miksi pitää lapsen sukupuolen salaisuutena ???

mutta emme aio kertoa.

Syy: vaikka kolme kertaa olenkin saanut saman vastauksen, niin vastaukset ovat joka kerta olleet niin epävarmoja, että en mitenkään jaksa uskoa asiaa ihan varmasti. Meillä on kolme poikaa ja odotamme nyt neljättä, joka kolmen arvion mukaan saattaa olla tyttö.

Jos hän kuitenkin on poika, niin en kerta kaikkiaan jaksa itse henkisesti omaa ja ympäristön "pettymystä". Olen varmasti onnellinen vauvastani, vaikka hän olisikin poika! Mutta en kerta kaikkiaan jaksa kuunnella ympäristön vaahtoamista, jos on poika. Parempi sitten niin, että tulee mukavana yllätyksenä, jos hän on arvion mukaan tyttö.



Sain nimittäin kolmannen pojan jälkeen todella typeriä kommentteja lapsemme sukupuolesta mm. lähisuvulta aina kaupan kassoihin asti...



Joten minä ja mies tiedämme, niin varmasti kun sen voi tietää ja emme aio kertoa muille ennen syntymää.

mutta emme salailleet sitä.



Joistakin se salailu on vain ilmeisesti niin jännittävää ja samaa jatketaan sitten lapsen nimen julkistamisen kanssa. Pikku, kiva salaisuus ja on olevinaan sitten niin hauskaa myhäillä toisten arvailuille.

ettei siihen arvioon todellakaan aina uskalla luottaa.

Me nähtiin ultrassa ihan selvät vehkeet pojalle.. nähtäväksi jää oliko oikea arvio.

Ja toinen syy on se ettei se mun mielestä ole lähipiirille se oleellinen tieto ennen vauvan syntymää kumpi sieltä tulee. Saavatpahan arvailla keskenään ;)

miksi et halua tietää lapsen sukupuolta etukäteen??? Miksi??? Miksi????

Eikö mikään asia saa enää olla parin kahdenkeskinen asia?

Mitä se muille kuuluu? Miksi mun pitäisi jakaa kaikki tieto, mitä mulla on, yhtään mistään henkilökohtaisesta asiasta? Jotkut kokevat asiat yksityisempinä kuin toiset.

Eikö mikään asia saa enää olla parin kahdenkeskinen asia?

olla kahdenkeskinen asia, mutta muakin kiinnostaa, miksi joku kokee sen sellaisena? Vauvan sukupuolihan ei liene lopultakaan niin hirveän iso asia kellekään muulle kuin vanhemmille itselleen (sama juttu kuin nimen kanssa), enkä minä koe sitä mitenkään "intiiminä yksityiskohtana".

Itse olisin kertomatta ehkä lähinnä siinä tilanteessa, jos sukupuoli ultrassa olisi ollut hyvin epäselvä (=silloinhan en oikeastaan tietäisi itsekään).

ultrassa ihan selvästi ilman kysymistäkin, mutta maallikkoina emme uskaltaneet luottaa arvioomme. Kätilön mukaan sukupuoli oli varma 99 % todennäköisyydellä.



Vauvan sukupuolta kysyttäessä vastasimme, ettemme tiedä/sitä ei nähty ihan varmasti. Syynä lähinnä se, että jos ultrassa olisi kuitenkin erehdytty, niin olisi helposti voinut tulla puheita siitä, että "Ne toivoivat poikaa, mutta saivatkin tytön.". Molemmat sukupuolet olivat meille siis yhtä toivottuja.

koska ultra ei aina ole varma, vaikka tilastollisesti suurin osa osuiskin oikeaan. Me kerrottiin ultran 100%:n varma arvio sukulaisille, ja lapsi olikin sit eri sukupuolta. Saatiin vielä viikkoja lapsen syntymän jälkeen toiselle sukupuolelle ostettuja lahjoja, jotka oli tuunattu uudelleen, kaveri neuloi hikipäässä vauvahaalaria uudelleen uudella värillä (oli siis tehnyt vaaleanpunaisen ja poika tuli). Eli ei kannata aiheuttaa turhanpäiten hässäkkää ja vaivaa itselleen ja sukulaisilleen.

Juuri kuvasit, miksi en halua jakaa kaikkea - mulle oman lapsen sukupuoli saattaa olla "hirveän iso asia". Niin miksi mun pitäis muiden UTELIAISUUDEN takia jakaa tätä tietoa?



t. 8



[i olla kahdenkeskinen asia, mutta muakin kiinnostaa, miksi joku kokee sen sellaisena? Vauvan sukupuolihan ei liene lopultakaan niin hirveän iso asia kellekään muulle kuin vanhemmille itselleen (sama juttu kuin nimen kanssa), enkä minä koe sitä mitenkään "intiiminä yksityiskohtana". Itse olisin kertomatta ehkä lähinnä siinä tilanteessa, jos sukupuoli ultrassa olisi ollut hyvin epäselvä (=silloinhan en oikeastaan tietäisi itsekään).

[/quote]

kun ainakin tämän palstan perusteella sillä ei ole mitään väliä? Kiva kiusata uteliaita kyttiä :-D