Miten pärjäät hajamielisen kumppanin kanssa?
Vasta lasten saannin jälkeen olen huomannut kuinka hajamielinen kumppanini on. Hän käy joka päivä kaupassa koska ei suunnittele ostoksiaan, unohtelee työkalut lattialle, jättää tavarat miten sattuun, ei katso onko lapselle ruokaa. Kaikki on minun vastuullani. Olen kai huomaamattani aina siivonnut ja korjannut hänen jälkensä, mutta nyt kun aikaa ei ole lasten tulon myötä, niin minua on alkanut ärsyttää tämä suunnattomasti.
Kommentit (4)
Asiasta pitää pystyä puhumaan. Tuskin on hajamielinen tahallaan tai välinpitämättämyyttään. Itse olen hajamielinen nainen. Asun yksin ja kärsin vain itse omasta hajamielisyydestäni. Ärsyttävä piirre ihmisessä, tiedän kantapään kautta tämän. Vielä 50- vuotiaanakaan en ole tästä päässyt täysin eroon, vaikka kuinka olen yrittänyt. Elän paljon pääni sisällä. Siitä se johtuu. Ei voi kuin hämmästellä miten sitä on selvinnyt yliopiston läpi ja työelämässäkin yli 20 vuotta. Se on ihme.
Minä olen meidän perheen hajamielinen. Hyvin mies pärjää mun hajamielisyyden kanssa, mutta joutuu kyllä jatkuvasti muistuttelemaan ja huomauttelemaan ja etsimään mun hukkaamia tavaroita ja tärkeitä papereita.
Olen puhunut, mutta samat asiat toistuu ja toistuu. Ap
Olen itsekin hajamielinen. Kieltämättä meidän lapsiperhevuodet olivat pahimmillaan järkyttävän raskaita ja parhaimmillaan riemukkaan omituisia, mutta nyt on taas kaikilla kivaa. Aikuisella lapsella on diagnoosikin, ADD. Hän ja mies ovat mallia jäärä, minä olen sählä.