Lue keskustelun säännöt.
Sukulaisen aviokriisi, jota ei virallisesti ole. Auttakaa ymmärtämään, miten tuollaista voi olla!
16.01.2022 |
Sukulaisella ja kumppanillaan on kaksi teini-ikäistä lasta ja oikein kiva elämä; on oma talo, kesäpaikka, terveyttä ja rahaa, sosiaalista elämää... Mutta kulissiliitto. Sukulainen kärsii siitä kovasti, sillä omien sanojensa mukaan hänellä alkaa olla liitossa vain statistin rooli kumppanin tehdessä kaikki päätökset yhteisistä asioista. Näin sivullisen silmään vaikuttaa, että tuo kumppani myös harjoittaa aika ikävää henkistä väkivaltaa mm. kieltäytymällä keskustelemasta esimerkiksi lomasuunnitelmista (vaikka meille muille siis puhuu, mitä haluaisi lomalla tehdä).
Sukulainen alkaa olla tuskastunut. Hän ei kuitenkaan osaa ottaa liiton vaikeuksia rakentavalla tavalla puheeksi, vaan alkaa korkeintaan naljailla - tämä tulee esille meidän muidenkin edessä, vaikka kun ollaan suvun kesäpaikassa samaan aikaan. Hän piruilee, mutta ei hauku eikä uhkaile, ja sitten väsähtää ja poistuu paikalta. Muutaman kerran hän on tapaillut muita, ja on ehkä luonnollisestikin varsin kiinnostunut muista nyt oma liitto natisee.
Sukulaisen kumppani ei suostu terapiaan, eikä keskustelemaan suhteen tilasta kellekään ulkopuoliselle (eikä siis tosiaan tälle sukulaisellekaan). On helppo nähdä, että välit ovat huonot eikä suhteessa ole minkäänlaista lämpöä tai iloa, ja tämänhän tuo sukulainen on kertonutkin avoimesti.
Tuntuu karmealle seurata sivusta tuota kituvaa liittoa, ja sukulaisen loputonta pähkäilyä mitä asialle voisi tehdä. Näin ulkopuolisen silmissä ainoa oikea vaihtoehto on ero, mutta sukulainen ei tunnu siihen pystyvän. Hän kärsii - ja kuormittaa myös meitä tuolla tilanteellaan. Siksi tekisi mieli tulostaa hänelle avioeropaperit ja sanoa, että allekirjoita nämä! Mutta eihän sellaista voi tehdä, varsinkaan kun sukulaisen kumppani on myös meidän hyvä ystävämme, ihan hyvä ja lämmin ihminen. Toisaalta myös lasten asema mahdollisen eron jälkeen hirvittää, jos sukulainen ei pysty pitämään puoliaan lastenhuollosta sopiessa.
Tämä tarina on surullisen tosi, enkä siis todellakaan ole kumpikaan osapuoli :)
Miten te olette tukeneet ystäviänne tai sukulaisianne vastaavissa tilanteissa? Jos kannustus terapiaan menemisestä tai asioiden selvittämisestä ei ota tuulta alleen? Mitä muuta sivullinen vielä voisi tehdä, kuin toimia (loputtomasti) korvana...?
Kommentit (28)
Aikuinen ihminen. Haluaa olla liitossa, kun on taloudellisesti helppo elämä. Ihan on oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan nyt sukupuolet jos on heteroista kyse ja tämä menee stereotyyppisesti. Päsmäri on nainen, joka päättää mitä tehdään, miten ollaan ja mitä tapahtuu. Miehen kuittailut menevät kuin vesi hanhen selästä. Kumpikaan ei osaa kommunikoida tai kuulla, miten menee. Jos mies itse kysyisi neuvoa, sanoisin, että nostaa kissan pöydälle muiden tapailusta. Se ehkä saisi naisen havaitsemaan joko että ero on tarpeen tai että nyt yritetään saada suhde kuntoon. Vai tietääkö nainen jo, onko joku suojakeino hänelle, että mies tekee mitä joku muu haluaa. Hän tai toinen nainen.
Neuvo ap:lle: tuelle on rajansa. Loputtomana korvana ei tarvitse olla. Tee selväksi, että sinusta heidän pitää erota ja jos veljesi ei sitä tee, sinä et jaksa enää kuunnella. Hän saa elää sitten omien valintojensa kanssa. Veli voi itsekin mennä terapiaan.
Ei todellakaan, päsmäröijä on mies.
Ap:n kertomuksessa sukulainen pähkäilee koko ajan sukulaisilleen omaa tilannettaan avioliitossaan. Voitteko kuvitella kenenkään miehen pulisevan omista tunnoistaan noissa asioissa avoimesti isolle joukolle? Minä ainakaan en voi.
Minä katsoin vuosia vierestä, kun sukulaisnainen kärsi avioliitossaan narsisti-psykopaatin kanssa, mutta ei siinä mitään muuta voinut tehdä kuin vain katsoa. Piti naisen itsensä ottaa itseään niskasta kiinni ja ottaa se avioero, minkä hän sitten reilun kymmenen vuoden päästä tekikin. Ihan sama kuin alkoholistin tai tupakoitsijan kanssa: vaikka miten järkeilisit niille, että tuo on ihan tyhmää, lopettamisen päätös ja siitä kiinni pitäminen on vain sen yksilön omalla vastuulla. Jos ei halua ja sisua riitä, niin ei sitä sitten riitä.
Nainen tapailee muita ja naljailee miehelleen, mutta siitä huolimatta uskot, että mies on se pääkonna tässä keississä, kun määrää lomamatkat (huom naisen väittämänä) kysymättä lupaa. Mihin perustuu se ajatus, että naisen kertomat asiat miehestään edes ovat totta? Sen tiedät kuitenkin, että nainen tapailee muita ja miten käyttäytyy miestään kohtaan, kun olet omin silmin nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan nyt sukupuolet jos on heteroista kyse ja tämä menee stereotyyppisesti. Päsmäri on nainen, joka päättää mitä tehdään, miten ollaan ja mitä tapahtuu. Miehen kuittailut menevät kuin vesi hanhen selästä. Kumpikaan ei osaa kommunikoida tai kuulla, miten menee. Jos mies itse kysyisi neuvoa, sanoisin, että nostaa kissan pöydälle muiden tapailusta. Se ehkä saisi naisen havaitsemaan joko että ero on tarpeen tai että nyt yritetään saada suhde kuntoon. Vai tietääkö nainen jo, onko joku suojakeino hänelle, että mies tekee mitä joku muu haluaa. Hän tai toinen nainen.
Neuvo ap:lle: tuelle on rajansa. Loputtomana korvana ei tarvitse olla. Tee selväksi, että sinusta heidän pitää erota ja jos veljesi ei sitä tee, sinä et jaksa enää kuunnella. Hän saa elää sitten omien valintojensa kanssa. Veli voi itsekin mennä terapiaan.
Ei todellakaan, päsmäröijä on mies.
Ap:n kertomuksessa sukulainen pähkäilee koko ajan sukulaisilleen omaa tilannettaan avioliitossaan. Voitteko kuvitella kenenkään miehen pulisevan omista tunnoistaan noissa asioissa avoimesti isolle joukolle? Minä ainakaan en voi.
Voin. Ja kokemusta on tuollaisista miehistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ihminen. Haluaa olla liitossa, kun on taloudellisesti helppo elämä. Ihan on oma valinta.
Minun kaveri teki juuri noin, kesti inhottavaa miestään, miehen kymmeniä ulkopuolisia suhteita, ihan avoimia kaikille, ei edes mies viitsinyt peitellä. Mitään ei mies sijoittanut kotiin ja lapsiin, sijoitti rahansa ja rikastui. Kaveri valitti minulle, minä sanoin, että eroa, niin pääset, lapsetkin oli jo isoja.
Mutta ei kun kuolema pitäisi saada rysänpäältä kiinni??? Puhelimen ratsasi aina ja siellä viestejä kymmeniltä naisilta, kysyin usein, että panemistako sinä haluat nähdä vai mitä?
No lopulta ero tuli hirveällä rytinällä, mies muutti sen hetkisen ihastuksen luo suoraan, talo meni myyntiin ja kaikkea paskaa oli.
Nainen murtui täysin ja vieläkin kaipailee tuota kelvotonta ukkoa, pahinta on se kun lapset ovat kertoneet isänsä olevan tosi onnellinen uuden kumppaninsa kanssa.
Nainen tuskin koskaan pääsee kunnolla eroon ukosta, jutut viittaavat siihen. Talous on suuri yhdistävä tekijä, kaverini aina kehui miehensä rahoilla, minä yritin sanoa, että rahaa tärkeämpi on itsekunnioitus. Mutta kun ei niin ei.
Välttelisin tuommoisisa immeisiä. Noloa.
Sivullinen ei voi tehdä muuta kuin jatkaa kuuntelemista, jos tai sanoa, että kasvata kivekset ja tee asioille jotain.