Perheestä tulee aivan järkyttävä määrä kotityötä

Siihen vaikuttaa asenne. Itse selvisin perhepyörityksestä niin, että ajattelin sen olevan projekti. Hyvin selvittiin, perheenä ja nyt on jokaisella taas oma huysholli pyöritettävänä. Oi sitä kiireen aikaa ja riittämättömyyden tunnetta. Ei ole ikävä.

Se on totta. Itse olen vähäsyömäinen ja yksin asuessa pärjäisin aika vähällä tiskaamisella ja pyykkäämisellä. Ruuan ostamisesta ja -laitosta tulee paljon kuluja ja työtä. Joskus olen ollut viikonlopun yksin kotona ja käytännössä ei tarvitse tehä yhtään mitään "ylläpitoa". Roskiakaan ei tule, kun ei syö paljon.

Mun piti jäädä töistä pois. En jaksanut enää "kahta työtä".

Mies ja koira teettää niin paljon työtä ja tekemistä, illalla ihan rättipoikki.

Lapset kun lentää pois pesästä, ei tule juuri pyykkiä, tiskejä ja pienempi asunto riittää.

Arvaapa paljon perheestä on rahanmenoa?

- Mies.

Vierailija kirjoitti:

Mun piti jäädä töistä pois. En jaksanut enää "kahta työtä".

Mies ja koira teettää niin paljon työtä ja tekemistä, illalla ihan rättipoikki.

Mistä ihmeestä olet ukkosi ja koirasi hankkinut?

Kaatopaikalta?

Helppo elämä on ehdottomasti perheettömyyden parhaita puolia (toki ihan aidosti en halua lapsia, poikaystävän joo jos joku kiva aseksuaali löytyisi).

Imuroin tai pyykkään kerran viikossa, tiskaan pari lautasta joka toinen päivä, pölyjä pyyhin joskus. Iltaisin teen mitä vaan, makaan vaikka x-asennossa lattialla jos haluan :D.

Ihanaa, rentoa, mukavaa, joka päivä onnellista elämää. N38

Omavalintainen asia. Itse en aio valita tässä kuvattua elämää. 

Jep. Kun ottaa vastuun myös toisten ihmisten hyvinvoinnista (=lapset), niin ei se ihan vaivatonta ole.

Tosin siinäkin on priorisoida ja käyttää omaa järkeään. Lapsiperheen arki on lapsiperheen arkea.

Paljon on muuten myynnissä perhekodin huonejärjestyksellä rakennettuja koteja, joissa on lasia ja valkoista pintaa jne. Ehkä kannattaisi harkita sisustuksen valintoja käytännöllisyyden, ei niinkään ulkonäön mukaan. En yhtään ihmettele, että ovat lannistuneet ja laittaneet kämpän myyntiin. Sitä pienten sormenjälkien määrää valkoisissa, kiiltolaminoiduissa keittiönkaapeissa…

Vierailija kirjoitti:

Lapset kun lentää pois pesästä, ei tule juuri pyykkiä, tiskejä ja pienempi asunto riittää.

Mä en ole vaihtanut pienempään asuntoon, mutta tosiaan kun lapset muuttivat omilleen ja jäin yksin asumaan, erilaisten kotitöiden määrä romahti. 

Miten lasten mukanaan tuoma kotitöiden määrän räjähtäminen VOI tulla kenellekään yllätyksenä?!

Jos perheeseen lisätään henkilö joka A) sotkee huomattavasti enemmän kuin aikuinen ja B) ei kykene itse tekemään mitään kotitöitä ainakaan ekaan viiteen vuoteen ja C) vaatii enemmän kuin aikuinen (esim aikuinen voi elää hyvin epämääräisella ja epäsäännöllisella ruokailulla toisin kuin lapsi, aikuinen käy itse vessassa ja pesee itsensä toisin kuin lapsi jne), kuinka voi olla yllätys että kotitöiden määrä vähintään tupla- triplaantuu jo ekasta lapsesta? Aivan itsestäänselvyys jokaiselle enemmän kuin yhden aivosolun omaavalle.

Vierailija kirjoitti:

Jep. Kun ottaa vastuun myös toisten ihmisten hyvinvoinnista (=lapset), niin ei se ihan vaivatonta ole.

Tosin siinäkin on priorisoida ja käyttää omaa järkeään. Lapsiperheen arki on lapsiperheen arkea.

Paljon on muuten myynnissä perhekodin huonejärjestyksellä rakennettuja koteja, joissa on lasia ja valkoista pintaa jne. Ehkä kannattaisi harkita sisustuksen valintoja käytännöllisyyden, ei niinkään ulkonäön mukaan. En yhtään ihmettele, että ovat lannistuneet ja laittaneet kämpän myyntiin. Sitä pienten sormenjälkien määrää valkoisissa, kiiltolaminoiduissa keittiönkaapeissa…

Millainen on "perhekodin huonejärjestys"? (ja oletan että tarkoitat LAPSIperhekodin) Mistä tiedät ettei asunnossa asunut aiemmin lapseton pariskunta? Tai perhe jossa lapset on jo teinejä? Outo ajatusmaailma ettei olemassa olisi kuin perheitä jossa on taaperoikäisiä. Tai että ainakaan nämä eivät asuisi tietyssä huonejärjestyksessä (mitä se sitten tarkoittaakaan).

Vierailija kirjoitti:

Helppo elämä on ehdottomasti perheettömyyden parhaita puolia (toki ihan aidosti en halua lapsia, poikaystävän joo jos joku kiva aseksuaali löytyisi).

Imuroin tai pyykkään kerran viikossa, tiskaan pari lautasta joka toinen päivä, pölyjä pyyhin joskus. Iltaisin teen mitä vaan, makaan vaikka x-asennossa lattialla jos haluan :D.

Ihanaa, rentoa, mukavaa, joka päivä onnellista elämää. N38

Melkein nelikymppinen puhuu poikaystävästä 🙄

Poikamiehenä 1M kertaa parempi kirjoitti:

Arvaapa paljon perheestä on rahanmenoa?

- Mies.

Raha raha raha. Siinä vaiheessa kun jaksaminen loppuu, rahalla ei ole enää merkitystä. Kyllä aika moni ottaisi mieluummin helppoa elämää kuin rahaa.

Riippuu vaatimustasosta. Ei määrä muutu, ajoitus kyllä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun piti jäädä töistä pois. En jaksanut enää "kahta työtä".

Mies ja koira teettää niin paljon työtä ja tekemistä, illalla ihan rättipoikki.

Mistä ihmeestä olet ukkosi ja koirasi hankkinut?

Kaatopaikalta?

Porvoon torilta, koska mieshän ei osaa tai kykene mitään tekemään. 

Vastalause! Yksin asunut pari vuotta niin enempi sotkua kun kolmen lapsen kanssa.

Sama juttu kuin AP:lla, olisi jäänyt väliin jos olisin tajunnut todellisuuden jo ennen lapsentekoa. Minulla on onneksi vain yksi lapsi, vielä kymmenen vuotta jäljellä tätä ja sitten lapsi on täysi-ikäinen ja toivottavasti älyää lähteä. Ei enää ikinä tätä.

Onneksi lapsi päivä päivältä isompi ja tekee kokoajan enemmän ja enemmän omaa osuuttaan asioista. Että olin tyytyväinen kun hän alkoi pari kuukautta sitten omatoimisesti hoitamaan itse hampaidensa lankauksen ja hammasväliharjauksen, taas yksi juttu vähemmän johon minun tarvitsee aikaani käyttää. Ja vaihtaa jo itse omat lakanansa (paitsi pussilakanan laitto ei vielä onnistu, on liian pienikokoinen siihen) ja imuroi itse oman huoneensa ja osaa jo muutenkin kaikennäköistä.

Vierailija kirjoitti:

Poikamiehenä 1M kertaa parempi kirjoitti:

Arvaapa paljon perheestä on rahanmenoa?

- Mies.

Raha raha raha. Siinä vaiheessa kun jaksaminen loppuu, rahalla ei ole enää merkitystä. Kyllä aika moni ottaisi mieluummin helppoa elämää kuin rahaa.

Olemalla lapsivapaa saa molempia. Helppoa elämää ja rahaa helpottamaan sitä lisää.

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu kuin AP:lla, olisi jäänyt väliin jos olisin tajunnut todellisuuden jo ennen lapsentekoa. Minulla on onneksi vain yksi lapsi, vielä kymmenen vuotta jäljellä tätä ja sitten lapsi on täysi-ikäinen ja toivottavasti älyää lähteä. Ei enää ikinä tätä.

Onneksi lapsi päivä päivältä isompi ja tekee kokoajan enemmän ja enemmän omaa osuuttaan asioista. Että olin tyytyväinen kun hän alkoi pari kuukautta sitten omatoimisesti hoitamaan itse hampaidensa lankauksen ja hammasväliharjauksen, taas yksi juttu vähemmän johon minun tarvitsee aikaani käyttää. Ja vaihtaa jo itse omat lakanansa (paitsi pussilakanan laitto ei vielä onnistu, on liian pienikokoinen siihen) ja imuroi itse oman huoneensa ja osaa jo muutenkin kaikennäköistä.

Ai niin tähän piti vielä sanoa sitä, että avioero ei todellakaan ole katarstrofi lapsiperheessä jossa molemmat aikuiset ovat tarpeeksi aikuisia ottaakseen vastuuta lapsesta. Yksi elämäni parhaista tapahtumista, vaikka sillä hetkellä vaikuttikin katastrofilta. Nyt saan sekä perhe-elämän että sinkkuelämän parhaat puolet, koska lapsi on 50/50 yhteishuoltajuudessa eli asuu puolet ajastaan isänsä luona.