Ovatko lapsesi nähneet sinua koskaan kunnolla humalassa?

Eivät ole nähneet ja aion pitää huolta, etteivät tule näkemäänkään.

Itse näin kerran isäni humalassa, tai oikeastaan kuulin, koska olin silloin jo nukkumassa ja oven läpi kuulin sen möykän. Ei mitään aggressivista, vaan ihan humoristista hölmöä mölinää. Olimme ystäväperheen luona kylässä. Vaikkei ollut varsinaisesti pelottavaa, niin mieleen tuo on jäänyt, kun isä oli niin outo.

Kyllä ja kyllä, ja bonuksena: mä olen nähnyt lapseni humalassa, omilla 18v synttäreillään. 

Isäni oli juoppo ja äitini joskus joi myös. 14v lapseni ei ole koskaan nähnyt minua humalassa. On nähnyt minun juovan esim viinilasillisen ruuan kanssa.

Olen nähnyt vanhempani kunnon humalassa useita kertoja lapsena. Useimmiten tosin sellaisessa pikkuhiprakassa. Olin paljon vanhempieni mukana erilaisissa juhlissa ja siellä oli myös paljon muita lapsia. Ei ole ainakaan mitään traumoja jäänyt, jos tässä sitä haetaan, eikä pelottanut yhtään. Hauskaa oli, kun monen vanhempi hassutteli kanssamme jotakin, ja antoivat jätski-ja karkkirahaa meille, jota saimme mennä käyttämään.

Minua tuskin ovat omat lapseni nähneet kunnon humalassa, isänsä kyllä ovat. Pikkuhiprakassa varmaan ovat minutkin nähneet.

En ole ollut humalassa kymmeneen vuoteen (en ole juonut tippaakaan alkoholia) ja isompi lapsi on kolmevuotias, joten eivät ole nähneet. Hyvin harvoin itse näin vanhempia humalassa, isän joskus ja se oli pelottavaa. En usko, että käytän alkoholia enää milloinkaan, en tarvitse sitä mihinkään.

Eivät tietenkään ole. En nähnyt omianikaan. Jotain rajaa.

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut humalassa kymmeneen vuoteen (en ole juonut tippaakaan alkoholia) ja isompi lapsi on kolmevuotias, joten eivät ole nähneet. Hyvin harvoin itse näin vanhempia humalassa, isän joskus ja se oli pelottavaa. En usko, että käytän alkoholia enää milloinkaan, en tarvitse sitä mihinkään.

Jatkan vielä, että myöskään lasten isä ei käytä alkoholia eli isäänsäkään ei meidän lapset humalassa näe.

En muista ovatko nähneet. Olin niin kovassa kännissä.

Joka viikonloppu.

On nähnyt ja kuskannut sairaalaan, ja sanoi että häntä hävetti niin paljon että ei enää koskaan lähde minua humalassa viemään mihinkään.

Olen kyllä nähnyt hänetkin teini-iässä  humalassa ja hakenut poliisilaitokselta pois.

Alkoholi ei ole meille tabu.

Ei ole lapseni nähnyt minua humalassa, ensi vuonna on jo täysi-ikäinen. Alkoholia olen juonut hänen läsnäollessaan kyllä, mutta en juo yleensäkään paria ruokajuomaviinilasillista tai saunasiideriä enempää.

Isäni olen nähnyt humalassa joskus lapsena, äitinikin hiprakassa. Meininki oli kasarilla vähän toinen kuin nykyään.

Humalassa kukaan ei näe kunnolla.

En ole koskaan edes ollut humalassa, en juo alkoholia ollenkaan. Isäni olen nähnyt humalassa, äitini ei ole koskaan ottanut kuin saunasiiderin verran kerralla, punaviiniä ruoan kanssa tai yhden annoksen likööriä tai muuta vahvempaa.

Lapseni eivät ole nähneet minua humalassa eivätkä vanhempani käyttäneet alkoholia.

Kolmesta lapsestani kaksi on ollut joskus melkoisessa tuiskeessa. Nuorin heistä on raitis. Raittius näkyy nykyisin ikävä kyllä niin että nuorimmaiseni on vähän ulkopuolinen vapaa-ajan riennoissa.

Eivät ole nähneet kunnon humalassa, tosin huomaavathan he sen, jos jotain viiniäkin juo lasin pari nopeaan tahtiin. Eli ovat he alkoholin käyttöä nähneet, tietysti, koska emme ole absolutisteja.

Ei kai kukaan nyt enää vedä ensinnäkään kännejä tai ainakaan lastensa läsnäollessa? Eiks se oo ihan ysäriä?

Eivät ole nähneet kunnolla humalassa eivätkä tule näkemään, vaikka ovat jo aikuisia. Ne harvat tilaisuudet, kun juon alkoholia vähän reippaammin, ovat ystävieni kanssa.

En ole koskaan nähnyt vanhempiani humalassa. Äitini ei juo alkoholia ja isäni juo korkeintaan kolme olutta pari kertaa kuukaudessa.

Ovat nähneet ja esikoisen kanssa olen useasti ollut humalassa samaan aikaan samassa paikassa ❤

Ja omia vanhempiani en ole nähnyt humalassa.

Kyllä ja kyllä. Vanhempani eivät mitään väkivaltaista örvellystä harrastaneet vaan innostuivat laulamaan, vitsailemaan ja saattoivat pari kertaa horjahtaa. Sitä tapahtui ehkä kerran vuodessa eikä jäänyt traumoja. Joskus teini-ikäisenä tosin muistan ärsyyntyneeni isän humalaiseen jankkaamisen, mutta pelottavaa se ei koskaan ollut.

Samoin omat lapseni ovat nähneet minun ottavan useamman alkoholiannoksen. En kykene juomaan itseäni horjahtelukuntoon enkä laula, mutta höpöttelyhumalassa olen pari kertaa ollut lasten nähden.