Lue keskustelun säännöt.
Nepsy lapsi 9v joka kyselee KAIKKEA. Miten puuttua?
19.01.2022 |
Kaksi tyhjää lasia on ruokapöydällä. Lapsi: "miks noi lasit on tossa?"
Syön banaania ja lapsi näkee sen kyllä, kun kuoretkin roikkuu sivuilla. Lapsi: "mitä sä syöt?"
Katson ohjelmaa tvstä. Lapsi: "miks sä katot tätä?"
Tilanne on todella kuormittava kun kyselee siis aivan kaikesta vaikka olettaisi että 9v tietäisi vastauksen ja kun kysymykset on usein sellaisista asioista että mitä väliä tyyliin. No ne lasit on pöydällä kun joku on juonut niistä, syönköhän mä hmmm perunaa, no eikun banaania! no mä katon tätä koska mä haluan.
Puuttuu myös jatkuvasti toisten tekemisiin, viikosta toiseen vaikka näistä puhutaan joka päivä. Muiden virheisiin vaikka omissa asioissaan olisi ihan tarpeeksi hommaa ja siihen miten jossain asiassa ei ole muka mitään järkeä "ei oo mitään järkee ostaa kukkia kaupasta kun ne kuolee viikon päästä, mitä järkee, ei oo mitään järkee että sisko sano noin! (vaikka ei edes kuullut koko keskustelua vaan tuli kesken huutamaan omaa tuttua slouganiaan)
miten muiden nepsyjen vanhemmat joilla ehkä vastaavaa, miten puuttuisitte? saako näiltä nepsyiltä ikinä kitkettyä ei toivottua käytöstä pois, kun mekin puhuttu,piirretty, selitetty,väännetty rautakangasta, monta vuotta!! samoja asioita, niin ei, ei mene perille. itsepäinen luonne myöskin hänellä.
Kommentit (106)
Jospa saisit muuta keskustelua niistä kysymyksistä, esim mihinkä likaiset lasit kuuluisi laittaa? Tykkäätkö banaanista, entä omenoita? Minkälaista ohjelmaa sinä haluaisit katsoa? Olet aivan oikeassa kukat kuolee viikossa, mutta mitä ne merkitsevät mielestäsi ennen sitä? Miten sinä ilahduttaisi muita entä itseäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jospa saisit muuta keskustelua niistä kysymyksistä, esim mihinkä likaiset lasit kuuluisi laittaa? Tykkäätkö banaanista, entä omenoita? Minkälaista ohjelmaa sinä haluaisit katsoa? Olet aivan oikeassa kukat kuolee viikossa, mutta mitä ne merkitsevät mielestäsi ennen sitä? Miten sinä ilahduttaisi muita entä itseäsi?
Teoriassa kyllä, mutta ihan aina ei vain jaksa. En ole Ap, mutta lähipiirissä on nepsy-ihmisiä ja tunnistan käytöksen.
Lisäksi usein nepsy jää jankkaamaan sitä omaa juttuaan, juuri tähän, ei ole järkee-tyyliin, eikä ole lainkaan vastaanottavainen muiden kysymyksille tai ehdotuksille.
Maailman kuva ja ajatusmallit voivat aikuisillakin nepsyillä olla niin kapeat, että jos johonkin ah niin loogiseen ei ole järkee-ajatukseen on jumiutunut, niin sitten on ja siitä ei päästä eteenpäin.
En tiedä miten neuvoisin tai edes rohkaisisin, nepsyt kyllä vaativat rautaisia hermoja ja aivan ylimaallisen pitkää pinnaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa saisit muuta keskustelua niistä kysymyksistä, esim mihinkä likaiset lasit kuuluisi laittaa? Tykkäätkö banaanista, entä omenoita? Minkälaista ohjelmaa sinä haluaisit katsoa? Olet aivan oikeassa kukat kuolee viikossa, mutta mitä ne merkitsevät mielestäsi ennen sitä? Miten sinä ilahduttaisi muita entä itseäsi?
Tuollaisia kysymyksiä nepsyltä, niin niin.
Mitä yrität sanoa? Luuletko että nepsy-lapset on tyhmiä? Ihan sama älyn kirjo nepsyillä on kuin muillakin. Oma ADHD-poikani on omista lapsistani kaikkein syvällisin pohtija, ja rakastaisi juuri tuollaisten kysymysten pohtimista.
Ja tämä ei ole pelkästään äidin värittynyt mielipide, vaan on aina saanut koulustakin palautetta siitä, miten pohdiskeleva ja älykäs keskustelija hän on.
Ei siihen auta kuin tottua. Meillä 9v adhd. Hetken oli valonpilkahdus lääkityksen aloitettua, että homma sujuu. Nyt on alkanut selvästi esi-teinioireet ja siis.. on se ääneen myönnettävä että onhan se rasittavaa. Ne jotka ei tätä ymmärrä ei selvästi asu sellaisen nepsy lapsen kans josta ap puhuu. Meillä siis on näitä vaihtuvia hokemia, ja nyt on ”IHAN SAMA EN VÄLITÄ!!” Siis vaikka lapsi oikeasti tekisi jotain pahaa tai väärää niin ei saa yhteyttä häneen vaan vastaus on tämä 85% ajasta. Ja sama jankkaus tuttua, meillä asioista mitkä ei ole kuulema reiluja. Ei ole reilua että lasten ruutuaikaa rajoitetaan, ei ole reilua että sisko sai jäätelön kun hän sai pullan vaikka itse pyysi pullan, ei ole reilua että joutuu laittaa takin.. jne
Ajattelen itse että tämä on nyt varmaan joku vaihe. Kauhulla odotan sitten sitä oikeaa teini-ikää. Lääkitys onneksi pelastaa sen, että nyt lapsi voi oikeasti oppia koulussa jotain. Että jotain eväitä on. Tukitoimia on myös. Koulussa tuetaan paljon. Mutta se myös kun lapsi joutuu koulussa ”olemaan normaalisti” niin jonnekin ne höyryt on sit päästettävä. Meillä lapsella on myös tic-oireita ja lieviä autismin piirteitä. Ihana ja persoonallinen sympaattinen lapsi mutta myös aivan helvetin raskas. Vanhempana pitää koittaa tukea sitä että oppisi edes vähän sellaisia sosiaalisia taitoja ja normeja, jotka on välttämättömiä ettei syrjäydy ja joudu ongelmiin. Tämä on varmaan jokin kehitysvaihe. Mutta näissä sosiaalisuuden ja normien opettelussa ja esim.kouluarjen kanssa lapsi on pari vuotta henkisesti jäljessä, mutta se tasoittunee ajan kanssa. Vasta iloitsimme viime vuonna että hän lopetti kakkaamasta housuun mutta sekin ilo osoittautui ennenaikaiseksi.
Se on vaan hyväksyttävä tilanne ja koitettava muistaa huolehtia omista voimavaroista myös. Kun silloin kun lapsella on ”huono kausi” niin se vie voimia koko perheeltä. Se on luonnollista , mutta ei sille oikein mitään voi, kun kaikki mitä voi tehdä on tehty ja tehdään.
Olisit iloinen, että lapsesi on kiinnostunut asioista. Ihan kaikki lapset kyselee ”tyhmiä”, ei sitä tarvitse rajoittaa. Selvästi olet itse kyrpiintynyt ja ylistressaantunut, jos lapsi sua ärsyttää. Hän saa varmasti ohan riittävästi kuulla olevansa rasittava ja tyhmä, yritä edes vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatko kysymysten esittäminen kuulostaa ihan kivalta ajatukselta, joskus olen sitä tehnyt, mutta hän ottaa jotenkin uhmakkaan asenteen että ei, sinä vastaat minun kysymykseeni ja vain toistaa, "Eikun miksi noi lasit on pöydällä". Lapsi puhuu näiden kysymysten lisäksi taukoamatta ja usein jutut toistavat itseään tai ovat muuten vain vähän päättömiä. Hänen kanssaan vaikea keskustella, usein vain hän puhuisi, mutta ei kuuntele mitä toinen vastaa tai kysyy ja saattaa mennä jo toiseen aiheeseen. Ei ymmärrä huumoria (enkä tarkoita mitään vaikeaa kuten sarkasmi), eikä kuvaavaa puhetta, esim jos sanon että mitäs se neiti täällä pomppii ympäriinsä, kun ramppaa kämppää ympäri tylsistyneenä, niin on ihan että siis en mä pompi ja usein kun ei ymmärrä muita niin suuttuu muiden puheista vaikka toinen ei tarkoittanut mitään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa saisit muuta keskustelua niistä kysymyksistä, esim mihinkä likaiset lasit kuuluisi laittaa? Tykkäätkö banaanista, entä omenoita? Minkälaista ohjelmaa sinä haluaisit katsoa? Olet aivan oikeassa kukat kuolee viikossa, mutta mitä ne merkitsevät mielestäsi ennen sitä? Miten sinä ilahduttaisi muita entä itseäsi?
Tuollaisia kysymyksiä nepsyltä, niin niin.
Mitä yrität sanoa? Luuletko että nepsy-lapset on tyhmiä? Ihan sama älyn kirjo nepsyillä on kuin muillakin. Oma ADHD-poikani on omista lapsistani kaikkein syvällisin pohtija, ja rakastaisi juuri tuollaisten kysymysten pohtimista.
Ja tämä ei ole pelkästään äidin värittynyt mielipide, vaan on aina saanut koulustakin palautetta siitä, miten pohdiskeleva ja älykäs keskustelija hän on.
Tämä! Meillä myös pohdiskelee paljon ja pohdiskeleva keskustelu on ehkä paras tapa tavoittaa lapsen ajattelua. Vaikka lapsi kyselisi vain huvikseen tai hokeakseen jotain, niin tällä keskustelutyylillä ainakin meillä pääsee lapsen kans ”samalle taajuudelle”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö trolli väsy siihen, että joka ketjussa jankkaat samaa asiaa koivuniemen herrasta? Tai no toisaalta, se kait on trolleille ominaista toistella samoja asioita. Ehkä he ovat nepsyaikuisia?
Vierailija kirjoitti:
Jatko kysymysten esittäminen kuulostaa ihan kivalta ajatukselta, joskus olen sitä tehnyt, mutta hän ottaa jotenkin uhmakkaan asenteen että ei, sinä vastaat minun kysymykseeni ja vain toistaa, "Eikun miksi noi lasit on pöydällä". Lapsi puhuu näiden kysymysten lisäksi taukoamatta ja usein jutut toistavat itseään tai ovat muuten vain vähän päättömiä. Hänen kanssaan vaikea keskustella, usein vain hän puhuisi, mutta ei kuuntele mitä toinen vastaa tai kysyy ja saattaa mennä jo toiseen aiheeseen. Ei ymmärrä huumoria (enkä tarkoita mitään vaikeaa kuten sarkasmi), eikä kuvaavaa puhetta, esim jos sanon että mitäs se neiti täällä pomppii ympäriinsä, kun ramppaa kämppää ympäri tylsistyneenä, niin on ihan että siis en mä pompi ja usein kun ei ymmärrä muita niin suuttuu muiden puheista vaikka toinen ei tarkoittanut mitään.
Ap
Ymmärrän ap! Kuulostaa myös siltä, että ehkä sinun voimavarat on vähän vähissä. Koita huolehtia niistä myös!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sun asenne on, että haluat kitkeä toisen ihmisen käytöksen, niin onnea ja voimia mahdottomaan koitokseen. Asennetta muuttamalla voi muuttaa tilannetta.
Ap ei vastannut että onko lapsella todettu AdHd tai Add????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen auta kuin tottua. Meillä 9v adhd. Hetken oli valonpilkahdus lääkityksen aloitettua, että homma sujuu. Nyt on alkanut selvästi esi-teinioireet ja siis.. on se ääneen myönnettävä että onhan se rasittavaa. Ne jotka ei tätä ymmärrä ei selvästi asu sellaisen nepsy lapsen kans josta ap puhuu. Meillä siis on näitä vaihtuvia hokemia, ja nyt on ”IHAN SAMA EN VÄLITÄ!!” Siis vaikka lapsi oikeasti tekisi jotain pahaa tai väärää niin ei saa yhteyttä häneen vaan vastaus on tämä 85% ajasta. Ja sama jankkaus tuttua, meillä asioista mitkä ei ole kuulema reiluja. Ei ole reilua että lasten ruutuaikaa rajoitetaan, ei ole reilua että sisko sai jäätelön kun hän sai pullan vaikka itse pyysi pullan, ei ole reilua että joutuu laittaa takin.. jne
Ajattelen itse että tämä on nyt varmaan joku vaihe. Kauhulla odotan sitten sitä oikeaa teini-ikää. Lääkitys onneksi pelastaa sen, että nyt lapsi voi oikeasti oppia koulussa jotain. Että jotain eväitä on. Tukitoimia on myös. Koulussa tuetaan paljon. Mutta se myös kun lapsi joutuu koulussa ”olemaan normaalisti” niin jonnekin ne höyryt on sit päästettävä. Meillä lapsella on myös tic-oireita ja lieviä autismin piirteitä. Ihana ja persoonallinen sympaattinen lapsi mutta myös aivan helvetin raskas. Vanhempana pitää koittaa tukea sitä että oppisi edes vähän sellaisia sosiaalisia taitoja ja normeja, jotka on välttämättömiä ettei syrjäydy ja joudu ongelmiin. Tämä on varmaan jokin kehitysvaihe. Mutta näissä sosiaalisuuden ja normien opettelussa ja esim.kouluarjen kanssa lapsi on pari vuotta henkisesti jäljessä, mutta se tasoittunee ajan kanssa. Vasta iloitsimme viime vuonna että hän lopetti kakkaamasta housuun mutta sekin ilo osoittautui ennenaikaiseksi.
Se on vaan hyväksyttävä tilanne ja koitettava muistaa huolehtia omista voimavaroista myös. Kun silloin kun lapsella on ”huono kausi” niin se vie voimia koko perheeltä. Se on luonnollista , mutta ei sille oikein mitään voi, kun kaikki mitä voi tehdä on tehty ja tehdään.
Jaan kyllä paljon ajatuksia kanssasi, tutulta kuulostaa. Itsekkin miettinyt mitähän tuleva murkkuikä tuo tullessaan. Meillä ei ole virallista diagnoosia, koska koulu sujuu (kotona läksyt ei), on tuella, mutta kun oppimisvaikeuksia ei juurikaan ole, olemme aika yksin asian kanssa. Uskallan siksi sanoa että hänellä nepsy piirteitä, koska työskentelen tälläisten lasten kanssa päivittäin tiiviisti. Tuo ettei oppimisvaikeuksia vielä ole ilmennyt (moniosaiset ohjeet haastavia, keskittymisen pulmat, nämä näkyvät kotona, koulussa jotenkuten pärjää ja tsemppaa) ja että siksi avun saanti vaikeaa, on ihan naurettavaa! nimittäin vanhempi tyttäremme joka jo ylä-asteella, hänellä ei mitään nepsy piirteitä kotona, kaikki asiat sujuu, koulu sujuu, paria lukuainetta lukuunottamatta. Nyt hänelle koulu lääkäri oli sanonut että melko varmasti saa lääkkeet add. Olin että anteeksi mitä?? alustavia testejä tehty ja mitään haasteita ei ole kotona. Ja sitten me painimme tämän pienimmän kanssa jolla kotona niin räikeät nepsy piirteet että heikompia hirvittää. vieraiden kanssa on kuin toinen lapsi, siksi kukaan ei oikein usko meitä. Ap.
Joillakin nepsyllä voi olla joku ihmeellinen kontrollointitarve. En tiedä onko sille virallista diagnoosia olemassa, mutta nämä lapset pyrkivät kontrolloimaan ihan kaikkea, jopa määräilemään vanhempiaan. Eikä siihen auta vaikka kuinka selittäisi, että vanhemmat määrää.
En tiedä auttaisiko terapia.
Jatkuva kysymystulva on hyvin tavallista. Ainakin osittain se voi johtua hahmotushäiriöstä ja siitä, että yhdessä paikassa opittua asiaa ei osaa siirtää toiseen paikkaan tai tilanteeseen.
Voi olla että lapsi tunnistaa banaanin keittiössä, mutta jos äiti syö banaania olohuoneen sohvalla, niin sitä ei enää tunnista.
Vähän sama juttu kuin jos itse näkisi karhun ajamassa polkupyörällä keittiön pöydällä. Voisi kestää hetken ennenkuin ymmärtää mitä siinä oikein tapahtuu. Siinä tilanteessa voisi kysyä, että mitä ihmettä tuossa oikein tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa saisit muuta keskustelua niistä kysymyksistä, esim mihinkä likaiset lasit kuuluisi laittaa? Tykkäätkö banaanista, entä omenoita? Minkälaista ohjelmaa sinä haluaisit katsoa? Olet aivan oikeassa kukat kuolee viikossa, mutta mitä ne merkitsevät mielestäsi ennen sitä? Miten sinä ilahduttaisi muita entä itseäsi?
Teoriassa kyllä, mutta ihan aina ei vain jaksa. En ole Ap, mutta lähipiirissä on nepsy-ihmisiä ja tunnistan käytöksen.
Lisäksi usein nepsy jää jankkaamaan sitä omaa juttuaan, juuri tähän, ei ole järkee-tyyliin, eikä ole lainkaan vastaanottavainen muiden kysymyksille tai ehdotuksille.
Maailman kuva ja ajatusmallit voivat aikuisillakin nepsyillä olla niin kapeat, että jos johonkin ah niin loogiseen ei ole järkee-ajatukseen on jumiutunut, niin sitten on ja siitä ei päästä eteenpäin.
En tiedä miten neuvoisin tai edes rohkaisisin, nepsyt kyllä vaativat rautaisia hermoja ja aivan ylimaallisen pitkää pinnaa!
Allekirjoitan ! Ja olen itse adhd ja lapsi on adhd.
Ja ihan samanlainen jumiutuja olen itsekin välillä.. se on vaan siedettävä. Nepsyissä on myös hyviä piirteitä , muistakaa se ❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen auta kuin tottua. Meillä 9v adhd. Hetken oli valonpilkahdus lääkityksen aloitettua, että homma sujuu. Nyt on alkanut selvästi esi-teinioireet ja siis.. on se ääneen myönnettävä että onhan se rasittavaa. Ne jotka ei tätä ymmärrä ei selvästi asu sellaisen nepsy lapsen kans josta ap puhuu. Meillä siis on näitä vaihtuvia hokemia, ja nyt on ”IHAN SAMA EN VÄLITÄ!!” Siis vaikka lapsi oikeasti tekisi jotain pahaa tai väärää niin ei saa yhteyttä häneen vaan vastaus on tämä 85% ajasta. Ja sama jankkaus tuttua, meillä asioista mitkä ei ole kuulema reiluja. Ei ole reilua että lasten ruutuaikaa rajoitetaan, ei ole reilua että sisko sai jäätelön kun hän sai pullan vaikka itse pyysi pullan, ei ole reilua että joutuu laittaa takin.. jne
Ajattelen itse että tämä on nyt varmaan joku vaihe. Kauhulla odotan sitten sitä oikeaa teini-ikää. Lääkitys onneksi pelastaa sen, että nyt lapsi voi oikeasti oppia koulussa jotain. Että jotain eväitä on. Tukitoimia on myös. Koulussa tuetaan paljon. Mutta se myös kun lapsi joutuu koulussa ”olemaan normaalisti” niin jonnekin ne höyryt on sit päästettävä. Meillä lapsella on myös tic-oireita ja lieviä autismin piirteitä. Ihana ja persoonallinen sympaattinen lapsi mutta myös aivan helvetin raskas. Vanhempana pitää koittaa tukea sitä että oppisi edes vähän sellaisia sosiaalisia taitoja ja normeja, jotka on välttämättömiä ettei syrjäydy ja joudu ongelmiin. Tämä on varmaan jokin kehitysvaihe. Mutta näissä sosiaalisuuden ja normien opettelussa ja esim.kouluarjen kanssa lapsi on pari vuotta henkisesti jäljessä, mutta se tasoittunee ajan kanssa. Vasta iloitsimme viime vuonna että hän lopetti kakkaamasta housuun mutta sekin ilo osoittautui ennenaikaiseksi.
Se on vaan hyväksyttävä tilanne ja koitettava muistaa huolehtia omista voimavaroista myös. Kun silloin kun lapsella on ”huono kausi” niin se vie voimia koko perheeltä. Se on luonnollista , mutta ei sille oikein mitään voi, kun kaikki mitä voi tehdä on tehty ja tehdään.
Jaan kyllä paljon ajatuksia kanssasi, tutulta kuulostaa. Itsekkin miettinyt mitähän tuleva murkkuikä tuo tullessaan. Meillä ei ole virallista diagnoosia, koska koulu sujuu (kotona läksyt ei), on tuella, mutta kun oppimisvaikeuksia ei juurikaan ole, olemme aika yksin asian kanssa. Uskallan siksi sanoa että hänellä nepsy piirteitä, koska työskentelen tälläisten lasten kanssa päivittäin tiiviisti. Tuo ettei oppimisvaikeuksia vielä ole ilmennyt (moniosaiset ohjeet haastavia, keskittymisen pulmat, nämä näkyvät kotona, koulussa jotenkuten pärjää ja tsemppaa) ja että siksi avun saanti vaikeaa, on ihan naurettavaa! nimittäin vanhempi tyttäremme joka jo ylä-asteella, hänellä ei mitään nepsy piirteitä kotona, kaikki asiat sujuu, koulu sujuu, paria lukuainetta lukuunottamatta. Nyt hänelle koulu lääkäri oli sanonut että melko varmasti saa lääkkeet add. Olin että anteeksi mitä?? alustavia testejä tehty ja mitään haasteita ei ole kotona. Ja sitten me painimme tämän pienimmän kanssa jolla kotona niin räikeät nepsy piirteet että heikompia hirvittää. vieraiden kanssa on kuin toinen lapsi, siksi kukaan ei oikein usko meitä. Ap.
Vaatikaa tutkimuksia !
Nepsyjen kohdalla muutetaan ympäristöä, ei lasta.
Tässä vinkki: älä vastaa mitään, älä edes katso päin. Täydellinen ignooraaminen opettaa sille iilimadolle että. Ei Kannata Kysellä typeriä!
Herrat, (tässä luonne.) ovat uteliaita ja puuttuvat toisten asioihin. Hänestä voi kehittyä herranpiru.
Vierailija kirjoitti:
Nepsyjen kohdalla muutetaan ympäristöä, ei lasta.
Asia, on täysin päinvastoin. Kyllä se nepsy oppii käyttäytymään kun saa riittävästi palautetta eli kuria!
Onko todettu AdHd tai Add? Onko lääkitystä siihen jos on todettu?