Lue keskustelun säännöt.
Olen sosiaalisesti kömpelö ja outo nainen
01.01.2022 |
Vaikka olen näennäisesti sosiaalinen eli semmoinen puhelias ja ystävällinen, niin en osaa jutella normaalisti ja vastavuoroisesti. En malta aina kuunnella toista loppuun ennen kuin vastaan, vaikkakin olen opetellut väkisin kuuntelemaan. Olen myös jotenkin "awkward" koska olen vieraampien kanssa tosi vaivaantunut, niin sitten ne vieraatkin vaivaantuvat ja ahdistuvat seurassani. Ja tuo vaivaantuneisuuteni johtuu siitä, että en osaa jutella luontevasti ja normaalisti vieraiden kanssa niin olen sitten aivan jäykkä pska ja möllötän hiljaa tai väkisin yritän vääntää jotain vaivaantunutta keskustelua. En tiedä mikä minua vaivaa... Ei ole kivaa olla tämmöinen oudokki.
Kommentit (45)
Opettele ajattelemaan itsestäsi positiivisesti, en usko ollenkaan että olet niin outo mitä luulet olevasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samanlainen. Jos olen läheisten ihmisten kanssa, olen rennompi.
Tuttujen kanssa juttelu voi joskus olla vaivaannuttavaa. Sanon asioita väärässä paikassa tai en keksi oikeita sanoja. Esim. ”Otan osaa” on minulle vaikea sanottava. Se kun on mitään sanomaton ilmaisu.
Vierailija kirjoitti:
Oletko hieman normaalia pidempi?
Koska jos olet niin sinulla saattaa AP olla xxx kromosomit, eli yksi x kromosomi liikaa. Ei ole vaarallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettele ajattelemaan itsestäsi positiivisesti, en usko ollenkaan että olet niin outo mitä luulet olevasi.
Samaa mieltä opetele ajatelaman itsesäsi positivisesti. Unohda itsesi tarkkailu ja itsesi alentaminen!
Vierailija kirjoitti:
Opettele ajattelemaan itsestäsi positiivisesti, en usko ollenkaan että olet niin outo mitä luulet olevasi.
Minä ainakin koitan. Olen hyväsydäminen ihminen, joskus liian suora. Koitan auttaa ihmisiä mielestäni, kun pamautan ihan suoraan jonkun totuuden toiselle. Joskus kylmä suihku herättää ihmisen. Joskus saan vihat niskaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä puolet suomalaisista on tuollaisia, myös olen itse.
Täällä kanssa yksi. Sain niin paljon nuorempana noottia siitä, että en puhunut riittävästi, joten nykyään puhun ihan liikaa ja välillä ihan vääriä juttuja vääriin kohtiin. Olen ihan kauhean epäluonteva ihmisten kanssa vaikka nopeasti katsottuna saattaa vaikuttaa siltä, että olisin sosiaalinen.
En kuuntele mitä muut sanoo, kun mietin jo seuraavaa repliikkiäni. Ehkä pitäis olla vaan hiljaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen samanlainen. Jos olen läheisten ihmisten kanssa, olen rennompi.
Tuttujen kanssa juttelu voi joskus olla vaivaannuttavaa. Sanon asioita väärässä paikassa tai en keksi oikeita sanoja. Esim. ”Otan osaa” on minulle vaikea sanottava. Se kun on mitään sanomaton ilmaisu.
Analysoin tosi paljon. ”Otan osaa” ei tarkoita oikeasti mitään. Mistä minä voin tietää, miten toinen tuntee. Pitkäaikaissairaalle koulema voi olla helpotus. Mikä on kenenkin tarkoitus täällä maailmassa.
Tiedän, oikeastaan tälläinen miettiminen on tyhmää.
Vierailija kirjoitti:
Opettele ajattelemaan itsestäsi positiivisesti, en usko ollenkaan että olet niin outo mitä luulet olevasi.
En enää osaa ajatella tässä asiassa itsestäni positiivisesti, kun saan niin paljon hämmentyneitä ja oudoksuvia reaktioita jo pelkkään olemukseeni, saati sitten kun avaan suuni. Tietysti ajattelen itseni hyvänä monessa muussa asiassa. Ei kaikki vain ole niin hyviä joka asiassa, eikä tarvikaan. Toki tämä laskee itsetuntoa ja ei ole ystäviäkään liiemmin enää, eikä myöskään parisuhdetta ollut koskaan. Näillä mennään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen samanlainen. Jos olen läheisten ihmisten kanssa, olen rennompi.
Tuttujen kanssa juttelu voi joskus olla vaivaannuttavaa. Sanon asioita väärässä paikassa tai en keksi oikeita sanoja. Esim. ”Otan osaa” on minulle vaikea sanottava. Se kun on mitään sanomaton ilmaisu.
Mä en ole ikinä sanonut ja tuskin tulen ikinä sanomaankaan että otan osaa, en näe siinä mitään omituista. Jos jonkun läheinen on vaikka kuollut niin ennemmin sanon vaikka että onpa kyllä paska juttu. Otan osaa tuntuu väkinaiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samanlainen. Jos olen läheisten ihmisten kanssa, olen rennompi.
Tuttujen kanssa juttelu voi joskus olla vaivaannuttavaa. Sanon asioita väärässä paikassa tai en keksi oikeita sanoja. Esim. ”Otan osaa” on minulle vaikea sanottava. Se kun on mitään sanomaton ilmaisu.Analysoin tosi paljon. ”Otan osaa” ei tarkoita oikeasti mitään. Mistä minä voin tietää, miten toinen tuntee. Pitkäaikaissairaalle koulema voi olla helpotus. Mikä on kenenkin tarkoitus täällä maailmassa.
Tiedän, oikeastaan tälläinen miettiminen on tyhmää.
Se tarkoittaa "otan osaa suruusi", eli symppaan sinua siinä surussasi/jossain muussa tunteessasi mitä todennäköisesti joudut parhaillaan kärsimään. Myötätunnon osoitus, sitä se tarkoittaa. Ja itse läheisiä menettäneenä, kyllä tuo merkitsee jotakin, että saa myötätuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa tuntuu kyllä väkinäiseltä minustakin. Ja kun ei viitsi murteellakaan sanoa silleen "otan ossaa" 😅
Kuulostaa aika paljon aspergerilta. Itekin oon nykyään rohkeempi puhumaan sosiaalisissa tilanteissa, mutta möläytän tietämättäni jotain "sopimatonta" kun ilmaisen mielipiteeni suoraan. Just tätä neurotyypillisten sanomatonta kiertelyä totuuden sanomisessa en ymmärrä edelleenkään.
T: asperger nuorimies
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika paljon aspergerilta. Itekin oon nykyään rohkeempi puhumaan sosiaalisissa tilanteissa, mutta möläytän tietämättäni jotain "sopimatonta" kun ilmaisen mielipiteeni suoraan. Just tätä neurotyypillisten sanomatonta kiertelyä totuuden sanomisessa en ymmärrä edelleenkään.
T: asperger nuorimies
Olen aspergeria epäillyt itselläni jo pitkään, mutta kaikki hokee mulle ettei mulla voi olla sitä kun olen niin sosiaalinen ja viihdyn seurassa ja kaipaan seuraa. Todennäköisesti tämä mun outous johtuu mun mielen sairaudesta, mutta en tajua sitä että miksi muiden mt-ongelmat ei tee niistä outoja tai sosiaalisesti kömpelöitä? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika paljon aspergerilta. Itekin oon nykyään rohkeempi puhumaan sosiaalisissa tilanteissa, mutta möläytän tietämättäni jotain "sopimatonta" kun ilmaisen mielipiteeni suoraan. Just tätä neurotyypillisten sanomatonta kiertelyä totuuden sanomisessa en ymmärrä edelleenkään.
T: asperger nuorimies
Möläyttely on täysin normaalia sosiaalista kömpelyyttä. Onko kaikesta pakko tehdä tätä diagnoosishoppailua. Mutta sen taakse on kätsää piiloutua, ei tartte ottaa kömpelyydestään vastuuta ja yrittää kehittyä kommunikoinnissa. Sekin olisi ihan mahdollista, jos tajuaisi, että sosiaaliset kyvyt on ihan kuin lihakset, joita niitäkin voi lähtötasosta parantaa harjoittelulla.
Minähän mainitsin aloituksessa että olen esim. opetellut tuon toisen kuuntelemisen. Eikö se muka ole kommunikoimisen kehittämistä? Ehkäpä meillä itse kullakin on kehitettävää sosiaalisessa kanssakäymisessä ja siitä miten toisille puhutaan. Ihan perus kohteliaissa käytöstavoissa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika paljon aspergerilta. Itekin oon nykyään rohkeempi puhumaan sosiaalisissa tilanteissa, mutta möläytän tietämättäni jotain "sopimatonta" kun ilmaisen mielipiteeni suoraan. Just tätä neurotyypillisten sanomatonta kiertelyä totuuden sanomisessa en ymmärrä edelleenkään.
T: asperger nuorimies
Möläyttely on täysin normaalia sosiaalista kömpelyyttä. Onko kaikesta pakko tehdä tätä diagnoosishoppailua. Mutta sen taakse on kätsää piiloutua, ei tartte ottaa kömpelyydestään vastuuta ja yrittää kehittyä kommunikoinnissa. Sekin olisi ihan mahdollista, jos tajuaisi, että sosiaaliset kyvyt on ihan kuin lihakset, joita niitäkin voi lähtötasosta parantaa harjoittelulla.
Minähän mainitsin aloituksessa että olen esim. opetellut tuon toisen kuuntelemisen. Eikö se muka ole kommunikoimisen kehittämistä? Ehkäpä meillä itse kullakin on kehitettävää sosiaalisessa kanssakäymisessä ja siitä miten toisille puhutaan. Ihan perus kohteliaissa käytöstavoissa. Ap
Jos luet kommenttini, huomaat, että puhun yleisellä tasolla, en sinun tapauksestasi. En kommentoinut aloitustasi. Kommentoin jonkin verran Asperger-miestä ja ennen kaikkea sitä yleistä ilmastoa, että kaikesta tehdään diagnoosi. Sun oma aseperger-epäily tuli viestiketjuun sillä aikaa, kun kirjoitin omaa tekstiäni, joten sitä en edes nähnyt sitä.
Mielestäni on upeaa, että sinä olet tosiaan ottanut sosiaalisen tilanteen taidot lihaksena ja treenaat niitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika paljon aspergerilta. Itekin oon nykyään rohkeempi puhumaan sosiaalisissa tilanteissa, mutta möläytän tietämättäni jotain "sopimatonta" kun ilmaisen mielipiteeni suoraan. Just tätä neurotyypillisten sanomatonta kiertelyä totuuden sanomisessa en ymmärrä edelleenkään.
T: asperger nuorimies
Möläyttely on täysin normaalia sosiaalista kömpelyyttä. Onko kaikesta pakko tehdä tätä diagnoosishoppailua. Mutta sen taakse on kätsää piiloutua, ei tartte ottaa kömpelyydestään vastuuta ja yrittää kehittyä kommunikoinnissa. Sekin olisi ihan mahdollista, jos tajuaisi, että sosiaaliset kyvyt on ihan kuin lihakset, joita niitäkin voi lähtötasosta parantaa harjoittelulla.
Ja sulla ei ole näköjään hajuakaan mitä asperger tarkoittaa käytännössä. Toki jonkun möläyttelyn voi opetella hillitsemään mutta entä jos asperger ihminen ei edes tiedosta itse möläyttäneensä mitään väärää?
Kuulostaa ihan tavalliselta suomalaiselta.