Lue keskustelun säännöt.
Olen sosiaalisesti kömpelö ja outo nainen
01.01.2022 |
Vaikka olen näennäisesti sosiaalinen eli semmoinen puhelias ja ystävällinen, niin en osaa jutella normaalisti ja vastavuoroisesti. En malta aina kuunnella toista loppuun ennen kuin vastaan, vaikkakin olen opetellut väkisin kuuntelemaan. Olen myös jotenkin "awkward" koska olen vieraampien kanssa tosi vaivaantunut, niin sitten ne vieraatkin vaivaantuvat ja ahdistuvat seurassani. Ja tuo vaivaantuneisuuteni johtuu siitä, että en osaa jutella luontevasti ja normaalisti vieraiden kanssa niin olen sitten aivan jäykkä pska ja möllötän hiljaa tai väkisin yritän vääntää jotain vaivaantunutta keskustelua. En tiedä mikä minua vaivaa... Ei ole kivaa olla tämmöinen oudokki.
Kommentit (45)
Jostain syystä juuri tuo "otan osaa" on kauhean vaikea. Jännä että muutkin mainitsi juuri sen. Olin hautajaisissa ja vainajan lähin omainen on myös minun tosi läheinen ystävä. Kuitenkaan en pystynyt sanomaan otan osaa. Jotenkin tuntui, että ihmiset kuvittelisivat minun kuvittelevan olevani ihan tavallinen ja normaali, jos sanon otan osaa. Siis vaikea selittää, mutta aivan kuin ystäväni ajattelisi: "no tuokin tuossa nyt sanoo ottavansa osaa, vaikka oikeasti se vain esittää osaavansa käytöstavat". Tuntisin itseni vain normaalia näytteleväksi ihmiseksi. Ahdistaa olla näin tökerö. Tuo nyt oli vain yksi esimerkki, kaikissa muissa tilanteissa olen myös tökerö ja kömpelö. En haluaisi tavata ihmisiä ollenkaan, vaikka oikeasti tykkään ihmisistä. Olen ujo erakko ja pelkään ihmisiä. Sitten aina onnistun sanomaan jotain noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole nainen. Olet peräkammarin lyhytkasvuinen mies, joka ei saa yhteiskunnan sulle järjestämää reikää.
Voi nyyh. Sulla on kuitenkin varmasti kavereita, ja saat miehiltä paljon huomiota. Tuskin olet sinkkukaan. Jos mies on sosiaalisesti kömpelö ja outo hän on käytännössä aina yksin ja parisuhteesta voi vain haaveilla. Et tiedä mistään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Opettele ajattelemaan itsestäsi positiivisesti, en usko ollenkaan että olet niin outo mitä luulet olevasi.
Ei kun realistisesti. Ei oo hyvä elää harhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettele ajattelemaan itsestäsi positiivisesti, en usko ollenkaan että olet niin outo mitä luulet olevasi.
Minä ainakin koitan. Olen hyväsydäminen ihminen, joskus liian suora. Koitan auttaa ihmisiä mielestäni, kun pamautan ihan suoraan jonkun totuuden toiselle. Joskus kylmä suihku herättää ihmisen. Joskus saan vihat niskaani.
Joskus "pamauttamasi totuus" ei ole totta siinä tilanteessa, missä se toinen todellisuudessa on. Kaikki tilanteet ei näy kaikille muille kokonaisuudessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samanlainen. Jos olen läheisten ihmisten kanssa, olen rennompi.
Tuttujen kanssa juttelu voi joskus olla vaivaannuttavaa. Sanon asioita väärässä paikassa tai en keksi oikeita sanoja. Esim. Otan osaa on minulle vaikea sanottava. Se kun on mitään sanomaton ilmaisu.Analysoin tosi paljon. Otan osaa ei tarkoita oikeasti mitään. Mistä minä voin tietää, miten toinen tuntee. Pitkäaikaissairaalle koulema voi olla helpotus. Mikä on kenenkin tarkoitus täällä maailmassa.
Tiedän, oikeastaan tälläinen miettiminen on tyhmää.
Se tarkoittaa "otan osaa suruusi", eli symppaan sinua siinä surussasi/jossain muussa tunteessasi mitä todennäköisesti joudut parhaillaan kärsimään. Myötätunnon osoitus, sitä se tarkoittaa. Ja itse läheisiä menettäneenä, kyllä tuo merkitsee jotakin, että saa
Kyllä itse olen kokenut osaan oton hyväksi. Tosin sanonta. Olen pahoillani puolestasi, suru on raskasta. Tämä lause on mukavampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hommaa sosiaalinen äijä, niin ei tarvitse kuin patsastella ja pitää suusi kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Olen samanlainen. Jos olen läheisten ihmisten kanssa, olen rennompi.
Tuttujen kanssa juttelu voi joskus olla vaivaannuttavaa. Sanon asioita väärässä paikassa tai en keksi oikeita sanoja. Esim. Otan osaa on minulle vaikea sanottava. Se kun on mitään sanomaton ilmaisu.
Mikä siinä on mitään sanomatonta. Se on lyhenne "otan osaa suruusi" -ilmaisusta. Voiko syvällisempä'ä tai enempää sanoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ovat erilaisia. Tuskin asia vaivaa muita kuten itseäsi. Ole armollinen itsellesi ja ajattele että Jumala loi erilaiset ihmiset siksi että sillä on tarkoitus. merkitys ja arvoa.
Jos tahdot muuttua voit yrittää muuttaa itseäsi. Persoonallisuus ei ole mikään määrätty kiveen hakattu asia vaan voi hyvinkin muuttua elämän kuluessa. Mutta kannattaa valita taistelunsa. Ei välttämättä se "helppo persoona" olekaan tavoittelemisen arvoinen asia.
Olet tyypillinen suomalainen, AP, sillä erotuksella että sinulla on tavallista enemmän tällaista lievästi jopa megalomaanista ajattelua, jonka mukaan kaikki analysoivat sinua koko ajan ja kaikkia ihan hulluna kiinnostaa sun puhumiset tai möläytykset.
Jos lopetat tuon ajattelutavan, että kaikki pyörii sinun ympärilläsi, elämäsi helpottuu oleellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuri osa ihmisistä tai ehkä jopa enemmistö , ovat tällaisia, mutta sitä ei toisesta huomaa niin helposti kuin itsestä. Anna mennä vaan - ei asiat ole niin vakavia vaikka ei lipeväkielinen olekaan.
No mä olen täysin päinvastainen. Jotkut luuli olevansa fiksuja ja valehdelleet ja jopa lavastaneet toisin
No älykkyys taas näkyy siinä jos huomaa huijauksen tai ei tuollaisissa sairaista valehteluissa. Suurin osa ihmisistä noin ääliöitä että eivät tajua huijauksia ja valheita. Ainakin Suomessa. Hehheh naurattaa ihmisten yksinkertaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mä olen täysin päinvastainen. Jotkut luuli olevansa fiksuja ja valehdelleet ja jopa lavastaneet toisin
No älykkyys taas näkyy siinä jos huomaa huijauksen tai ei tuollaisissa sairaista valehteluissa. Suurin osa ihmisistä noin ääliöitä että eivät tajua huijauksia ja valheita. Ainakin Suomessa. Hehheh naurattaa ihmisten yksinkertaisuus.
Se taitaisi olla aamulääkkeiden aika nyt viimeistään.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä puolet suomalaisista on tuollaisia, myös olen itse.
Totta ja siksi näitä supervaivaannuttavia ja epärytmisiä (kumpikaan ei puhu mitään / kumpikin puhuu samaan aikaan) kohtaamisia onkin niin paljon. Itsekin tunnistan itseni ap:n kuvailusta ja tuo "möllimäisyys" oikein pääsee valloilleen kun se vastapuolikin on samanlainen mölli. Sitten kun toinen edes on sellainen rento ja normaali niin sitä rentoutuu itsekin ja muuttuu ainakin ihan seminormaaliksi eikä se kohtaaminen olekaan vaivaannuttava.. Näitä vaan on valitettavan harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Et ole nainen. Olet peräkammarin lyhytkasvuinen mies, joka ei saa yhteiskunnan sulle järjestämää reikää.
En ole ap, mutta just samanlainen sosiaalisesti kömpelö ja tökerö möllinainen olen itsekin. Tosin onneksi en sentään ole yhtä tökerö ja mölli mitä sinä. Enkä varsinkaan ilkeä.
Vierailija kirjoitti:
Voi nyyh. Sulla on kuitenkin varmasti kavereita, ja saat miehiltä paljon huomiota. Tuskin olet sinkkukaan. Jos mies on sosiaalisesti kömpelö ja outo hän on käytännössä aina yksin ja parisuhteesta voi vain haaveilla. Et tiedä mistään mitään.
Ei sosiaalisesti kömpelön ja oudon naisen elämä eroa millään tavalla sosiaalisesti kömpelön ja oudon miehen elämästä.
Outoa, että pitää flexata jollain ihan normaalilla persoonallisuudenpiirteellä. No, kai se erottuvuus pitää vääntää vaikka väkisin.
Mä olen ihan samanlainen. Uskon, että sen takia olen jäänyt jopa puolisottomaksi ja lapsettomaksi, vaikka olin nuorena ihan ok näköinen ja hoikka. Nyt ikää jo 50.
Mä epäilin itselläni myös autismia/aspergeria ja hakeuduin tutkimuksiin. Minulla sellaisia ei kuitenkaan todettu. Ei mulla ole mitään ihmeempiä mt-ongelmiakaan koskaan ollut. Enkä edes jännitä sosiaalisia tilanteita. Mä en vaan keksi niissä mitään puhuttavaa, ja sitten tulee vaivautuneita hiljaisuuksia ja ihmiset kokee seurassani olonsa epämukavaksi.
Toisaalta isäni oli ihan samanlainen, joten kai se on perittyä. Jännä on myös, miten miehellä asiaa ei edes oudoksuta. Isä oli semmoinen jäyhä, harvasanainen, hyvin introvertti suomalainen mies. Urallaan erinomaisesti menestynyt ja sitä kautta vanhemmiten varakaskin. Ei hän itse eikä kukaan muukaan problematisoinut eikä diagnosoinut sitä, että hän nyt oli semmoisen perinteisen suomalaisen juron äijän oloinen. Mutta jostain syystä naisilta nykyään odotetaan enemmän sosiaalisuutta, ja itse olen koulusta asti saanut kuulla olevani vääränlainen ja outo. Itse nykyään ajattelen, etten edes ole huonolla tavalla outo. Olen vaan semmoinen kuin isäni, ja isääni olen aina ihaillut. Ei siinä ole mitään vikaa.
Tulkitsin väärin. Mutta tosiaan aspeger ihmisellä voi olla vaikeaa opetella sosiaalisia taitoja. Itselläni kun ei ole aspergeria niin tiedän ja tiedostan miten kuuluisi esim. jutella vastavuoroisesti ja silleen että kaikki osapuolet nauttisivat keskustelusta , niin olen pystynyt harjoittelemaan sos.taitoja.