Mitä positiivista siitä lapsiperhearjesta saa irti?

Ööö, ei varmaan sovi sulle jos et itse keksi xd en ala ylipuhumaan lapsettomuudestasi.

Lasten ilo ja nauru saa itsenkin paremmalle tuulelle. Itse ei jaksa enää oikein mistään innostua.

Vierailija kirjoitti:

On siinä ainakin selkeä tarkoitus elämällä. On mukava katsella omien lastensa kehittyvän jne. Luulen, että sinä olet päättänyt olla jotain mieltä, etkä ole edes avoin sille, että perhe-elämä voisi olla hyvä elämänmuoto.

Lapset ovat ihania, mutta vain pari tuntia tai max vuorokauden kerrallaan. Tykkään viettää aikaa siskon lasten kanssa.

Ap

Minusta oli ihana olla lasten kanssa kotiäitinä, varsinkin kun iltaisin kävin koulua. Mutta kaikille se ei sovi. Toki oli sitten ihana päästä töihinkin ja kiva että lapset pääsivät päiväkotiin, kun omalla asuinalueella ei oikein ollut kavereita. Tykkäsin ulkoilla, retkeillä, pelata pelejä, käydä uimassa jne. lasten kanssa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On siinä ainakin selkeä tarkoitus elämällä. On mukava katsella omien lastensa kehittyvän jne. Luulen, että sinä olet päättänyt olla jotain mieltä, etkä ole edes avoin sille, että perhe-elämä voisi olla hyvä elämänmuoto.

Lapset ovat ihania, mutta vain pari tuntia tai max vuorokauden kerrallaan. Tykkään viettää aikaa siskon lasten kanssa.

Ap

Oma lapsi on täysin eri asia kuin toisen. Et voi ymmärtää lapsiperhearkea, jos et ole sitä elänyt.

Kyllä mä ainakin tässä viikon loman aikana olen huokaillut kuinka ihania mun lapset on.

Yhtään eivät ole joululoman aikana kiukutelleet, tyhjentävät tiskikoneen pyydettäessä, pitävät hauskaa ja leikkivät keskenään. Ovat kolanneet pihaa. Alle 12v kummatkin.

Teinin kanssa on kamalaa.

Aika paljon riippuu itsestä ja asenteesta, kuten yleensä elämässä. Minulle sopii, ehkä sinulle ei.

Neljän lapsen äiti

Jos ei ole kiinnostusta niin hoida siskosi lapsia. Tärkeää sekin on.

Yhteys, jota vastaavaa ei ole.

Rakkaus, tarkoituksellisuus.

Enpä juuri mitään saa tästä irti, mutta puurretaan nyt kunnialla aikuisiksi kun hölmöyttäni tähän junaan hyppäsin.

Naapurin lapsiperhearki kuulostaa helvetiltä.

Monet hankkivat lapsia epäsopivan kumppanin kanssa vain "koska muutkin". Kyllä elämä voi olla upeaa lapsilla tai ilman, kunhan valinnan olet tehnyt sinä itse.

Nainen jolla ei ole lapsia on syytä olla sitten aivan huippuammatti jolle voi antaa KOKO elämänsä.

Ehkä et saisikaan mitään irti. Itse tunnen joka päivä valtavan syvää rakkautta ainakin hetken aikaa. Joka päivä myös naurattaa noiden hauskat jutut. Koskaan ei ole tarkoituksettomuuden tunnetta vaikkapa töissä, kun tietää, miksi siellä käy. Jaksan myös aina siivoja ja laittaa, jos vain yhtään muistan miettiä lasteni hyvinvointia.  Koen myös oppineeni ihmisyydestä paljon asioita. Toinen on tosin jo kohta 18, mutta samalla tavalla tuovat onnellisuutta edelleen molemmat teinit. 

Ei sitä voikaan ymmärtää ennen lasten saamista, siinä se paradoksi on. Tai varmaan joku haaveilee lapsiperhearjesta. Itsellä lähinnä vauvakuume ja halu saada tässä elämässä jotain isompaa olivat ratkaiseva tekijä lapsen hankinnassa. Ei se että olisin ajatellut lapsiarjen olevan jotenkin kovin hohdokasta. Mutta nyt kun ne lapset on, niin en vaihtaisi mihinkään. Joskus on rankkaa, mutta en vaan osaa enää kuvitella elämää ilman lapsia. Ja kyllä elämä on kaiken kaikkiaan mielestäni keskimäärin parempaa kuin ennen lapsia. Mutta en olekaan niitä äitejä, jotka uppoavat 100% pelkkään äitinä oloon, vaan tapaan myös ystäviäni, käyn paikoissa ilman lapsia, käyn syömässä mieheni kanssa kahdestaan jne. Elämään täytyy mahtua muutakin kuin lapset. Vauvakupla on nopeasti ohimenevä vaihe, silloin ei paljon muu kiinnosta kuin se oma vauva. Mutta ei se siinä vaiheessa tunnu yhtään harmilliselta, ja pikkuhiljaa arkeen rupeaa tulemaan taas paljon muutakin ajateltavaa kuin pelkästään ne lapset.

Luulisi että palstan ikuisesti katkerien velatätien hysteerisiä juttuja lukiessa oppisi jotain elämästä…

Lapset tuovat sisältöä elämään ja sellaista positiivista haastetta. Ilon lisäksi lapset toki tuovat elämään epämukavuutta (vrt. lapsettoman loputon oma aika). Olen itse tyytyväinen, että saan kokea tämänkin vaiheen (kotona asuvat lapset) omassa elämässäni.

En ymmärrä kysymystä. Se valtava rakkaus on jotain, mitä ei pysty kuvailemaan. Ja se, että ei itse ole enää elämänsä tärkein ihminen, ja se on hyvä asia.