Lue keskustelun säännöt.
Millaisia miehiä te muut lapsia haluavat naiset katselette?
22.01.2022 |
Itse katselen suomalaisista lähinnä lestadiolaistaustaisia ja niiden lisäksi ulkomaalaisia miehiä, eli perhekeskeisistä ja äitiyttä arvostavista kulttuureista tulevia.
Luulen, että tällä palstalla näkyvät naisten ongelmat perheenisäksi soveliaan miehen löytämisessä johtuvat siitä, että katsotte ihan vääränlaisia miehiä, eli jotain ateisti/vela-suomimiehiä jotka eivät ole hyviä kumppaneita oman perheen haluavalle naiselle.
Kannattaa miettiä millainen on itse ja millaisia miehiä katselee, jos haluaa tänä päivänä suomalaisena naisena lapsia.
Suomalaisista miehistä lähinnä lestadiolaistaustaiset ja suomenruotsalaiset on kokemukseni mukaan perhekeskeisiä.
Kommentit (22)
Lisään: kommenttini koskee lähinnä kaupunkilaisia, maaseudulla tavalliset suomimiehetkin voi olla vielä ok.
AP l
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein ymmärrä alapeukkuja, kun päivästä toiseen täällä ulistaaan tuosta aiheesta, ja nyt olisi selvät ohjeet saatavilla.
No ateismi ei ole minulle kyllä mikään ongelma (lestadiolaisuus olisi), mutta olen ensisijaisesti kiinnostunut alle nelikymppisistä fiksuista miehistä, joilla on miellyttävä ulkonäkö, rehti luonne ja hyvä huumorintaju. Rikas ei tarvitse olla, mutta vakaa taloustilanne, eli siis oma talous hallussa eikä mitään ihmeellisiä velkasotkuja. Niin ja jotain omia harrastuksia pitää olla, aiemmissa suhteissa miehet ovat takertumisellaan tukahduttaneet minut täysin.
Joku lestadiolaisukko Jämijärveltä voi varmasti olla ihan hyvä isä, mutta ei siitä silti mitään tulisi, että minä, uskonnoton kaupunkilaisnainen, löisin sellaisen kanssa hynttyyt yhteen vaan siksi että molemmat halutaan lapsia.
Noita miestyyppejä ei kyllä erityisemmin yhdistä perheen ja äitiyden arvostus vs kuka vain suomimies. Heitä yhdistää naisen arvostuksettomuus eli naisen monistamiskyvystä pyritään hyötymään eikä nainen ole siinä muu kuin väline jatkaa omia geenejä. Eniten naista ja naisen äitiyttö nimenomaan arvostavat.. eli pettävät suomenruotsalaiset miehet, joilla suhteita ja omaisuutta. Kun nainen on sitoutettu lapsilla hyvin ansaitsevaan mieheen naista/äitiä voi kohdella kuinka vain koska ei se varattomampi nainen kykene tasaista ja turvallista arkea tarjoamaan eron sattuessa. Pakko sietää miestä jos tahtoo pitää lapset. Siksi ei pidä olla miehestä taloudellisesti riippuvainen saadakseen sen ison perheen, johon ei varat itsellä riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noita miestyyppejä ei kyllä erityisemmin yhdistä perheen ja äitiyden arvostus
vs kuka vain suomimies. Heitä yhdistää naisen arvostuksettomuus eli naisen monistamiskyvystä pyritään hyötymään eikä nainen ole siinä muu kuin väline jatkaa omia geenejä. Eniten naista ja naisen äitiyttö nimenomaan arvostavat.. eli pettävät suomenruotsalaiset miehet, joilla suhteita ja omaisuutta. Kun nainen on sitoutettu lapsilla hyvin ansaitsevaan mieheen naista/äitiä voi kohdella kuinka vain koska ei se varattomampi nainen kykene tasaista ja turvallista arkea tarjoamaan eron sattuessa. Pakko sietää miestä jos tahtoo pitää lapset. Siksi ei pidä olla miehestä taloudellisesti riippuvainen saadakseen sen ison perheen, johon ei varat itsellä riitä.
Eli et tunne tuollaisia miehiä, kun selität noin outoja juttuja jotka eivät pidä yhtään paikkaansa.
Arabeja, ne on komeita ja pitävätä huolta ulkonäöstään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katon sen tyyppistä miestä, joka on valmis kehittämään itseään, avoin, suvaitsevainen, empaattinen, kiinnostunut ja keskustelukykyinen. Taustalla ei merkitystä.
miehenä komppaan. 20-40 vuotiaita on paljon joita kiinostaa tietokonepelit, hevi musiikki ja ryyppääminen sekä irtosuhteet mutta ei sitoutuminen aitoon parisuhteeseen. jos sitoutuvat, luulevat että siinä voi olla lähinnä siksi että saa omat tarpeet tyydytettyä.
voidaan jakaa karkeasti miehet kahteen leiriin. he joilla on elämänarvot sellaiset kuin uskovaisilla. ja sitten ateistit.
näitä ateisteja, itsekkäitä, "hyväksikäyttäjiä" on erittäin paljon ja ne ällöttää minua ja siksi olen miehenä mieluiten yksin, koska olen uskovainen.
näistä rentuista on tullut ehdottomasti enemmistö ja sitä mukaan normi suomalais mieskuva. siksi aion avioitua ulkomaalaisen naisen kanssa jotta lapset eivät varttuisi tällaisessa yhteiskunnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katon sen tyyppistä miestä, joka on valmis kehittämään itseään, avoin, suvaitsevainen, empaattinen, kiinnostunut ja keskustelukykyinen. Taustalla ei merkitystä.
noilla arvoilla mies on jo kehittänyt itseään ja on aika varmasti varattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noita miestyyppejä ei kyllä erityisemmin yhdistä perheen ja äitiyden arvostus
vs kuka vain suomimies. Heitä yhdistää naisen arvostuksettomuus eli naisen monistamiskyvystä pyritään hyötymään eikä nainen ole siinä muu kuin väline jatkaa omia geenejä. Eniten naista ja naisen äitiyttö nimenomaan arvostavat.. eli pettävät suomenruotsalaiset miehet, joilla suhteita ja omaisuutta. Kun nainen on sitoutettu lapsilla hyvin ansaitsevaan mieheen naista/äitiä voi kohdella kuinka vain koska ei se varattomampi nainen kykene tasaista ja turvallista arkea tarjoamaan eron sattuessa. Pakko sietää miestä jos tahtoo pitää lapset. Siksi ei pidä olla miehestä taloudellisesti riippuvainen saadakseen sen ison perheen, johon ei varat itsellä riitä.Eli et tunne tuollaisia miehiä, kun selität noin outoja juttuja jotka eivät pidä yhtään paikkaansa.
Tunnen ja omakin mieheni on hyvissä varoissa. Tunnen myös monia varakkaiden meisten puolisoita ja tiedän kuinka heitä kohdellaan. Ensin luvataan kaikki maan ja taivaan väliltä, kun naisella on pallo jalassa aletaan pikku hiljaa murentaa itsetuntoa, mutta nainen ei osaa tilanteesta lähteä koska koko elämä on rakennettu miehen tulojen varaan. Pettämisilmiö on kyllä ihan yleisesti tiedossa ja koskee suurinta osaa liikemiehiä. Sekin on selvä, että naisen on vaikea lähteä lasten kanssa jos mies on älykäs, pidetty, epärehellinen ja huomattavasti paremmissa varoissa ja varsinkin jos lapsia on liuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnitän huomiota siihen miten mies kohtelee muita ihmisiä ja erityisesti eläimiä.
Ulkomainen mies on tällä hetkellä koeajossa. Molemmin puoliset lapsihaaveet käytiin läpi jo ensitreffeillä (tässä iässä pitää kyllä molempien jo tietää että haluaako niitä vai ei). Tuo uskonnollisuus on minulle ehdoton turn-off, ateistina en voisi ikinä kunnioittaa mielikuvitusolentoihin tosissaan uskovaa miestä. Mies onkin buddhalainen ja uskonnon sisältö on minulle tuttu, eikä sinänsä vaadi mielikuvitusolentoja, joten asia on ok (toki keskusteltiin myös mitä uskontonsa hänelle merkitsee ja kuinka näkyy hänen elämässään).
Harmittaa tosin, että hänen kaltaisiaan eli koulutettuja, vakaasti toimeentulevia (ihan riittää että omat tulot on suurempia kuin menot ja osaa sopeuttaa elämäntyyliään tilanteen mukaan), avarakatseisia ja kielitaitoisia, ja mikä tärkeintä, lisääntymishaluisia! miehiä tulee Helsingissäkin niin harvoin vastaan. Yleensä vastaavat suomalaismiehet tuntuvat olevan veloja.
En oikein jaksa uskoa tuota suomalaisten miesten valitusta lasten hankkimisen kalleudesta. Nykyinen mieheni on tottunut siihen, että yleensä lapset maksavat kotimaassaan vielä paljon enemmän ja meillä on (vielä) sentään paljon erilaisia lapsiperheiden tukia ja maksullisista palveluistakin maksetaan vain murto-osaa useimmiten. Koulukin on ilmasta ja se on yleensä ulkomailla se suurin menoerä. Kyllä lasten saaminen Suomessa on paljon halvempaa kuin monessa muussa sivistysmaassa. Täytyy sen verran ap:ta kuitenkin kompata, että kyseessä taitaa nimenomaan olla arvomaailman kysymys, vaikkei se suoraan uskonnosta välttämättä johdukaan, mutta perhekulttuurista taatusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen täysin ateistinen, mutta pitäisin itseäni lapsi- ja perhemyönteisenä, enkä näe, että miten ateismini suoranaisesti liittyisi suhteeseeni lapsiin ja perheen perustamiseen. Voi olla, että ateistiset ihmiset ovat keskimäärin vähemmän kiinnostuneita sitoutumaan ja hankkimaan lapsia, mutta en tiedä, johtuuko se ateismista, vai jostain kolmannesta tekijästä, joka vaikuttaa molempiin.
Vierailija kirjoitti:
Ulkomainen mies on tällä hetkellä koeajossa. Molemmin puoliset lapsihaaveet käytiin läpi jo ensitreffeillä (tässä iässä pitää kyllä molempien jo tietää että haluaako niitä vai ei). Tuo uskonnollisuus on minulle ehdoton turn-off, ateistina en voisi ikinä kunnioittaa mielikuvitusolentoihin tosissaan uskovaa miestä. Mies onkin buddhalainen ja uskonnon sisältö on minulle tuttu, eikä sinänsä vaadi mielikuvitusolentoja, joten asia on ok (toki keskusteltiin myös mitä uskontonsa hänelle merkitsee ja kuinka näkyy hänen elämässään).
Harmittaa tosin, että hänen kaltaisiaan eli koulutettuja, vakaasti toimeentulevia (ihan riittää että omat tulot on suurempia kuin menot ja osaa sopeuttaa elämäntyyliään tilanteen mukaan), avarakatseisia ja kielitaitoisia, ja mikä tärkeintä, lisääntymishaluisia! miehiä tulee Helsingissäkin niin harvoin vastaan. Yleensä vastaavat suomalaismiehet tuntuvat olevan veloja.
En oikein jaksa uskoa tuota suomalaisten miesten valitusta lasten hankkimisen kalleudesta. Nykyinen mieheni on tottunut siihen, että yleensä lapset maksavat kotimaassaan vielä paljon enemmän ja meillä on (vielä) sentään paljon erilaisia lapsiperheiden tukia ja maksullisista palveluistakin maksetaan vain murto-osaa useimmiten. Koulukin on ilmasta ja se on yleensä ulkomailla se suurin menoerä. Kyllä lasten saaminen Suomessa on paljon halvempaa kuin monessa muussa sivistysmaassa. Täytyy sen verran ap:ta kuitenkin kompata, että kyseessä taitaa nimenomaan olla arvomaailman kysymys, vaikkei se suoraan uskonnosta välttämättä johdukaan, mutta perhekulttuurista taatusti.
"ulkomainen mies on tällä hetkellä koeajossa." Tuo lause ajaa pois lähes kaikki lapsia haluvatkin suomalaiset miehet. Näin nopeasti tunnistaa epäsopivan naisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkomainen mies on tällä hetkellä koeajossa. Molemmin puoliset lapsihaaveet käytiin läpi jo ensitreffeillä (tässä iässä pitää kyllä molempien jo tietää että haluaako niitä vai ei). Tuo uskonnollisuus on minulle ehdoton turn-off, ateistina en voisi ikinä kunnioittaa mielikuvitusolentoihin tosissaan uskovaa miestä. Mies onkin buddhalainen ja uskonnon sisältö on minulle tuttu, eikä sinänsä vaadi mielikuvitusolentoja, joten asia on ok (toki keskusteltiin myös mitä uskontonsa hänelle merkitsee ja kuinka näkyy hänen elämässään).
Harmittaa tosin, että hänen kaltaisiaan eli koulutettuja, vakaasti toimeentulevia (ihan riittää että omat tulot on suurempia kuin menot ja osaa sopeuttaa elämäntyyliään tilanteen mukaan), avarakatseisia ja kielitaitoisia, ja mikä tärkeintä, lisääntymishaluisia! miehiä tulee Helsingissäkin niin harvoin vastaan. Yleensä vastaavat suomalaismiehet tuntuvat olevan veloja.
En oikein jaksa uskoa tuota suomalaisten miesten valitusta lasten hankkimisen kalleudesta. Nykyinen mieheni on tottunut siihen, että yleensä lapset maksavat kotimaassaan vielä paljon enemmän ja meillä on (vielä) sentään paljon erilaisia lapsiperheiden tukia ja maksullisista palveluistakin maksetaan vain murto-osaa useimmiten. Koulukin on ilmasta ja se on yleensä ulkomailla se suurin menoerä. Kyllä lasten saaminen Suomessa on paljon halvempaa kuin monessa muussa sivistysmaassa. Täytyy sen verran ap:ta kuitenkin kompata, että kyseessä taitaa nimenomaan olla arvomaailman kysymys, vaikkei se suoraan uskonnosta välttämättä johdukaan, mutta perhekulttuurista taatusti.
"ulkomainen mies on tällä hetkellä koeajossa." Tuo lause ajaa pois lähes kaikki lapsia haluvatkin suomalaiset miehet. Näin nopeasti tunnistaa epäsopivan naisen.
Onko ongelmana nyt sitten "ulkomainen mies" vai "koeajossa"? On mulla ollut suomimiehiäkin koeajossa (=tapailua päämääränä pitkäaikainen suhde, ei siis hupimielellä ajankuluksi). Ei me kaikki olla rasisteja ja ainakaan omiin tapohini ei kuulu udella kumppanin tarkkaa deittailuhistoriaa. Jos ulkomaalainen exä on ongelma sinänsä, niin sitten jätän sellaisen miehen jo ihan suosiolla välistä. Aika harvalla suomalaisellakaan on sukutaulussa puhtaasti härmäläistä verta, jos vähänkään kirkonkirjoja penkoo.
Vierailija kirjoitti:
Ulkomainen mies on tällä hetkellä koeajossa. Molemmin puoliset lapsihaaveet käytiin läpi jo ensitreffeillä (tässä iässä pitää kyllä molempien jo tietää että haluaako niitä vai ei). Tuo uskonnollisuus on minulle ehdoton turn-off, ateistina en voisi ikinä kunnioittaa mielikuvitusolentoihin tosissaan uskovaa miestä. Mies onkin buddhalainen ja uskonnon sisältö on minulle tuttu, eikä sinänsä vaadi mielikuvitusolentoja, joten asia on ok (toki keskusteltiin myös mitä uskontonsa hänelle merkitsee ja kuinka näkyy hänen elämässään).
Harmittaa tosin, että hänen kaltaisiaan eli koulutettuja, vakaasti toimeentulevia (ihan riittää että omat tulot on suurempia kuin menot ja osaa sopeuttaa elämäntyyliään tilanteen mukaan), avarakatseisia ja kielitaitoisia, ja mikä tärkeintä, lisääntymishaluisia! miehiä tulee Helsingissäkin niin harvoin vastaan. Yleensä vastaavat suomalaismiehet tuntuvat olevan veloja.
En oikein jaksa uskoa tuota suomalaisten miesten valitusta lasten hankkimisen kalleudesta. Nykyinen mieheni on tottunut siihen, että yleensä lapset maksavat kotimaassaan vielä paljon enemmän ja meillä on (vielä) sentään paljon erilaisia lapsiperheiden tukia ja maksullisista palveluistakin maksetaan vain murto-osaa useimmiten. Koulukin on ilmasta ja se on yleensä ulkomailla se suurin menoerä. Kyllä lasten saaminen Suomessa on paljon halvempaa kuin monessa muussa sivistysmaassa. Täytyy sen verran ap:ta kuitenkin kompata, että kyseessä taitaa nimenomaan olla arvomaailman kysymys, vaikkei se suoraan uskonnosta välttämättä johdukaan, mutta perhekulttuurista taatusti.
"Yleensä vastaavat suomalaismiehet tuntuvat olevan veloja."
Eivät kyllä ole, mitä enemmän mies vastaa kuvailuasi, sitä todennäköisemmin hän haluaa lapsia. Ja suomalaismiehistä 85-90% haaveilee isäksi tulemisesta. Kuvailemasi kaltaiset miehet vaan yleensä ovat iässäsi jo parisuhteissa, joissa lasta yritetään tai lapsia on saatu. Lapsettomista sinkuista osa ehkä onkin veloja jos noin hyvin menee. Vika ei ole niissä miehissä, joille et kelvannut.
Siitäjälantiolla ja jykevällä miehekkäällä olemuksella varustettu karvainen uros.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkomainen mies on tällä hetkellä koeajossa. Molemmin puoliset lapsihaaveet käytiin läpi jo ensitreffeillä (tässä iässä pitää kyllä molempien jo tietää että haluaako niitä vai ei). Tuo uskonnollisuus on minulle ehdoton turn-off, ateistina en voisi ikinä kunnioittaa mielikuvitusolentoihin tosissaan uskovaa miestä. Mies onkin buddhalainen ja uskonnon sisältö on minulle tuttu, eikä sinänsä vaadi mielikuvitusolentoja, joten asia on ok (toki keskusteltiin myös mitä uskontonsa hänelle merkitsee ja kuinka näkyy hänen elämässään).
Harmittaa tosin, että hänen kaltaisiaan eli koulutettuja, vakaasti toimeentulevia (ihan riittää että omat tulot on suurempia kuin menot ja osaa sopeuttaa elämäntyyliään tilanteen mukaan), avarakatseisia ja kielitaitoisia, ja mikä tärkeintä, lisääntymishaluisia! miehiä tulee Helsingissäkin niin harvoin vastaan. Yleensä vastaavat suomalaismiehet tuntuvat olevan veloja.
En oikein jaksa uskoa tuota suomalaisten miesten valitusta lasten hankkimisen kalleudesta. Nykyinen mieheni on tottunut siihen, että yleensä lapset maksavat kotimaassaan vielä paljon enemmän ja meillä on (vielä) sentään paljon erilaisia lapsiperheiden tukia ja maksullisista palveluistakin maksetaan vain murto-osaa useimmiten. Koulukin on ilmasta ja se on yleensä ulkomailla se suurin menoerä. Kyllä lasten saaminen Suomessa on paljon halvempaa kuin monessa muussa sivistysmaassa. Täytyy sen verran ap:ta kuitenkin kompata, että kyseessä taitaa nimenomaan olla arvomaailman kysymys, vaikkei se suoraan uskonnosta välttämättä johdukaan, mutta perhekulttuurista taatusti.
"ulkomainen mies on tällä hetkellä koeajossa." Tuo lause ajaa pois lähes kaikki lapsia haluvatkin suomalaiset miehet. Näin nopeasti tunnistaa epäsopivan naisen.
Onko ongelmana nyt sitten "ulkomainen mies" vai "koeajossa"? On mulla ollut suomimiehiäkin koeajossa (=tapailua päämääränä pitkäaikainen suhde, ei siis hupimielellä ajankuluksi). Ei me kaikki olla rasisteja ja ainakaan omiin tapohini ei kuulu udella kumppanin tarkkaa deittailuhistoriaa. Jos ulkomaalainen exä on ongelma sinänsä, niin sitten jätän sellaisen miehen jo ihan suosiolla välistä. Aika harvalla suomalaisellakaan on sukutaulussa puhtaasti härmäläistä verta, jos vähänkään kirkonkirjoja penkoo.
Valtaosalle suomalaisista miehistä, taitaa molemmat olla ongelma. Toivottavasti löysit nyt sopivan miehen.
Tämä vierestä
mies53v
Minä siis tunnen paljon 25-30-vuotiaina isäksi tulleita 80-90-luvulla syntyneitä miehiä (milleniaaleja), ja useimmiten ne on lestadiolaistaustaisia tai suomenruotsalaisia, hyviä miehiä.
AP