Eskarilainen lukee, laskee jne, koulunaloitus mietityttää..

Aivan kuin lukisit ajatuksiani. Myös meillä, poikamme on turhautunut jo eskarissa... meni sinne silmät loistaen innoissaan, oli oppinut kesällä lukemaan ja kirjoittamaan itse oppien ja oli tuosta NIIIIIIIIIN ylpeä, onnistumisen tunne oikein huokuin lapsesta. Meni pari kuukautta ja itkun kanssa eskariin joka päivä. On hyvin pidetty kavereittensa keskuudessa ja sosiaalinen. Vikana vaan että poika on tylsistynyt, eikä eskari motivoi mitenkään. Tuntuu pahalta ajatella koulun aloitusta. Paperit pitäisi jo kiireellä laittaa postiin. Onneksi kuulin mutkien kautta, viikon soittelujen jälkeen, että poika on oikeutettu omaan opintosuunnitelmaan ja muista poikkeaviin tehtäviin kehityksensä mukaan. Vähän helpottaa huoltani. Niin ja tuntuu pahalta, ettei tuttavapiirissä voi avoimesti keskustella tuosta... leimataan heti jotenkin leuhkaksi tms. ja suurin osa ei ymmärrä ongelmaa. Onneksi on tämä palsta.

nuo taidot mennessään I luokalle kouluun joten kyllä ne osataan huomioida. Ekaluokan tehtävä on opettaa paljon muitakin asioita kuin laskeminen ja lukeminen. Meillä esikoinen oppi lukemaan/kirjoittamaan ollessaan 4v ja laskeakkin osasi ekalle mennessään. Silti oli paljon asioita joissa oli opettelemista. Nyt on kolmosella ja nauttii koulun käynnistä. Harjoittelevat juuri nyt sitä kokeisiin valmistumista. Koulu sujuu mainiosti

Omista lapsistani yksi luki ekalle luokalle mennessään toista kertaa läpi Tarua sormusten herrasta. Ei hän saanut mitään vaativampia lukuläksyjä/harjoituksia, vaan ihan samat läksyt/harjoitukset kuin vasta lukemaan opettelevatkin. Matematiikassakin hän osasi jo etukäteen ainakin 1. luokan asiat. Lisätehtäviä oli kyllä runsaasti, mutta ne olivat ihan yhtä helppoja kuin tavallisetkin tehtävät. Lapseni oli melkoisen turhautunut 1. luokalla, mutta onneksi hän on kiltti tyttö, joka ei kuitenkaan ruvennut häiriköimään tunnilla.



Kaksi muuta lastani ei ole osannut läheskään yhtä paljon 1. luokalle mennessään, mutta silti heidän opettajansa ovat eriyttäneet opetusta paljon enemmän.



Eli kaikki riippuu täysin opettajasta, joita on vielä nykyisinkin monenlaisia.

joka osaa lukea hitaasti, kirjoittaa suunnilleen oikein ja laskee helppoja yhteen- ja vähennyslaskuja päässä. Kuvittelisin, että aika monet ovat eskarilaiset ovat samanlaisia ja nuo jotka osaavat, sitten on pieni vähemmistö niitä, jotka ovat jo monta vuotta edelle taitojen kanssa ja sitten niitä, jotka eivät juuri lue tai laske. Eniten olisi huolestunut, jos eskarilainen ei tajua vielä yhtään lukemisesta mitään (siis ei osaa kirjaimia., ei erota alku- ja loppuäänteitä tms. ) tai sitten sellaisesta, joka on tosiaan ihan älyttömän lahjakkaan oloinen.

yhteen- ja vähennyslaskuja, laskee tuhansiin, lukee isoja numeroita esim. 1 234 345. Erittäin kiinnostunut numeroista Ei osaa lukea kuin lyhyitä sanoja, kirjaimet oppi 2v. Erittäin kiinnostunut eri asioista, ja hyvä muisti. En ole pitänyt erityisen lahjakkaana mutta on ehkä kiinnostuneempi tällaisista nippelitiedoista kuin keskimäärin 4v.



Sama lapsi on todella huono sitten käytännön asioissa eli esim. omitoimisuus monissa nk. perusasioissa on muutenkin minusta ikätasoaan huonompi. Luulen että sellaisissa asioissa kuin omista tavaroista huolehtiminen yms. riittää haastetta eskarissa :).

Ja moni myös osasi laskea. Eli on ihan normaalia nykyisin. Tällöin opettajan ei myös tarvitse niin erikseen näitä huomioida, vaan ovat ihan normaalia eri tasoisia oppilaita.



Toisaalta eniten lapsen kouluvalmiuteen vaikuttaa miten kestää turhautumista. Sitä on pakko vain oppia sietämään koulussa.

koska opin "liian nopeasti" eikä kukaan ymmärtänyt. Olin jatkuvasti v*ttuuntunut ja tavallaan piiloaggressivinen (tyttöjen tapaan). Mulla ei ollut ikinä läksyjä tehtynä, eikä oikeita kirjoja mukana.



Duunarivanhempani, jotka olivat käyneet vain kansakoulun eivät ymmärtäneet mua ollenkaan, eikä kyllä koulussakaan kukaan.



Ilman mitään harjoitusta kirjoitin lopulta ällät sekä kaikista kielistä että matikasta. Naamat nirpallaan opettajien oli pakko nostaa numeroitani päästötodistukseen, koska olisihan se ollut vähän noloa, jos heidän arvionsa mukaan olin kutosen tai seiskan oppilas ja napsin kuitenkin laudaturit lonkalta.



Tämä ei ole kehuskelua, vaan oikeasti muistan koko kouluajan yhtenä pitkänä painajaisena :( Ehkä nykyään tällainen oppija huomioidaan jo paremmin, mutta 70- ja 80-l ei ainakaan.

meidän poika huitaisi laskien jo 4-vuotiaana 3. luokan matikkaa. Ja luki silloin jo paaaksun Harry Potterin kannesta kanteen ihan itsekseen.

Meinasinkin just tulla kertomaan, että meidän 2-vuotiaalla on 7-luokan matematiikankirja jo kovassa käytössä ja meinaa turhautua niiden helppouden vuoksi.

ja muutenkin todella paljon muita edellä.



Lisäksi 2 poikaa, jotka eivät ole koskaan lukeneet kokeisiin ja ei ole tarvinnut tehdä läksyjä ja kymppejä tulee koko ajan.



Silti eivät ole riehuneet tunneilla ja kiusanneet opettajaa. On myös opetettu tapoja ja kasvatettu, eikä vain ihasteltu kun ovat niin viisaita.



Ihmeellinen perustelu monella, että lapsi saa riekkua ja häiritä tunnilla kun se on niin viisas, että häiriintyy.

Pojallani sama tilanne ja opettaja ottaa hyvin huomioon. Tosin on yhdistelmäluokalla, jossa on kaksi opettajaa eli jonkin verran on tokaluokkalaisten kanssa samoilla tunneilla. Tekee tehtäviä laajasti, ei niinkään kirjassa eteenpäin.

Ja lisätehtävissä on paljon tarjontaa, joten nopeat saavat sitten tehdä niitä.



Sisko aikanaan pelkäsi samaa ja samasta syystä, kun itse on kokenut, että hänelle koulu oli aikanaan liian helppoa. Mutta tuntui olevan kuitenkin todella tyytyväinen poikansa opetukseen, vaikka poika oli koulukypsyystesteissä matikassa 10-vuotiaan tasolla. Oman ikäryhmänsä mukana on käynyt koko peruskoulun, ja silti on saanut matematiikassakin mukavasti haastetta, teki esim. kolmannella luokalla viidennen luokan matikan kirjaa itsekseen koulussa.

viimeksi kun opetin ekaa puolet osasi lukea kouluun tullessaan ihan ok ja vain yksi koko luokasta tunsi vain muutamia kirjaimia. Loppu porukka oli jotakin tältä väliltä. Luokalla oli kolme, jotka lukivat ihan täysin sujuvasti paksujakin lasten romaaneja.

eskarilaisella on ap:n mainitsemat taidot. Omanikin lukee ja laskee ja niin tekee serkkunsakin. Tuskin tulee ongelma koulussa olemaan, eiköhän opettajilla ole eri kypsyysvaiheessa oleville oppilaille kaikille tasoisiaan tehtäviä:)

meillä lapsi osasi jo lukea ja oli edellä luokkaansa kun meni kouluun. Itse olen sitten opettanut kotona lisää jotta lapsen motivaatio säilyy. Koulussa ei ole ollut mitään lisätehtäviä, opettajalla on muutenkin haastava luokka. En häneltä edellytäkään että jotenkin lastani erityisesti huomioisi.

normaalilta ekaluokkalaiselta. Tänä päivänä suurin osa osaa lukea ennen kouluun menoa. Opettajat ovat valveutuneita ja enemmän koulutettuja asiaan. Vähemmistönä on lapset jotka eivät lue. Eli ihan turhaa huolestuit. Oma lapseni osasi toisella luokalla paljon sanoja englanniksi vaikka kieli ei ollut edes alkanut. Kyseli koko ajan mitä mikäkin sana tarkoittaa yms. eli nyky lapset ovat varmaan fiksumpia ja kiinnostuneempia oppimisesta kuin meidän ikäpolven ollessa lapsia.

Ja juu, olen kyllä huomannut, että lukijoita enemmän nykyään kuin silloin 70-luvulla. Silti näen pojassa niin paljon itseäni, kaiken oppiminen vaan niin mahdottoman helppoa, sekä kielellinen että matemaattinen. Voihan olla, että on koulua aloitettaessa se "tavallinen ekaluokkalainen" ja huolin vain turhaan :)



Jännä muuten huomata, että onpas tosi vaikeaa "kehua" omaa lasta, omia hyviä numeroitakin on jotenkin joutunut aina häpeämään, koskaan ei ole voinut itse sanoa olevansa tyytyväinen kymppeihin kun ne tuli niin helposti. Itse toivoin monesti, että olisin ollut sitä keskikastia, mutta en sentään ole pystynyt tahallani tekemään huonompaa tulosta..



ap

Tokaluokan laskuja meillä poika teki huvikseen jo 4-vuotiaana. Koulussa viihtyy tosi hyvin ja kestää sen ihan hyvin, että on fiksu.

mutta ennen kuin menet asioiden edelle ja mietit ekan luokan sujumista koska lapsesi on oppimistasoltaan hyvä, niin kannattaa varmaan eskarivuosi panostaa sosiaalisten vuorovaikutustaitojen harjaannuttamiseen, sillä loppupeleissä ne ovat niitä tärkeimpiä taitoja ekaluokkalaiselle.

Ota asia esille eskarissa, jotta voivat tehdä lapsesi kanssa harjoitteita joissa treenataan rauhoittumista ja sosiaalisia tilanteita

mutta ennen kuin menet asioiden edelle ja mietit ekan luokan sujumista koska lapsesi on oppimistasoltaan hyvä, niin kannattaa varmaan eskarivuosi panostaa sosiaalisten vuorovaikutustaitojen harjaannuttamiseen, sillä loppupeleissä ne ovat niitä tärkeimpiä taitoja ekaluokkalaiselle.

Ota asia esille eskarissa, jotta voivat tehdä lapsesi kanssa harjoitteita joissa treenataan rauhoittumista ja sosiaalisia tilanteita

Meillä on ihana eskari, jossa ei paljon tehtäviä tehdä vaan pääpaino juuri sosiaalisissa taidoissa ja ryhmässä toimimisessa.

Huolenaihe ei varsinaisesti ole se lukutaito jne vaan se, miten mahdottoman helposti kaiken oppii.. Päässälaskut heittää sujuvammin kuin kuudesluokkalainen isosiskonsa (jolle kyllä matematiikka taas ollut aina vaikeaa).

Mietityttää se, kun joku mainitsi tekevänsä lapsen kanssa kotona sitten vaikeampia tehtäviä, ettei siinä käy niin, että on vielä paljon enemmän toisia edellä?

Vaan ehkä tässä nousee vaan ne omat koulumuistot esille...

ap

meidän poika huitaisi laskien jo 4-vuotiaana 3. luokan matikkaa. Ja luki silloin jo paaaksun Harry Potterin kannesta kanteen ihan itsekseen.