Tunnetko 'onnellisia' ison ikäeron pariskuntia?

No tunnetteko onnettomia ison ikäeronpariskuntia,mikä meni vikaan?

Pariskunta A: Nainen 54v. Mies 31v. Yhdessä 5 vuotta nyt ja ovat vastarakastuneen onnellisia. Koskaan eivät ole riidelleet, vaikka eivät olekaan aina samaa mieltä, koska heillä ei ole tarvettä tapella vallasta. Naisella on aikuinen lapsi, mies ei halua lapsia. Heitä yhdistää samat mielenkiinnot sekä töissä (tietokoneet) että vapaalla (hevimusa).



Pariskunta B: Nainen 45v. Mies 32v. Yhdessä 12v. Ei lapsia. Ovat taitelijatyyppejä molemmat, ja hyvin samannäköisiä, ikäero ei näy selvästi.

yhdessä olemme olleet 6 vuotta, naimisissa 4

Tunnen parin, jolla on ikäeroa 15 vuotta. Olivat seurustelun alkaessa 19 ja 34. Silloin jo "täydellinen pari", tunsivat ennestään (minäkin tunsin molemmat). Täydellisesti toisilleen sopivia ja onnellisia (ulkopuolisen silmin) edelleen yli kymmenen vuoden jälkeen.



Toisella parilla on ikäeroa parikymmentä vuotta ja vaikuttavat onnellisilta hekin. Tosin en tunne niin hyvin kuin näitä toisia, eivätkä ole olleet yhdessä niin kauan.

Minä 29v ja mies 47v.

Tottakai niitä myötä- ja vastamäkiä on, mutta onnellisia olemme ;-)

Aloimme tosin seukata vasta viime jouluna ja nyt meillä on 2kk ikäinen vauva.

mies 56v. ja nainen 36v. Yhdessä ovat olleet liki 10 vuotta ja oikein onnellisilta vaikuttavat edelleen! :)

Minä 27vuotta, mieheni 47vuotta ja meillä on 3kk ikäinen maailman ihanin vauva :)

Hän on mahtava ja rakastava isä ja huolehtiva kumppani, vaikka vahvasti ura-ihminen onkin.

Vauvan tulo muutti suhteen täysin - erittäin hyvään suuntaan ;)

Positiivista on myös se, että hän haluaa satsata elämän laatuun ja on luonut meille hyvät puitteet siihen. Meillä ei käytetä alkoholia (paitsi viiniä ruoan kanssa, joskus konjakkia) eikä juosta baareissa, silti olemme erittäin aktiivinen perhe ja monessa mukana.

Kohta 8vuotta oltu yhdessä. Nyt ikää 25v ja 43v. Lapset 3v ja vajaa 2v.



Aina ei elämä ole ollut todellakaan ruusuilla tanssimista, mutta en vaihtaisi. Alun ongelmat johtui lähinnä lapsista. Miehellä 2 ennestään, itse tiesin tahtovani lapsia, mies ei enää. Eka lopulta suunniteltu, toinen yhteinen "onnellinen vahinko". Elämä tasapainottui paljon lasten myötä. Yhteiset harrastukset on ollut meillä ihan ensi tapaamisesta asti ja se pitää suhdettakin kunnossa :)

no ei kovin isoa ikäeroa

9 vuotta

olin 23 kun hänet tapasin.

Seurusteltiin 2 vuotta, sitten naimisiin, sitten 3 aviovuoden jälkeen naimisiin

Nyt ollaan juuri erottu.

En kestänyt enää. Olin tavallaan silloin vielä lapsi ja hän määräili paljon. Se oli sitä aikaa



Hän ei pitänyt siitä että kypsyin ja lopputulos oli että kyllästyin ihan täysin. Nyt saan elää elämääni, vaikka ikää on jo 40



Mutta elämä alkaa 40 vuotiaana

Miehellä kaksi ennestään ja kaksi yhteistä. Suurin ongelma oli ihan alussa, kun mies on saanut ekat lapsensa parikymppisenä ja oli aina ajatellut, että ei halua lisää lapsia. Tapasi minut 38-vuotiaana ja tajusi kuulemma heti, että tuo asia tulee olemaan jatkon kannalta ratkaiseva. Itse otti asian puheeksi jo noin kuukausi tapaamisesta ja sanoi miettineensä sitä, jos meidän suhde jatkuu ja vahvistuu, niin hänelle tulee tämä eteen ja ei sulje lapsia pois meidänkään suhteesta. Minä en kysellyt tai painostanut vaan mies ehdotti, että kaksi hän voisi jaksaa vielä nelikymppisenäkin.:)



On loistava isä ja yhteisiä vuosia takana 8. En kadu. Suhde on todella tasapainossa ja ei tarvi ihmetellä, missä mies kiitää iltaisin.

Minä 20v ja mies 32v. Yksi lapsi. Ollaan tosi onnellisia:)

Eikö kukaan tosiaankaan tunne ketään paria, jolla yli 20 vuotta? Minäkin tiedän vain Paulin ja Päivin ja Saulin ja Jennin:D. Tosin en tietenkään tunne heitä henkilökohtaisesti..:-).

ollaan onnellisia oltu jo 10v

Äitini oli noin 8-vuotiaan tasolla ja sellaiseksi jäikin eli isähahmoa haki.

ovat olleet yhdessä kohta 20 vuotta, lapsikin on jo 15 v. Menivät joku vuosi istten viralliseti naimisiin. ystäväni mies on 15 v vanhemoi, yhdessä 23 v, Oma mieheni on vain 10 v vanhempi, yhdessä 19 v

ikäeroa 17v, mies on vanhempi. Aikuisena tavanneet, nainen yli kolmenkympin jo tuolloin. Todella yhteensopiva ja onnellinen pari, lapsia ei ole. Miehellä ed liitosta aikuiset lapset. Ainoa ongelma alussa taisi olla miehen kaveripiiri, vanhojen kavereiden oman ikäiset vaimot eivät oikein tykänneet kun yksi äijistä otti "nuoren hempukan"-ehkä pelkoa omasta suhteesta tms, tiedä häntä. Nyt usean vuoden jälkeen ovat nuo naisetkin vähän rauhoittuneet joskaan eivät taida vieläkään kunnolla ystävääni hyväksyä.

Aloimme tosin seukata vasta viime jouluna ja nyt meillä on 2kk ikäinen vauva.

pari parinkymmenen vuoden erolla. Toisessa tapauksessa mies n. 60, nainen n. 40. Eivät asu yhdessä eivätkä aio koskaan muuttaakaan. Ovat olleet kimpassa n. 10 vuotta, suhde toimii, koska molemmilla samanlaiset mietteet yhdessäolosta. (Ei lapsia.)



Toisessa tapauksessa nainen nyt yli 30, mies yli 50. Olivat yhdessä kymmenisen vuotta mutta erosivat juuri, kun nainen petti. (Lapsia.)

joilla ikäeroa vain n. 10 vuotta niin että mies on vanhempi. Nämä molemmat naiset ovat yllättäen kertoneet minulle samankaltaisista kokemuksista: ikäero ei ole haitta kun on nuori mutta alkaa haitata kun nainen on vielä vain 50-60 -vuotias ja mies jo papparoituu ja on yli 70-vuotias. 70-vuotiaalla miehellä alkaa jo olla sen verran kremppoja että haittaa menoja. Nainen sen sijaan voi olla tuoss iässä hyvinkin menevä ja kiinnostunut kaikesta.

Tunsin periskunnan , joilla oikeasti ikäeroa oli vajaa 40 vuotta. Nainen oli ekan lapsen syntyessä 20 v ja mies muistaakseni 58 v. Saivat toisenkin lapsen ja olivat yhdessä 15 vuotta, kunnes mies sai sairauskohtauksen ja menehtyi siihen. Olivat mielestäni kyllä onnellisia.

Ja tiedän, että tässä tapauksessa nainen oli seurustelu vaiheessa (mies oli naimisissa ikäisensä naisen kanssa ja heidän lapsensa olivat huomattavasti vanhempia , kuin uusi puoliso) aktiivisempi osapuoli ja mies aika charmikas.