Kumpi on oikeassa, minä vai veljet, lapsuudenaikanen "lempinimi"

Tein ekaluokkalaisena jotain vähän typerää, harmitonta, mutta typerää mistä ei ollut haittaa kuin itselleni ja sain siitä lempinimen tyyliä "pölkkypää". Ei ihan tuo, mutta tuon tapainen. Siitä jäi minulle kotioloissa ikuinen lempinimi. En koskaan tykännyt siitä. Erityisesti isäni ihastui siihen lempinimeen ja aina kiukuttelin, kun sitä käytettiin ja siitä vain naurettiin no älä nyt pölkkypää suutu.

Isämme on jo kuollut muutama vuosi sitten. Tuli vähän veljien kanssa erimielisyyttä ja he sanoivat taas pölkkypääksi. Sanoin, että ei tässä mitään voi osatakaan, kun koko lapsuus on kiusattu kotona ja koulussa - koulukiusaamisen suurin syy oli kotiolotkin ja ihme, etten ole pöpilässä. En kovin usein suutu, joten veljet alkoivat rauhoitella ja sanoa, kuinka se on nyt vain hellittelynimi ja siitä tuli uusi riita, kun minä sanoin, että kun minä en siitä ole tykännyt, se on kiusaamista ja piste ja sen jälkeen pistin oven kiinni ja lähdin.

Onko minun pakko hyväksyä tuollainen nimi hellittelynimenä?