Perheestä tulee aivan järkyttävä määrä kotityötä
Jos olisin tajunnut tämän, en ehkä olisi suostunut perustamaan perhettä.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Kun ottaa vastuun myös toisten ihmisten hyvinvoinnista (=lapset), niin ei se ihan vaivatonta ole.
Tosin siinäkin on priorisoida ja käyttää omaa järkeään. Lapsiperheen arki on lapsiperheen arkea.
Paljon on muuten myynnissä perhekodin huonejärjestyksellä rakennettuja koteja, joissa on lasia ja valkoista pintaa jne. Ehkä kannattaisi harkita sisustuksen valintoja käytännöllisyyden, ei niinkään ulkonäön mukaan. En yhtään ihmettele, että ovat lannistuneet ja laittaneet kämpän myyntiin. Sitä pienten sormenjälkien määrää valkoisissa, kiiltolaminoiduissa keittiönkaapeissa…
Millainen on "perhekodin huonejärjestys"? (ja oletan että tarkoitat LAPSIperhekodin) Mistä tiedät ettei asunnossa asunut aiemmin lapseton pariskunta? Tai perhe jossa lapset on jo teinejä? Outo ajatusmaailma ettei olemassa olisi kuin perheitä jossa on taaperoikäisiä. Tai että ainakaan nämä eivät asuisi tietyssä huonejärjestyksessä (mitä se sitten tarkoittaakaan).
Taidat olla juuri se, joka rakensi edustuskodin ja havaitsi sen mahdollisimman epäkäytännölliseksi lapsiperheen arjen kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Kun ottaa vastuun myös toisten ihmisten hyvinvoinnista (=lapset), niin ei se ihan vaivatonta ole.
Tosin siinäkin on priorisoida ja käyttää omaa järkeään. Lapsiperheen arki on lapsiperheen arkea.
Paljon on muuten myynnissä perhekodin huonejärjestyksellä rakennettuja koteja, joissa on lasia ja valkoista pintaa jne. Ehkä kannattaisi harkita sisustuksen valintoja käytännöllisyyden, ei niinkään ulkonäön mukaan. En yhtään ihmettele, että ovat lannistuneet ja laittaneet kämpän myyntiin. Sitä pienten sormenjälkien määrää valkoisissa, kiiltolaminoiduissa keittiönkaapeissa…
Perhekoti on lastensuojelulaitos jossa asuu sijoitettuja lapsia ja nuoria.
Ei liity ketjun aiheeseen mitenkään.
Asunnon huonejörjestyksen tarpeet on kyllä ihan erilaiset pienten lasten kanssa kuin teinien kanssa.
Paras koti on sellainen joka on muunneltavissa erilaisiin tarpeisiin.
Meilläkin esikoinen muutti lukiolaisena mun työhuoneeseen joka alun perin oli ollut leikkihuone.
Meillä on ollut hyvä tiimi mieheni kanssa. Lapset (2) on otettu mukaan ikätason mukaisesti. Raskaalle ei ole koskaan tuntunut.
No jos on mihin verrata. Lapseton ystäväpariskunta ei meinaa millään keretä tehdä kotihommia, jaksaa käydä töissä ja rahat ei riitä mihinkään. Molemmilla normaali (ei henkisesti vaativa) ihan Ok palkkainen työ, terveitä alle 40 vuotiaita molemmat. Ei vanhempia eikä muita sukulaisia hoidettavana.
Viikottain yritän tsempata jaksamaan. Milloin rassaa lumityöt, kaupassa käynti tai nurmikon leikkuu.
Me ollaan miehen kanssa yrittäjiä ja kolme lasta. Kyllä voin tosissani sanoa että kyllä sitä pärjää kun on pakko. Toisten vaan ei ole pakko niin se pärjääminen on sitten tuota. Ja ne huolet, sellaisia asioita märehditään mitä muut ei edes hetkisessä arjessa edes huomaa.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu kuin AP:lla, olisi jäänyt väliin jos olisin tajunnut todellisuuden jo ennen lapsentekoa. Minulla on onneksi vain yksi lapsi, vielä kymmenen vuotta jäljellä tätä ja sitten lapsi on täysi-ikäinen ja toivottavasti älyää lähteä. Ei enää ikinä tätä.
Onneksi lapsi päivä päivältä isompi ja tekee kokoajan enemmän ja enemmän omaa osuuttaan asioista. Että olin tyytyväinen kun hän alkoi pari kuukautta sitten omatoimisesti hoitamaan itse hampaidensa lankauksen ja hammasväliharjauksen, taas yksi juttu vähemmän johon minun tarvitsee aikaani käyttää. Ja vaihtaa jo itse omat lakanansa (paitsi pussilakanan laitto ei vielä onnistu, on liian pienikokoinen siihen) ja imuroi itse oman huoneensa ja osaa jo muutenkin kaikennäköistä.
8-vuotias ja nyt vasta oppii pitämään hammaskalustosta huolta itse tai vaihtamaan petivaatteet? Kauas on tultu siitä kun itse olin lapsi. 8-vuotiaana touhusin perheelle ruoat 3 kertaa viikossa ja pesin pyykkiä kun sitä tuli. Hain veljet päivähoidosta ja vahdin iltapäivän. Toisaalta ehkä ihan hyvä, että kaikki lapset eivät joudu samaa kokemaan kuin minä, mutta jotain isompaa vastuuta voi niille lapsillekin antaa.
Lakanoita vaihtaessa kiipesin sängylle pussilakanaa vaihtaessa. Kokeile opettaa lapsellesi sama?
Kun on itse kasvanut perheessä, jossa työssä käyvien vanhempien lisäksi oli 4 lasta, ja ne kasvatettu osallistumaan kotitöihin, tietää työn määrän. Omien lasteni syntymien jälkeen meidän perheemme työnjaossa oli kauhistelemista vain saksalaisella anopillani, jota säälitti mieheni, kun tämän piti vuorollaan vaihtaa vauvalle vaippaa, tai mennä lasten kanssa kauppaan, tai imuroida tai ripustaa pyykkiä.
Helpoksi kotihommat eivät meillä muuttuneet vasta lasten muutossa, vain jo vuosia sitä ennen, vähitellen, kun oppivat ottamaan aina enemmän vastuuta yhteisistä töistä.