Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan on normaalia surra?
17.01.2022 |
Kaveriltani kuoli mummo kaksi vuotta sitten. En tiennyt, että olisivat olleet erityisen läheisiä, ei kaverini ainakaan erityisen paljon hänestä puhunut. Mummo oli yli 90-vuotias ja oli ollut pitkään huonossa kunnossa, pitkiä aikoja sairaalassa, sit taas kotiutettiin hetkeksi kunnes taas vietiin sairaalaan.
Kun mummo kuoli, kaverini some täyttyi kynttilöistä, enkeleistä, hautajaiskuvista... Hän suri mummoaan useita kuukausia, dramaattisesti kertoili somessakin nyt vetäytyvänsä ja mietiskelevänsä jne. Nyt mummon kuolemasta on kaksi vuotta ja yhä kaverini päivittelee hautakivestä kuvia, kertoo kuinka valtavan raskas päivä tämä vuosipäivä oli, miten raskasta haudalla käyminen on, taas kuvia enkeleistä ja kynttilöistä ja kyynelhymiöitä...
Olenko aivan kpää epäempaattinen ihminen, kun toi touhu vaikuttaa minusta somessa huomion ja säälin kerjäämisestä?! Siis ei kai nyt voi sairaan ja hauraan vanhuksen kuolema olla noin valtava järkytys ja yllätys kohta kolmekymppiselle aikuiselle ihmiselle, että useita vuosia jaksaa niitä jaxuhaleja kerätä somessa sillä ratsastaen.
Kommentit (15)
Se on max 42pv minkä saa kestää. Thaimaassa esim. saattavat nennä luostariin tuoksi ajaksi, jonka jälkeen homma on ohi, eikä asiaa puida sen jälkee. Niitä ahdistaa se että on jotain tsunamin muistojuhlia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerta on vuosipäivä niin ihan normaalia. Jos taas päivittelee ympäri vuotta niin huomionhakuahan se on.
No, somessa en sure, mutta keskimäärin läheisen kuolemasta selviää 2-5 vuodessa. Vuosipäivät tuovat erityisesti surun mieleen joillekin.
Lisäksi on huomioitava, että nykyisten tutkimusten mukaan, suru ei katoa koskaan. Se saattaa kuitenkin muuttua ajan myötä.
ehkä kaverisi on vähän masentunut kaikesta ja saa huomiota suremalla mummoaan. toki suruprosessi voi olla muutenkin vielä kesken. en tiedä.
pappani kuoli kun olin 10vuotias, hän oli todella rakas minulle, oikeastaan rakkaampi kuin vanhemmat, ja surin kirjoittamalla päiväkirjaani hänestä ainakin vuoden joka ikinen ilta. kyllä se aikaa myöten helpotti, mutta silloin oli raskas isku
Onko se sinulta pois? Ohita ne julkaisut. Niin teet varmasti monelle muullekin, joka ei ole sinulle "suunmyötäinen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"keskimäärin läheisen kuolemasta selviää 2-5 vuodessa"
Anteeksi mitä. Joillakin kestää eron jälkeinen tuska 15 vuotta per henkilö, nuorena, myöhemmin ei aina noin pitkään. Kuollutta läheistä ihmiset voivat kaivata vaikka 20 vuotta, jos oli tärkeä tai tukipilari, ehkä ikuisesti. Taas läheinen josta voi helpommin "päästää irti", menee nopeammin. Mummut tosin eivät ole yllätys jos ikää on jo 99v, mutta kuolintapa voi joitakin vaivata.
Vierailija kirjoitti:
No, somessa en sure, mutta keskimäärin läheisen kuolemasta selviää 2-5 vuodessa. Vuosipäivät tuovat erityisesti surun mieleen joillekin.
Lisäksi on huomioitava, että nykyisten tutkimusten mukaan, suru ei katoa koskaan. Se saattaa kuitenkin muuttua ajan myötä.
Ai 7% omasta elinajasta pitäisi surra läheisen kuolemaa. Kannattaa siis toivoa että kaikki läheiset kuolevat samaan aikaan niin ei mene koko elämä surressa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä olet kuspäinen. Hautasin vuosi sitten vanhan äitini ja suren vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä olet kuspäinen. Hautasin vuosi sitten vanhan äitini ja suren vieläkin.
Tämä!👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, olet epäempaattinen. Mitä hemmetin pohdintaa tämä on, että onko suru huomionhakua? Mitä se edes tarkoittaa ja mitä sitten jos olisikin?
Surra voi vaikka vuosia mutta se ei saa estää normaalia elämää.
Kieltämättä ihmetyttää yksi tuttu (57v mies) joka postailee 02 hautuumaalta harvase yö. Vanhemmat kuolleet useampi vuosi sitten. Hirveetä nyyhkytystä ja sympatian hakua.
Kun kuolen minua saa itkeä hautajaisiin saakka. Sitten katsotaan jo tulevaisuuteen ja nautitaan elävistä perheenjäsenistä. Joskus voi ikävöidä mutta siihen ei jäädä rypemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"keskimäärin läheisen kuolemasta selviää 2-5 vuodessa"
Anteeksi mitä. Joillakin kestää eron jälkeinen tuska 15 vuotta per henkilö, nuorena, myöhemmin ei aina noin pitkään. Kuollutta läheistä ihmiset voivat kaivata vaikka 20 vuotta, jos oli tärkeä tai tukipilari, ehkä ikuisesti. Taas läheinen josta voi helpommin "päästää irti", menee nopeammin. Mummut tosin eivät ole yllätys jos ikää on jo 99v, mutta kuolintapa voi joitakin vaivata.
Keskimäärin on keskimäärin. Minäkin sen ymmärsin, heikkolahjainen.
*eri
En osaa vastata kysymykseesi, mutta sen olen elämässä huomannut, ettei kannata puuttua muiden asioihin elleivät he sitä erikseen pyydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukin omalla tavallaan, lopettakaa toisten arvostelu
Some on tehnyt nuorten aikuisten duremisesta performanssin. Olen törmännyt tähän omassa somekuplassani.