Lue keskustelun säännöt.
Sukulaisen aviokriisi, jota ei virallisesti ole. Auttakaa ymmärtämään, miten tuollaista voi olla!
16.01.2022 |
Sukulaisella ja kumppanillaan on kaksi teini-ikäistä lasta ja oikein kiva elämä; on oma talo, kesäpaikka, terveyttä ja rahaa, sosiaalista elämää... Mutta kulissiliitto. Sukulainen kärsii siitä kovasti, sillä omien sanojensa mukaan hänellä alkaa olla liitossa vain statistin rooli kumppanin tehdessä kaikki päätökset yhteisistä asioista. Näin sivullisen silmään vaikuttaa, että tuo kumppani myös harjoittaa aika ikävää henkistä väkivaltaa mm. kieltäytymällä keskustelemasta esimerkiksi lomasuunnitelmista (vaikka meille muille siis puhuu, mitä haluaisi lomalla tehdä).
Sukulainen alkaa olla tuskastunut. Hän ei kuitenkaan osaa ottaa liiton vaikeuksia rakentavalla tavalla puheeksi, vaan alkaa korkeintaan naljailla - tämä tulee esille meidän muidenkin edessä, vaikka kun ollaan suvun kesäpaikassa samaan aikaan. Hän piruilee, mutta ei hauku eikä uhkaile, ja sitten väsähtää ja poistuu paikalta. Muutaman kerran hän on tapaillut muita, ja on ehkä luonnollisestikin varsin kiinnostunut muista nyt oma liitto natisee.
Sukulaisen kumppani ei suostu terapiaan, eikä keskustelemaan suhteen tilasta kellekään ulkopuoliselle (eikä siis tosiaan tälle sukulaisellekaan). On helppo nähdä, että välit ovat huonot eikä suhteessa ole minkäänlaista lämpöä tai iloa, ja tämänhän tuo sukulainen on kertonutkin avoimesti.
Tuntuu karmealle seurata sivusta tuota kituvaa liittoa, ja sukulaisen loputonta pähkäilyä mitä asialle voisi tehdä. Näin ulkopuolisen silmissä ainoa oikea vaihtoehto on ero, mutta sukulainen ei tunnu siihen pystyvän. Hän kärsii - ja kuormittaa myös meitä tuolla tilanteellaan. Siksi tekisi mieli tulostaa hänelle avioeropaperit ja sanoa, että allekirjoita nämä! Mutta eihän sellaista voi tehdä, varsinkaan kun sukulaisen kumppani on myös meidän hyvä ystävämme, ihan hyvä ja lämmin ihminen. Toisaalta myös lasten asema mahdollisen eron jälkeen hirvittää, jos sukulainen ei pysty pitämään puoliaan lastenhuollosta sopiessa.
Tämä tarina on surullisen tosi, enkä siis todellakaan ole kumpikaan osapuoli :)
Miten te olette tukeneet ystäviänne tai sukulaisianne vastaavissa tilanteissa? Jos kannustus terapiaan menemisestä tai asioiden selvittämisestä ei ota tuulta alleen? Mitä muuta sivullinen vielä voisi tehdä, kuin toimia (loputtomasti) korvana...?
Kommentit (28)
Ei siinä ulkopuolinen voi mitään. Ihan sama juttu kuin varsinaisessa perheväkivallassa. Uhri ei ole osaansa valinnut, mutta tyytyy siihen eikä perusta paremmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
e.r.o.
Ei miehen kannata tuhlata ainoaa elämäänsä tuollaisen naisen kanssa.
Arvaan nyt sukupuolet jos on heteroista kyse ja tämä menee stereotyyppisesti. Päsmäri on nainen, joka päättää mitä tehdään, miten ollaan ja mitä tapahtuu. Miehen kuittailut menevät kuin vesi hanhen selästä. Kumpikaan ei osaa kommunikoida tai kuulla, miten menee. Jos mies itse kysyisi neuvoa, sanoisin, että nostaa kissan pöydälle muiden tapailusta. Se ehkä saisi naisen havaitsemaan joko että ero on tarpeen tai että nyt yritetään saada suhde kuntoon. Vai tietääkö nainen jo, onko joku suojakeino hänelle, että mies tekee mitä joku muu haluaa. Hän tai toinen nainen.
Neuvo ap:lle: tuelle on rajansa. Loputtomana korvana ei tarvitse olla. Tee selväksi, että sinusta heidän pitää erota ja jos veljesi ei sitä tee, sinä et jaksa enää kuunnella. Hän saa elää sitten omien valintojensa kanssa. Veli voi itsekin mennä terapiaan.
Avioliitossa ei koskaan tarvita kolmatta osapuolta! Käytännössä omaa puolisoa petetään nyt ap:n ja muiden sukulaisten kanssa, jotka kaikesta päätellen ovat ottaneet riemulla vastaan "toisen naisen/miehen" roolin ja siten tekevät kaikkensa, että liitto päättyy.
Häpeä ap, olet rikkomassa sukulaisen avioliittoa omilla toimillasi. Heidän pitä itse selvittää välinsä eikä tehdä siitä mitään sukuriitaa.
Vierailija kirjoitti:
Arvaan nyt sukupuolet jos on heteroista kyse ja tämä menee stereotyyppisesti. Päsmäri on nainen, joka päättää mitä tehdään, miten ollaan ja mitä tapahtuu. Miehen kuittailut menevät kuin vesi hanhen selästä. Kumpikaan ei osaa kommunikoida tai kuulla, miten menee. Jos mies itse kysyisi neuvoa, sanoisin, että nostaa kissan pöydälle muiden tapailusta. Se ehkä saisi naisen havaitsemaan joko että ero on tarpeen tai että nyt yritetään saada suhde kuntoon. Vai tietääkö nainen jo, onko joku suojakeino hänelle, että mies tekee mitä joku muu haluaa. Hän tai toinen nainen.
Neuvo ap:lle: tuelle on rajansa. Loputtomana korvana ei tarvitse olla. Tee selväksi, että sinusta heidän pitää erota ja jos veljesi ei sitä tee, sinä et jaksa enää kuunnella. Hän saa elää sitten omien valintojensa kanssa. Veli voi itsekin mennä terapiaan.
SIvusta huutelen, että asetelma ei aina ole noin päin. Meillä se oli mies, joka asioista päätti ja minä hiljaa sivusta katselin ja tyydyin kohtalooni. Enkä saanut itse tehtyä asialle mitään, joten oikeastaan jälkikäteen ajatellen hyvä oli se, että mies itse teki aloitteen eroon. Nyt on oltu yli vuosi erossa ja oikein hyvin pärjäilen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arvaan nyt sukupuolet jos on heteroista kyse ja tämä menee stereotyyppisesti. Päsmäri on nainen, joka päättää mitä tehdään, miten ollaan ja mitä tapahtuu. Miehen kuittailut menevät kuin vesi hanhen selästä. Kumpikaan ei osaa kommunikoida tai kuulla, miten menee. Jos mies itse kysyisi neuvoa, sanoisin, että nostaa kissan pöydälle muiden tapailusta. Se ehkä saisi naisen havaitsemaan joko että ero on tarpeen tai että nyt yritetään saada suhde kuntoon. Vai tietääkö nainen jo, onko joku suojakeino hänelle, että mies tekee mitä joku muu haluaa. Hän tai toinen nainen.
Neuvo ap:lle: tuelle on rajansa. Loputtomana korvana ei tarvitse olla. Tee selväksi, että sinusta heidän pitää erota ja jos veljesi ei sitä tee, sinä et jaksa enää kuunnella. Hän saa elää sitten omien valintojensa kanssa. Veli voi itsekin mennä terapiaan.
Ei todellakaan, päsmäröijä on mies.
Minä olen monessa eri tilanteessa sanonut ihmiselle, joka valittaa samaa asiaa uudestaan ja uudestaan että jatkossa en ota vastaan urputusta kys. asiasta.
Esim. Kaveri valitti että kumppani lainaa kaverini autoa aikuisille lapsilleen kysymättä. Kun vinkui seitsemättä kertaa asiasta niin totesin että mitäpä jos pitäisit avaimet itselläsi etkä suostu moiseen.
Toinen vinkuu kun mies soittelee jatkuvasti. Esim. Jos käytiin ravintolareissu päiväsaikaan niin saattoi soittaa kolmesti. Mikään neuvo ei kelvannut. Ei voinut laittaa puhelinta kiinni, ei voinut olla vastaamatta, mutta ei myöskään erota. En jaksa enää kuunnella. Tuuleen huutaminen on typerää.
Jos et aio asialle mitään tehdä, älä kuormita sillä toistuvasti muita. Jos oikeasti haluat apua tilanteeseen niin asia eri.
Asiaan. Jos apu ei kelpaa, ei asiasta kannata ruinata. Jos tyyppi ei halua kulissiliittoa, sillon toimintakykyinen selkärangallinen ihminen eroaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naljailut ja piruilut on yleensä vain sitä oman pahan olon purkamista, mutta ongelma tässä nyt on tuo avioliitto mistä ei haluta erota. Kulisseista ei haluta lähtä helpolla, ja raha ratkaisee paljon myös.
Eli et voi tehdä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan nyt sukupuolet jos on heteroista kyse ja tämä menee stereotyyppisesti. Päsmäri on nainen, joka päättää mitä tehdään, miten ollaan ja mitä tapahtuu. Miehen kuittailut menevät kuin vesi hanhen selästä. Kumpikaan ei osaa kommunikoida tai kuulla, miten menee. Jos mies itse kysyisi neuvoa, sanoisin, että nostaa kissan pöydälle muiden tapailusta. Se ehkä saisi naisen havaitsemaan joko että ero on tarpeen tai että nyt yritetään saada suhde kuntoon. Vai tietääkö nainen jo, onko joku suojakeino hänelle, että mies tekee mitä joku muu haluaa. Hän tai toinen nainen.
Neuvo ap:lle: tuelle on rajansa. Loputtomana korvana ei tarvitse olla. Tee selväksi, että sinusta heidän pitää erota ja jos veljesi ei sitä tee, sinä et jaksa enää kuunnella. Hän saa elää sitten omien valintojensa kanssa. Veli voi itsekin mennä terapiaan.
Ei todellakaan, päsmäröijä on mies.
Ok, samat neuvot. Veikkaus meni sen mukaan, mitä lapsista sanottiin. Omalle passiivisaggressiivisuudelle voi tehdä jotain, samoin sille tapaileeko muita samalla kun ”haluaa” olla vielä suhteessa. Jos ihminen ei tätä tee, asia ei kuulu parisuhteen ulkopuolisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen monessa eri tilanteessa sanonut ihmiselle, joka valittaa samaa asiaa uudestaan ja uudestaan että jatkossa en ota vastaan urputusta kys. asiasta.
Esim. Kaveri valitti että kumppani lainaa kaverini autoa aikuisille lapsilleen kysymättä. Kun vinkui seitsemättä kertaa asiasta niin totesin että mitäpä jos pitäisit avaimet itselläsi etkä suostu moiseen.
Toinen vinkuu kun mies soittelee jatkuvasti. Esim. Jos käytiin ravintolareissu päiväsaikaan niin saattoi soittaa kolmesti. Mikään neuvo ei kelvannut. Ei voinut laittaa puhelinta kiinni, ei voinut olla vastaamatta, mutta ei myöskään erota. En jaksa enää kuunnella. Tuuleen huutaminen on typerää.
Jos et aio asialle mitään tehdä, älä kuormita sillä toistuvasti muita. Jos oikeasti haluat apua tilanteeseen niin asia eri.
Asiaan. Jos apu ei kelpaa, ei asiasta kannata ruinata. Jos tyyppi ei halua kulissiliittoa, sillon toimintakykyinen selkärangallinen ihminen eroaa.
Ymmärrän, että joskus haluaa vain purkaa tuntoja eikä pyytää neuvoja, mutta rajansa kaikella. Minulla oli työkaveri, joka oli jäänyt jumiin elämäntilannettaan koskevaan asiaan, johon ei edes liittyneet ihmissuhteet. Ongelma oli tasoa asunnossa viihtymättömyys tai muu, mikä olisi ratkennut vain poistumalla kyseisestä tilanteesta itse. Kaikki resurssit oli. Muiden velvollisuus ei ole kuunnella, kun ihminen jumittaa helposti muutettavassa asiassa vuosikausia.
Avioparilla on siis aviokriisi ja kulissiavioliitto sen vuoksi, että toinen osapuoli päättää lomasuunnitelmat eikä keskustele niistä toisen kanssa. Eikö ammattialoittaja ap olisi voinut keksiä jotain vähän järkevämpää. Anna sen pariskunnan huolehtia omista asioistaan. Tuollainen aikuisten ihmisten holhoaminen on sairautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä vuoksi tällaiset parit on enää yhdessä ja miksi nainen pätee. Asiat sovitaan yhdessä tai erotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaisen kannattaisi luultavasti erota. Joku ei toimi parisuhteessa yhtään ja tuottaa ahdistusta hänelle, sitä ei voi yksin korjata. Ei se toinen taida tulla yksityisen pariterapeutin luokse, eikä sitä voi vaatiakaan. Tuskin uskallat toimia keskustelun välittäjänä heidän välillä ja loputtomasti, koska sukulaisesi kumppani aina hankaa vastaan - ehkä siihen on joku syy mitä ei tiedetä tai tapa toimia. Osa ihmisistä ei muutu pariterapiassakaan. Juoko sukulaisen kumppani alkoholia, ura vie aikaa, minkälainen oli lapsuudenkoti tms? Jos parisuhde merkitsee tarpeeksi ehkä hän korjaa asioita pian.
Tämmösen parin luona on stressaavaa kyläillä ja nähdä kun ei tiedä milloin posahtaa. Tunnelma on kuin kiristetty viulun kieli.
Muista että olet kuullut vain toisen osapuolen näkemyksen asiasta. Itselleni kävi niin että uskoin sukulaistani, mutta totuus asioista oli aivan toisenlainen. Vasta lapsilta kuulin pitkän ajan kuluttua millainen tilanne oikeasti oli.
Olen oppinut varomaan ihmisiä jotka esittävät olevansa viattomia uhreja ja keräävät sympatiapisteitä. Totuus voi olla jopa päinvastainen. Kenenkään tuttavan perhe-elämästä et voi tietää ellet ole kärpäsenä katossa.
Älkää ottako niitä agressiivisia, määräileviä, kilpailuhenkisiä audikuskeja miehiksenne, miten kaikki naiset voi olla näin tyhmiä sukupolvesta toiseen?
Avioliitosta ei monesti pääse eroon myöskään talous syistä tai lasten takia, se on hyvä muistaa.
Vierailija kirjoitti:
Pahatar taas?
Pahatar?
Itsehän jo vastasit purkaukseesi: ole korvana, älä puutu asioihin.