Lue keskustelun säännöt.
Puuhailitteko te muut äitinne kanssa paljon lapsena?
12.01.2022 |
Olin äsken pulkkamäessä oman lapseni kanssa ja tuli sellainen juttu mieleen, että en löydä muistoistani yhtäkään kertaa jolloin olisin ollut esim pulkkamäessä äitini kanssa. En muista että olisin koskaan katsonut yhdessä elokuvaa äitini kanssa. En yleensäkään muista että olisimme tehneet yhdessä kovinkaan paljon juttuja äitini kanssa. Hän komensi minut usein omaan huoneeseen lukemaan läksyjä, mutta ei koskaan ollut läsnä ha auttanut. Muistan kyllä hänen huutonsa ja sen, miten hän oli ylityöllistetty kodinhoidosta suhteen.
Kommentit (48)
Ei me kyllä sillälailla puuhailtu, meitä oli useampi lapsi ja toisistamme seuraa. Meitä käytettiin kyllä uimahallissa ja uimarannalla + vietiin harrastuksiin. Ateriat myös syötiin yhdessä ja äiti luki meille iltasatuja. Isompana pyysi mukaan kävelyille. Itse olen kyllä käynyt pulkkailemassa, hiihtämässä ja luistelemassa ja leikin paljon lasten kanssa. Tulin äidiksi 15 v nuorempana kuin oma äitini ja olen hänenkin mukaansa kyllä energisempi kuin hän meidän kanssa. Äitini olisi kyllä itsekin tahtonut lapsia nuorempana, mutta ei vain tullut. Paras äiti se on kyllä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Ja se oli hyvä, koska joidenkin äiti oli hankala narskuluonne. Isot lapset leikkivät itsenäisesti 80-luvulla. Äiti näkyi joskus lomalla loma-matkalla tai viikonloppuna. Hyvin pienenä lapsena monen äiti kyllä oli paikalla vahtimassa ja hiukan leikkimässä.
En todella. Hylkäsi minut kun olin 1v ja sen jälkeen näin ohimennen alle 5 kertaa ennen kuin olin täysi ikäinen. Sen jälkeen hän pian kuolikin. ...vettiin tuollaiset luuseri-äidit!
Hyvin harvoin, äidillä oli vakava masennus ja joku psykoosisairaus....
Muistan, että äiti välillä luki minulle kirjoja tai lauloi, mutta mitään pulkkailuja, yhdessä leikkimistä tai elokuvan katselua tai vastaavaa ei ollut. Useimmiten kuljin äidin mukana jossain asioilla ja kotona se teki kotitöitä, joihin osallistuin silloin tällöin. Äidillä oli siis aina kädet täynnä ja itse sillä välin leikin itsekseni tai katsoin lastenohjelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Äiti otti meidät usein mukaan leipomaan. Hän luki meille paljon. Piirsi ja askarteli meidän kanssa.
Toisesta näkökulmasta; minulla on lukioikäiset lapset ja usein muistellaan mitä tehtiin silloin, kun olivat pieniä alle kouluikäisiä. Aika vähäisiä heidän muistikuvansa on vaikka puuhailtu on tosi paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo. Äiti otti meidät usein mukaan leipomaan. Hän luki meille paljon. Piirsi ja askarteli meidän kanssa.
Ja vei pulkkamäkeen myös. Mutta muutoin ulkoilimme keskenämme lapsena. Tietenkin ihan pienenä äiti vahti ulkonakin, mutta rivitalon pihassa oli turvallista ulkoilla pienestä asti.
Meitä oli 4 lasta ja äidillä vuorotyö. Isä huiteli kaiken liikenevän vapaa-aikansa oman kirkkokuntansa riennoissa.
Miten äidillä olisi edes ollut aikaa jutella meidän lasten kanssa? Milloin surisi ompelukone, milloin kolisivat astiat tiskialtaassa, milloin huusi pölynimuri. Äidillämme ei koskaan ollut vapaa-aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Olen ainoa lapsi, joten tuli tehtyä paljon asioita äidin kanssa. Hänellä oli aina aikaa minulle.
Lapsuudesta on hyviä muistoja ja olemme läheisiä äidin kanssa. Nyt odotan itse ensimmäistä ja todellakin ainokaista. Haluan olla 100% läsnä yhdelle ja touhuta samalla tavalla kuin oma äitini teki.
Ei puuhailtu. Äiti oli takakireä marttyyri. Isän kanssa lähdettiin "pois äidin jaloista" retkelle, veneilemään, kalastamaan, autoa pesemään jne. Jos äidin kanssa joskus jotain tehtiin, se oli aina luottokortin vingutusta, josta minulle tuli aina vähän vaivaantunut olo, kun tiesin sen shoppailureissun johtavan myöhemmin riitaan isän ja äidin välillä rahan tuhlauksen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me teimme paljon töitä yhdessä eli kannettiin polttopuita, siivottiin, leivottiin, laitettiin ruokaa, kolattiin pihaa, kitkettiin kasvimaata jne. Ei minun lapsuudessani lapset ehtineet kovinkaan paljoa leikkimään.
Itse kasvoin maatilalla jossa asui useampi sukupolvi. Kun olin pieni tilalla asui vanhempani, me viisi lasta, isän vanhemmat ja isän sisko. Kun olin teini niin tilalla asui vanhemmat, me viisi lasta ja kahden veljeni tyttöystävät. Eli väkeä oli aina paljon.
Pienenä leikein usein isän siskon kanssa. Jo alle kouluiästä olin paljon maatilan töissä mukana. Kiipeliin navetassa eläinten selässä kun äiti lypsi lehmiä. Jo alakouluikäisenä lypsin satunnaisesti itsekkin lehmät. Sisällä tein äidin kanssa usein ruokaa ja leivoin. Kesäisin hoidimme yhdessä kasvimaata. Jne. Ihan pienenä ollessani äiti saattoi joskus lukea satukirjaa. Mutta muuten hän ei koskaan leikkinyt ym mutta paljon vietimme yhdessä aikaa tehden kotitöitä ym.
Mummonakin äitini sanoo ettei osaa leikkiä lasten kanssa mutta ottaa heidät mielellään mukaan tekemään asioita.
Minulla oli ihan onnellinen lapsuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehtiin paljon, äiti luki minulle paljon, myöhemmin lököiltiin ja lueskeltiin molemmat. Käytiin teatterissa, opereteissa, baleteissa ja leffoissa. Ulkoiltiin, käveltiin joskus hiihdeltiin. Uimassa käytiin usein Hesarin umahallissa ja keilaamassa. Leivottiin jne.
Näin joskus tekstin; "Aikuinen, muista että sinun rasittava arkesi on lapsesi lapsuus."
Muistakaa antaa aikaa ja huomiota lapselle. Jos mahdollista tinkikää ennemmin työelämästä (kokoaikatyö --> osa-aikatyö jne) kuin ajasta lapsenne kanssa.
Meillä tehtiin paljon kaikkea mahdollista, molempien vanhempien kanssa yhdessä ja myös erikseen. Olen ainut lapsi ja saanut paljon huomiota. Vanhempani olivat oikein kunnon hippejä, kun olin lapsi :)
Äiti opetti paljon taitoja: Ruuanlaittoa, siivousta, pyykkijutut, käsitöitä, pihan hoitoa, musiikkia, piirustusta, rahan käyttöä ja sijoitusasioita. Hän auttoi myöhemmin ensimmäisten asuntojen ostossa, neuvoi opiskelussa, työasioissa ja yritti veroneuvontaakin, mutta se meni yli hilseen :D Äiti on ollut hyvä tuki myös ns. elämäntaidoissa. Hän on opettanut terveet elämäntavat, henkisyyttä, moraalia ja itsetuntoa, sekä päätöksentekoa.
Iskän ansiosta osaan jonkin verran korjata ja huoltaa autoja ja tehdä muut kodin rempat, paitsi lvi ja sähköjuttuja en tee. Iskä hoitaa nekin itse. Hän kanssa on kierretty autolla pohjoismaat- venäjää ilman, että kumpikaan osasi kieliä ja retkeilty luonnossa. Hän opetti minut ajamaan autolla, ampumaan, kalastamaan ja ylipäätään tulemaan toimeen missä tahansa ympäristössä. Iskältä olen oppinut sellaista mutkattomuutta ja rohkeasti hommaan kuin hommaan tarttumista.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tehtiin paljon kaikkea mahdollista, molempien vanhempien kanssa yhdessä ja myös erikseen. Olen ainut lapsi ja saanut paljon huomiota. Vanhempani olivat oikein kunnon hippejä, kun olin lapsi :)
Äiti opetti paljon taitoja: Ruuanlaittoa, siivousta, pyykkijutut, käsitöitä, pihan hoitoa, musiikkia, piirustusta, rahan käyttöä ja sijoitusasioita. Hän auttoi myöhemmin ensimmäisten asuntojen ostossa, neuvoi opiskelussa, työasioissa ja yritti veroneuvontaakin, mutta se meni yli hilseen :D Äiti on ollut hyvä tuki myös ns. elämäntaidoissa. Hän on opettanut terveet elämäntavat, henkisyyttä, moraalia ja itsetuntoa, sekä päätöksentekoa.
Iskän ansiosta osaan jonkin verran korjata ja huoltaa autoja ja tehdä muut kodin rempat, paitsi lvi ja sähköjuttuja en tee. Iskä hoitaa nekin itse. Hän kanssa on kierretty autolla pohjoismaat- venäjää ilman, että kumpikaan osasi kieliä ja retkeilty luonnossa. Hän opetti minut ajamaan autolla, ampumaan, kalastamaan ja ylipäätään tulemaan toimeen missä tahansa ympäristössä. Iskältä olen oppinut sellaista mutkattomuutta ja rohkeasti hommaan kuin hommaan tarttumista.
Aivan ihana lapsuus ollut sinulla!
Äiti oli vähän omissa maailmoissa , minun piti hoitaa teini iässä asioita!
Ei. Äitini oli aika vanha minut saadessaan, ja minulla on kaksi noin 15v vanhempaa sisarusta, joten olisiko minut saatuaan ollut jo kyllästynyt äitiyteen. Ainoat asiat mitä tehtiin yhdessä oli tyyliin kukkien istutus tai muu ”aikuismainen” touhu, mutta ei ikinä ns. laskeutunut lapsen tasolle. Ei pelattu, piirretty tai katsottu elokuvia. Eikä muuten käytykään ikinä muualla kuin ruokakaupassa.
Näin jälkikäteen olen tajunnut että mulla oli ihan pirun ankea lapsuus. Mulla ei esimerkiksi ole ikinä ollut edes synttärijuhlia:D
Minulla sama. Työstän parhaillaan muutenkin lapsuudenkotini tunneilmapiirin ym. asioita, ja tämä on yksi niistä. Kaikki oli jotenkin aika ankeaa (siis ilmapiiriltä), hassuttelua tai edes ”normaalia” lämminhenkistä, yhteistä puuhaa ei juuri ollut.