Toivoa vai ei

Kertokaas mielipide parisuhteestamme, onko suhdetta hyvä jatkaa ja olenko liian vaativa. Perusfaktat: olemme uuspari, noin 4v. yhdessä, etäsuhde, välimatka noin 250km, ikä 40-50v., molemmilla lapsia, kumpikin töissä. Yhdessä vietämme noin 0-5vrk/vk.

Ajatukseni on, että suhtautuminen elämään saman tyylinen. Kannetaan vastuumme asioista, haluamme nauttia elämästä ja innostumme uusista kokemuksista. Teemme paljon asioita kaksin, mutta myös lasten kanssa ja ylipäätään yhdessä eri seurassa. Luottamus 100%. Tykkäämme molemmat liikkua ja harrastamme arkiliikuntaa yhdessä ja erikseen, osaamme nauttia kaksin viinistä ja kotonakokkailusta, mutta lähdemme mielellään toisinaan myös ulos (korona rajoittaa). Kinastelemme kai, kun kumpikin ollaan niin saamarin osaavia ja itsenäisiä ja jääräpäisyyttä omista tavoista kiinni pitäviä, vaikka kumpikin yrittää antaa toiselle tilaa kotonaan ja mielestään näin tekee, niin silti.

Minä koen turhautumista, kun en näe mahdollisuutta yhteiseen kotiin. Puoliso ei ymmärrä, koska hänestä se on mahdollinen tulevaisuudessa. Minä tarvitsisin konkretiaa ja aikataulun. Puoliso on ihan ärsyttävän ymmärtäväinen ja jaksaa huomioida.