Lue keskustelun säännöt.
Jos sairastuisit työikäisenä ms- tautiin lopettaisitko työn teon?
21.12.2021 |
Itse sain diagnoosin kuukausi sitten ja olen 31v. Tarkemmin ajateltuna olen oirehtinut jo yli 10 vuotta, mutta minua on pidetty vain luulosairaana.
Mietinkin, että onko järkeä tuhlata elämää töissä? Olen myös järkyttynyt vielä, joten päätin etten tee hätiköityjä ratkaisuja.
Työ sujuu ainakin vielä hyvin, mutta vaivoja kyllä on.
Kommentit (21)
Ei todella kannata lopettaa työntekoa.
Mitä kotona tekisit, istuisit ja murehtisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverillani todettiin viitisen vuotta sitten, epäily oli jo vuosia ennen diagnoosin saamista. On jatkanut elämäänsä, myös työntekoa, ihan normaalisti. Todennäköisesti itsekin tekisin samoin, jos se vaan olisi mahdollista
Kai sun nyt ennemmin kannattaa jäädä sairaslomalle ja sit joskus aikoinaan sairaseläkkeelle. Ehkä?
Tosiaan jäitä hattuun nyt, nykyään on aika hyvät lääkkeet, jotka estävät voinnin huononemista.
Tsemppiä!
Voinnin ja taudinkuvan mukaan. Tuo kun ei aina kysele mikä ”kannattaa”. Tsemppiä.
En suosittelisi. Ehkä sitten jos olet niin uupunut tai tarkkaavaisuutesi on niin heikko, että olet vaaraksi töissä.
Enemmänkin on hyvin tärkeää, että sinulla on jotain elämässäsi ja mitä monipuolisemmin teet asioita niin se on aina eduksi.
Ei kannata heittäytyä tuleen makaamaan ja ajatella, että en voi tehdä sitä enkä tätä, kun päätät vain tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika paljon riippuisi siitä, millaista elämää voisin viettää ilman palkkatuloja. Jos olisi sijoituksia, perintöä, säästöjä tms minkä turvin voisin elää mukavasti, niin voisin harkita töistä poisjäämistä ja johonkin muuhun keskittymistä (opinnot, pienimuotoinen yritystoiminta tms).
Niin, töistä pois jääminen oman mielen mukaan, ilman todettua työkyvyttömyyttä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä varmaan jatkaisin työntekoa niin kauan kun mahdollista. Tykkään työstäni ja mieluummin sitä kun kotona kökkimistä.
Etenemistahtikin vaihtelee ja nykylääkkeet ovat hyviä oireiden hoidossa.
Ensaisi toimia ammatissani jos sairastuisin, helppo ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain diagnoosin jo 22-vuotiaana, eli vasta työurani alussa. Eläkkeelle jäin kuitenkin vasta 49-vuotiaana, sillä en välttämättä olisi aiemmin eläkettä saanutkaan oireitteni lievyyden takia. Olin myös diagnoosin saatuani päättänyt, etten vielä voi luovuttaa, kun kaikki on vasta edessä.
Jatka normaalisti töissä. Sitten haet työkyvyttömyyseläkettä, kun ei työstä meinaa selvitä. Itsellä dg parikymmentä vuotta sitten ja pyörätuoli/rollaattorikunnossa kotona tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MS-tautihan on hyvin monenlaista Jos olet oirehtinut jo 10 vuotta ja vasta nyt diagnosoitu, niin luultavasti sun tauti ei ole sieltä pahimmasta päästä. Itse olen 39 ja mulla on ollut myös MS-taudin oireisiin sopivia jaksoja useamman kerran elämässä ja niistä jääneitä oireita lähes 20 vuotta, mutta ei diagnoosia. Vain pää on kuvattu joskus, ei esim. kaularankaa. Saa nähdä tipahtaako diagnoosi vielä joskus. Jos tipahtaa, niin aion jatkaa työelämässä, koska oma tauti ei ole selvästi sieltä pahimmasta päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäli toimeentulo olisi turvattu jollain tapaa, jäisin ehdottomasti pois töistä ja tekisin asioita jotka tuottaa minulle iloa.
Mulla on ystävä jolla on ms-tauti ja hän on osa-aikainen yrittäjä, tekee niin paljon töitä millä tulee toimeen ja lopun ajan harrastaa ja nauttii. Hänellä on peritty asunto, joten asumiskulut on suht pienet. En tiedä saako mitään tukia tai eläkkeitä, ikää on yli 40 ja pärjää itsenäisesti vaikka on oireita.
NO millaista sun elämä olisi jos jäisit pois töistä? Paranisiko sen laatu vai heikkenisikö? Olisiko sulla mielekästä muuta tekemistä? Olisiko sulla tarpeksi rahaa tehdä se? onko sulla jotain työhön ja uraan liittyviä intohimoja ja tavoitteita, joista et halua luopua? Vai onko työ vain ainoa este itsesi toteuttamiselle?
MInä en lopettaisi töitä, koska
a) pidän työstäni kovasti, minulla on sen suhteen maailmaa muuttavat tavoitteet ja ihan hyvät mahdollisuudet niiden (kohtuulliseen) saavuttamiseen, mutta tämä edellyttää, että teen niitä töitä. Maailma ei muutu itsestään tai ei ainakaan sellaiseksi kuin minä haluaisin.
b) jos lopettaisin työt, minulla ei olisi enää rahaa tehdä mitään muutakaan kivaa tai tärkeää. Olen ollut köyhä: se oli niin stressaavaa, että en halua sitä enää - enkä usko, että se olisi hyväksi sairauden kehittymisellekään. MS:hän voi pahentua stressistä.
Jos sairaus olisi hankalassa vaiheessa, vähentäisin työtunteja ja pyrkisin lepäämään. Minulla on onneksi sellainen työ, että tämä on mahdollista.
Ms tauti ei ole este välttämättä este edes raskaalle työlle. Esimerkiksi minulla on voimakkaat kongnitiiviset oireet ja ms näkyy aika voimakkaasti minusta ulos päin, mutta todellisuudessa voin melko hyvin. Tautia takana 5 vuotta.
Eläkettä en suosittele todellakaan ellei oireilu todella estä työtä!!
Meillä oli aikoinaan raksalla töissä ms-tautia sairastava. Tietysti ihmiset eivät ymmärtäneet, että miten vakavasti sairas hän todella oli, mutta kyllä hän siihen työhön pystyi pitkään. Kehui myös harrastaneensa juoksua. Valitettavasti kuitenkin joutui yllättäen työkyvyttömäksi ja joutui pian pyörätuoliin.
Vain jos olisi pääoma millä elää hyvää elämään mutta en missään nimessä jäisi tukien varaan kotio kököttämään. Tulisi ms-taudin lisäksi muut köyhyysvaivat ja hulluus
Mun kaverilla todettiin ms hiljattain. Hän on viisikymppinen.
Alkoi heti verkostoitua toisten kanssa ja kävi kaikille kursseilla. Ei lopeta työtä.
Ikävä tosi on se, että ei tuo ole mikään menolippu parempaan päin. Tietenkin taudin kanssa voi elää onnellista elämää ja oireet saadaan kuriin, mutta valitettavasti elämä terveenä on sinulta ohi etkä saa sitä ikinä enää takaisin. Miettisin ainakin, että onko työ mieleistä jne.