Miten te kukaan pystytte olemaan kenenkään kanssa pidempään? Eikö pelota, että toinen näkee sinussa vaan yhden puolen, ja ilmentymättä on vielä monia muita puolia, mistä ette itsekään ole tietoisia? Eikö se ole toisen pettämistä uskotella olevansa jotain?

Kirjoita lyhyempiä otsikoita!

Olen ollut rakkaan mieheni kanssa 25 vuotta ja tunnemme toisemme hyvin. Olen ollut vanhempieni lapsi lähes 50 vuotta ja he tuntevat minut myös todella hyvin. En todellakaan esitä mitään, vaan olen juuri sen oma iloinen pöljä itseni ja kaikki näyttävät tykkäävän.

No pitkässä suhteessa oppii nimenomaan tuntemaan kumppaninsa eri luonteenpiirteet, hyvät ja huonot. Sehän se on ideakin, hyväksytään toinen ihminen kumppaniksi niine hyvineen. Kumpikin voi olla oma itsensä, ilman teeskentelyä. Ja jos ei natsaa, niin sitten erotaan.

En ole kyllä ihan varma, ymmärsinkö aloittajan kysymystä oikein.

Täh?

Kyllähän ihminen kiintyy ja kun elää toisen kanssa, tietyt rutiinit myös tulevat arkeen yhteisiksi.  Rakkaudeksikin voi sanoa sitä, että pitää toisesta vaikka toinen muuttuisi.  Et varmaan lakkaa rakastamasta vanhempiasikaan vaikka heistä paljastuisi puolia, joista et ole ollut tietoinen.

Miten kukaan voisi olla pysyvästi jonkinlainen?

Otsikon teksti:

Miten te kukaan pystytte olemaan kenenkään kanssa pidempään? Eikö pelota, että toinen näkee sinussa vaan yhden puolen, ja ilmentymättä on vielä monia muita puolia, mistä ette itsekään ole tietoisia? Eikö se ole toisen pettämistä uskotella olevansa jotain?

olkaa hyvä.

Mitä sitten vaikka ei kaikkia puolison puolia tuntisikaan?

Kimpassa tässä on oltu n. 50 vuotta ja ainakin toistaiseksi homma toimii.

Niinkuin itse sanoit, eihän sitä itsekään tiedä kaikkea itsestä.  Tietyt persoonallisuuden piirteet ovat pysyviä, mutta ihminen voi toimia luonteensa kanssa monella eri tavalla. Ne tavat rakentuvat elämän myötä.  Itse pidän siitä, että elämässäni on ihmisiä, jotka ovat mahdollisesti loppuun asti rinnallani.

Mikä sekpää olet ap?

Juuri pitkässä suhteessa ihmisestä oppii tuntemaan kaikki puolet, ne huonotkin, ei pelkästään sen hyvän ja ns, vierasroolin.

Kun ollaan pitkään ja usein yhdessä, pakostakin siinä näkee toisesta jo kaikki puolet,  niin ne riitaitaiset, tyytymöttömät ja sen iloisen, toiveikkaan, positiivisen ja hyvän ihmisen.  Näkee ja kokee paljon asioita yhdessä.

Ap ei ole ikinänsä varmaan seurustellut, kun ei edes tuollaisia perusasioita ihmisuhteesta tajua.

Provahan tuo onkin. näyttää olevan keskusteluaiheet vähissä, kun tuollaisiakin provoja joku viitsii tänne heitellä.

Eiköhän tässä on 27 vuoden aikana nähty ja koettu kaikkia puolia jo. Mitään uutta ei ole ilmaantunut suunnilleen 10 vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan voisi olla pysyvästi jonkinlainen?

Kyllä voi, tietyissä asioissa.   Ihminen voi esimerkiksi olla rehellinen ja oikeudenmukainen koko elämänsä lapsesta kuolemaansa saakka.

Samoin voi olla hyväsydäminen.   Jotkut asiat ihmisellä ovat pysyviä, muuttamttomia.

 

Vierailija kirjoitti:

Mikä sekpää olet ap?

Juuri pitkässä suhteessa ihmisestä oppii tuntemaan kaikki puolet, ne huonotkin, ei pelkästään sen hyvän ja ns, vierasroolin.

Kun ollaan pitkään ja usein yhdessä, pakostakin siinä näkee toisesta jo kaikki puolet,  niin ne riitaitaiset, tyytymöttömät ja sen iloisen, toiveikkaan, positiivisen ja hyvän ihmisen.  Näkee ja kokee paljon asioita yhdessä.

Ap ei ole ikinänsä varmaan seurustellut, kun ei edes tuollaisia perusasioita ihmisuhteesta tajua.

Provahan tuo onkin. näyttää olevan keskusteluaiheet vähissä, kun tuollaisiakin provoja joku viitsii tänne heitellä.

Miten onnistuit provosoitumaan noin neutraalista kysymyksen asettelusta?  

Sitten jossain vaiheessa kaiken tietävään ja tuttuun paratiisiin luikertaakin peikko, ja pims - huomaat alkaneesi haluta psykofyysisesti jotain muuta, jonka lopputulosta et itsekään vielä tiedä..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Otsikon teksti:

Miten te kukaan pystytte olemaan kenenkään kanssa pidempään? Eikö pelota, että toinen näkee sinussa vaan yhden puolen, ja ilmentymättä on vielä monia muita puolia, mistä ette itsekään ole tietoisia? Eikö se ole toisen pettämistä uskotella olevansa jotain?

olkaa hyvä.

Kiitos. Ja tässä vastaus. Ei, en näe sitä ensinnäkään pettämisenä, jos minä en ole sama ihminen 20 vuotiaana ja 50 vuotiaana. Minulle pettäminen on muiden kanssa seksuaalisesti olemista ilman toisen lupaa.

En uskottele kenellekään olevani mitään. Jokainen vetäköön omat johtopäätöksensä ja kantakoot itse vastuun siitä etten ehkä olekaan sitä mitä he kuvittelivat

Pitkään yhdessä oleminen on helpompaa kuin lyhyet suhteet. Ei tarvitse säätää ja asiat menevät rutiinilla. Ei, eikä se ole koskaan mahdollista, että pitkäaikainen puoliso näkisi vain yhden puolen. Kymmeniin vuosiin mahtuu vaikka mitä.

Vierailija kirjoitti:

Sitten jossain vaiheessa kaiken tietävään ja tuttuun paratiisiin luikertaakin peikko, ja pims - huomaat alkaneesi haluta psykofyysisesti jotain muuta, jonka lopputulosta et itsekään vielä tiedä..

Ap

Aika moni eroaa pitkästä suhteesta, mutta se on sitä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Sitten jossain vaiheessa kaiken tietävään ja tuttuun paratiisiin luikertaakin peikko, ja pims - huomaat alkaneesi haluta psykofyysisesti jotain muuta, jonka lopputulosta et itsekään vielä tiedä..

Ap

Niin? Mitä sitten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten jossain vaiheessa kaiken tietävään ja tuttuun paratiisiin luikertaakin peikko, ja pims - huomaat alkaneesi haluta psykofyysisesti jotain muuta, jonka lopputulosta et itsekään vielä tiedä..

Ap

Aika moni eroaa pitkästä suhteesta, mutta se on sitä elämää.

Ja pims. Sitten olet pettänyt toisen, sen kuvan, mihin toinen on kenties yhä vielä täysin kiintynyt ja jopa tuhoat toisen loppuelämän.

Se on niin ennakoitava lopputulos, että miten voitte edes lähteä ns pysyviin suhteisiin?

Kyse on aina enemmän tai vähemmän omasta turvallisuudenhalusta ja henkisestä laiskuudesta, seurauksia miettimättä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten jossain vaiheessa kaiken tietävään ja tuttuun paratiisiin luikertaakin peikko, ja pims - huomaat alkaneesi haluta psykofyysisesti jotain muuta, jonka lopputulosta et itsekään vielä tiedä..

Ap

Aika moni eroaa pitkästä suhteesta, mutta se on sitä elämää.

Ja pims. Sitten olet pettänyt toisen, sen kuvan, mihin toinen on kenties yhä vielä täysin kiintynyt ja jopa tuhoat toisen loppuelämän.

Se on niin ennakoitava lopputulos, että miten voitte edes lähteä ns pysyviin suhteisiin?

Kyse on aina enemmän tai vähemmän omasta turvallisuudenhalusta ja henkisestä laiskuudesta, seurauksia miettimättä.

Ap

Miksi luoda mitää kuvaa toisesta tai muista? Vuorovaikutus on paljon hedelmällisempää kun niitä mielikuvia on mahdollisimman vähän ja kun niihin väliinkin suhtautuu varauksellisesti.

Suhde kuolee jos kaikki on ennalta arvattavaa.