkin säännöllisesti yhteyttä välimatkasta huolimatta. Ystäväni ei halua kuulla lapsestani mitään. Hän ei koskaan kysy mitään lapseeni liittyvää tai jos kerron jotain, niin on vain hiljaa, ei kommentoi tai vaihtaa aihetta. Jos vaikka sanon jotain ihan neutraalia "Käytiin tänään Emman kanssa neuvolassa/vaunulenkillä/leikkipuistossa", niin ei sano mitään. Kuulumisista keskustelu on mennyt lapsen syntymän jälkeen tosi vaikeaksi. Minä en oikeastaan voi kertoa mistään lapseen (ja samalla itseeni) liittyvästä tai jos kerron, niin ystävä ei kommentoi mitään. Minä kysyn ystävän kuulumisia, kuuntelen ja kommentoin niitä. Aika pitkälti puhumme hänen kuulumisistaan tai sitten jostain tosi pintapuolisesta. Keskustelusta on tullut omalta osaltani tosi yksinkertaista: en voi kertoa arjestani oikeastaan muuta, kuin että olenko lukenut jonkun uutisen/kirjan, mitä söin tänään ruoaksi tms, jos en voi mainita mitään lapseen liittyvää. Se nyt vaan on elämääni tällä hetkellä, että olen kotona pienen lapsen kanssa eikä minulla ole tällä hetkellä säännöllisiä harrastuksia/en ole töissä/elämässäni ei tapahdu mitään ihmeellisempää, koska pikkulapsiarki ja korona.
Onko tämä normaalia, että tahattomasti lapseton ei halua kuulla mitään lapsestani? Olenko kohtuuton, kun toivon, että saisin kertoa arkisia asioita elämästäni, johon nykyisin kuuluu lapsi? Yritin kerran jutella tästä tilanteesta ystäväni kanssa, mutta hän ei koe käyttäytyvänsä mitenkään poikkeuksellisesti eikä asia muuttunut mihinkään. Hän ei edelleenkään halua kuulla mitään lapsestani.
Ja kun joku kysyy, ymmärrän täysin, ettei kaikkia kiinnosta toisten lapset. En minä odota, että lapsestani keskusteltaisiin jatkuvasti. Toivon, että ystäväni voisi keskustella ihan normaalisti kanssani ja kommentoida minunkin kuulumisia. Jos sanon käyneeni Emman kanssa siellä neuvolassa, niin miksi ei voi vaikka kommentoida "Miten meni neuvolassa?/Toivottavasti kaikki meni hyvin." Tuollaisia kommentteja muut ystävät kysyisivät.
Kommentit (374)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ette juttelisi sellaisesta, joka kiinnostaa teitä molempia? Puhu lapsesta sellaisille kavereille, jotka haluavat keskustella lapsista.
Mitä sinä saat tuosta ystävyyssuhteesta nykyään? Olet toiselle olkapää ja kuuntelet, mutta toista ei kiinnosta sinun kuulumisesi? Sinuna miettisin, kannattaako tuollaista ystävyyssuhdetta jatkaa pidemmän päälle. Minä en olisi jaksanut ylläpitää jotain pintapuoliseksi muuttunutta ihmissuhdetta, kun elin ruuhkavuosia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette juttelisi sellaisesta, joka kiinnostaa teitä molempia? Puhu lapsesta sellaisille kavereille, jotka haluavat keskustella lapsista.
On vaikea jutella joistakin ajankohtaisista asioista, joille omassa elämässä ei ole juuri nyt aikaa. En ehdi lukemaan juurikaan kirjoja, katsomaan uusia tv-sarjoja tms.
Ap
Ystävälläsi on ymmärrettävästi rankkaa.
Tuskin kuitenkaan olet ainoa perheellinen ihminen hänen elämässään? Jutteleeko muiden kanssa lapsiin liittyvistä asioista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin viestisi. Minusta tuo pyyntösi ei ole kohtuuton. Ei tietenkään tarvitse käydä kovin syvällisesti lapsiperheen asioita läpi juuri tuon ystävän kanssa, mutta on kohtuutonta olettaa, ettet saisi kertoa _mitään_ lapseen liittyvää.
On normaalia. Olen pahoillani enkä tarkoita loukata, mutta et voi millään tasolla sisäistää hänen tuskaansa. Voit lukea, pohtia, ymmärtää, mutta et voi sisäistää. Minäkään en olisi voinut, ennen kuin koin tahattoman lapsettomuuden. Terv. entinen lapseton
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä lapsettoman surua on mahdoton tajuta, jos sitä ei ole itse kokenut. Hän ei vain pysty suhtautumaan lapseen kuten toivoisit.
t. lapseton
Voisitko kutsua ystäväsi vieraaksi teille? Tai ehkä menisitte yhdessä johonkin tapahtumaan, minne lapsesi tulisi kanssa? Ystävällesi on voinut syntyä todella ruusuinen kuva lapsiperhearjesta, mikä lisää hänen haluaan välttää kaikkea lapsiin liittyvää, koska hän haluaa välttää mm. kateuden ja katkeruuden tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi jeesus miten pitkä aloitus.
En ole tahattomasti lapseton, mutta miksi ihmeessä puhuisimme vauvoista tai lapsesta kaverini kanssa, jolla on lapsi? Miksi minä kysyisin lapsesta mitään??? Ei hänkään kysele akvaariokalojeni kuulumisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette juttelisi sellaisesta, joka kiinnostaa teitä molempia? Puhu lapsesta sellaisille kavereille, jotka haluavat keskustella lapsista.
On vaikea jutella joistakin ajankohtaisista asioista, joille omassa elämässä ei ole juuri nyt aikaa. En ehdi lukemaan juurikaan kirjoja, katsomaan uusia tv-sarjoja tms.
Ap
Oliskohan se ongelma tässä? Jos sulla ei ole oikein mitään muuta keskusteltavaa kuin lapsi, ja ymmärrettävästi hänellä ei ole siihen paljon sanottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kohtuutonta odottaa hänen kysyvän neuvolareissustanne. Älä odota sitä häneltä. Voit odottaa sitä niiltä muilta ystäviltäsi.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko kutsua ystäväsi vieraaksi teille? Tai ehkä menisitte yhdessä johonkin tapahtumaan, minne lapsesi tulisi kanssa? Ystävällesi on voinut syntyä todella ruusuinen kuva lapsiperhearjesta, mikä lisää hänen haluaan välttää kaikkea lapsiin liittyvää, koska hän haluaa välttää mm. kateuden ja katkeruuden tunteita.
Ystävä ei ole kiinnostunut näkemään minua ja lasta, tapaisi mieluiten vain minun kanssani. Ja kokisin tuon tapaamisen myös itse vaikeaksi, sillä jos ystävä ei halua edes puhua lapsestani, niin miten lapsen näkeminenkään onnistuisi?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi jeesus miten pitkä aloitus.
En ole tahattomasti lapseton, mutta miksi ihmeessä puhuisimme vauvoista tai lapsesta kaverini kanssa, jolla on lapsi? Miksi minä kysyisin lapsesta mitään??? Ei hänkään kysele akvaariokalojeni kuulumisia.
Minä kyllä kysyn ystäviltäni heidän lemmikkiensä kuulumisista, ehkä olen sitten outo tässä asiassa?
Ap
Siis eikö teillä ennen lastasikaan ollut mitään juttelunaiheita/yhteisiä kiinnostuksen kohteita vai miksi jutunaihetta on nyt yhtäkkiä niin vaikeaa keksiä?
Vierailija kirjoitti:
Oletko vähän tyhmä? Tietenkään hän ei halua puhua lapsestasi, kun se sattuu liikaa. Oletko sadisti vai tunnetko itsesi jotenkin paremmaksi ihmiseksi kun olet onnistunut lasten hankinnassa ja toinen ei, vaikka haluaisi?
Ei lapsen saamisessa ole kyse onnistumisesta. Kuka tahansa voi olla tahattomasti lapseton, minäkin voisin. Ei lapsi ole mikään "ylpistelyn" aihe. Elämässäni ei vain tällä hetkellä ole oikein muuta kuin lapsi, koska olen hoitovapaalla kotona.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Voisitko kutsua ystäväsi vieraaksi teille? Tai ehkä menisitte yhdessä johonkin tapahtumaan, minne lapsesi tulisi kanssa? Ystävällesi on voinut syntyä todella ruusuinen kuva lapsiperhearjesta, mikä lisää hänen haluaan välttää kaikkea lapsiin liittyvää, koska hän haluaa välttää mm. kateuden ja katkeruuden tunteita.
Miksi sitä lasta on pakko tuputtaa sille ystävälle? Se ei ole hyvä idea. Ap on lapsikuplassa ja ap:n ystävä on lapsettomuuskuplassa. Kummankaan kuplaan ei välttämättä mahdu paljoa muuta kuin lapsi tai lapsettomuus. Ap voisi harkita asennekorjausta, että juttelisi tämän ystävän kanssa kaikesta ihan muusta.
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö teillä ennen lastasikaan ollut mitään juttelunaiheita/yhteisiä kiinnostuksen kohteita vai miksi jutunaihetta on nyt yhtäkkiä niin vaikeaa keksiä?
Olemme puhuneet esimerkiksi töistä, harrastuksista ja ihmissuhteista. Olen hoitovapaalla töistä, aikaa säännöllisille harrastuksille ei nykyisin ole ja ihmisiä näen harvoin, kun ei ole aikaa/koronan takia ollut mahdollista. Siksi nuo jutunaiheet eivät ole tällä hetkellä minun puoleltani ajankohtaisia.
Ap
Ehkä olet ärsyttävä lässyttäjä kun puhut lapsestasi. Monet on.
tajuaisin tuon, jos lapsesi olisi vasta vauva ja asia olisi uusi. mutta tuo tilanne on ilmeisesti kestänyt jo yli vuoden?