Minun on kauhean vaikea pitää kummitytöstäni

Lisätieto varmasti auttaa sinua ymmärtämään tyttöä. En väitä että sinun pitäisi heti tykästyä tyttöön vaan voisit tiedon kautta tutustua paremmin.

käytös osittain johtuu siitä, tunnetasolla en voi tälle mitään t ap

Minäkään en pidä kummipojastani, joka on nyt jo 19 v - en ole koskaan pitänyt. Olemme silti säännöllisesti tekemisissä keskenämme (vanhempien kautta kylläkin, poika asuu kotonaan) ja näen pojassa hyviäkin puolia. Olen aina itse ajatellut (ja tiedän, että muutkin näin ajattelevat, esim. vieraamme ovat joskus poikaa kommentoineet), että poika on omituinen. Hänellä ei ole diagnosoitu Aspergerin syndroomaa, mutta mielestäni hänessä on joitain selviä Aspergerin piirteitä, mm. juuri vaikeudet sosiaalisissa ja vuorovaikutussuhteissa. Ja samoin mm. ilähes intohimoiset kiinnostukset yhteen asiaan. Poika on myös puheissaan töksähtelevä ja jopa loukkaava, hänellä ei myöskään ole juuri mitään tilannetajua.



Tunnen myös yhden nuoremman pojan, 10-vuotiaan, jolla on diagnosoitu Asperger, hän kuuluu poikani kaveripiiriin. Tästä pojasta sen sijaan pidän, vaikka hänen Asperger-piirteensä tiedostankin.



Kummipojallani ei siis ole diagnosoitu Aspergeria, mutta vaikka itse ajattelisinkin, että tietyt käyttäytymisen piirteet ehkä johtuvat siitä, en silti osaa pojasta pitää. Poika ei ole mukava, meillä ei ole mitään yhteisiä keskustelunaiheita, enkä voi hyväksyä hänen huonoa käytöstään ja töksäyttelyään, johtui se sitten mistä tahansa. En osaa pitää tällaisesta ihmisestä.

Sinun tehtäväsi olisi yhdessä lapsen vanhempien kanssa opetella tuntemaan lapsi ongelmistaan huolimatta ja auttaa häntä vähitellen niiden yli. Harjoitella vuorovaikutustaitoja, leikkiä lapsen kanssa ja auttaa häntä eteenpäin. Ei vain tuomita ja sanoa ettet tykkää.



Sori nyt mutta vammaisen lapsen läheisenä oleminen ei ole helppoa. Ei vanhemmillle, ei opettajille eikä kummeille. Sellainen osa sulle nyt kuitenkin on sattunut ja sun pitäisi koittaa selvitä siitä parhaasi mukaan, olla hyödyksi lapselle ja toimia vastuullisena aikuisena kasvattajana. Nyt olet täysin hyödytön perheelle, jolle olet kuitenkin aikanaan -ennen ongelmien ilmaantumista - luvannut olla osana lapsen elämää ja kasvatusta. Pahimmillasi olet haitaksi, sillä sekä lapsi että vanhemmat tajuavat kyllä, ettet ymmärrä, et tykkää ja vaan paheksut. Tuhoat koko ajan lapsen itsetuntoa, vaikka juuri sinun tehtäväsi kummina olisi tehdä jotain sen rippeiden ylläpitämiseksi.



ja ps. Asperger-lapsen totuudentorvityyppiset epäkohteliaat kommentit eivät ole huomion hakua. Oireyhtymään kuuluu kyvyttömyys kertoa valkoisia valheita. Lapsi pystyy sanomaan vain sen, mikä hänen kannaltaan on totta. Jos lahjasi ovat hänen mielestään huonoja, sinun olisi ehkä syytä JOKO ottaa selvää, millaisista lahjoista lapsi pitäisi TAI selittää lapselle, mitä hyvää, kasvattavaa ja tarpeellista lahjassa sinun mielestäsi on.



Sun kannattaisi tosiaan lukea aspergerin oireyhtymsätä vähän enemmän.

Mutta jos sinulla riittää rahkeita, voit kummina tehdä kyllä paljon hyvää. Älä odota mitään kiintymyksen osoituksia itseäsi kohtaan, jos hänellä on Asperger, voi olla että niitä ei tule (tai sitten voi tulla). Näin et pety itse. Mieti, miten voisit järjestää kontaktin häneen, niin että HÄN nauttisi tilanteesta mahdollisimman paljon. Voit kysyä tytön vanhemmilta vaikka vinkkiä. Kehitysongelmaisten lasten suuri ongelma on huono itsetunto, joka kehittyy pienenä, kun heistä ei luontaisesti tykätä niin helposti kuin muista lapsista. Niin että anna positiivsita palautetta aina, kun se on valehtelematta mahdollista.

Paljon riippu tietysti siitä, miten vanhemmat suhtautuvat tyttöön ja hänestä muille kertomiseen. Jos vanhemmat ovat avoimia realisteja, voi olla helppoa asettua auttamaan lasta. Jos vanhemmat kieltävät asiaa ja ovat puolustuskannalla, niin pitää vaan kohteliaasti myötäillä, ja koettaa itse löytää hyvä tapa lapsen kanssa.

T:aspergerin sisko (helppoa ei ole ollut, mutta kaikkien ongelmien alla ainakin meidän suvussa asperger-ihmisillä on hyvä sydän)