Ovatko lapsesi nähneet sinua koskaan kunnolla humalassa?

Ainahan spurgu isäni oli humalassa.

Mikä sitten on kunnon humala? Joillekin se on pari lasi viiniä, joillekin sammumispiste. Huomaa tästä ketjustakin jo, että useimmat haluavat kaunistella alkoholin käyttöään.

Äitiä en koskaan, ollut ikänsä absolutisti. 

Isän varmaan kerran kaksi vuodessa, yleensä sukulaisen kanssa ottivat kossutoteja kun vierailivat meillä maalla.

Iloista hiprakkaa ja muisteloita joita kuuntelin korvat höröllään, kun vanhan koulukunnan äijät turisivat. 

Täysin neutraaleja muistoja, jokusen tunnin totittelivat, saunoivat ja söivät. 

Sitten menivät nukkumaan, ja seuraavana aamuna heinä- tai pihahommiin "hikoilemaan huurut ulos". 

Itsellä 10V tytär, on varmasit nähnyt pienessä nousussa jossakin sukujuhlissa, mutta ei humalassa. 

Juon pääasiassa vain yksin ollessani, ehkä kerran joka toinen kuukausi. (en ole sosiaalista sorttia), enkä koskaan lapseni seurassa.

En siis juo saunaoluita tai ruokaviinejä, ei ole kuulunut koskaan tapoihin meidän perheessä.

Seitinohut humala ja aikaisin nukkumaan on ollut meidän tyyliä

Minulla ei omia lapsia, mutta kaksi kummilasta löytyy.

Kerran olin pienessä humalassa 6v. kummilapseni äidin kanssa käytyämme terdellä, lapsen ei pitänyt olla kotona, mutta olikin siinä olkkarissa yllättäen ja vaati pelaamaan kanssaan lautapelejä. Aistin että poika oli tosi varautunut tuolloin läsnäollessani, vaikka yrittikin olla näyttämättä sitä.

Tuon jälkeen häpesin itseäni niin paljon, että olen todella varovainen juomisen kanssa jos läsnä on lapsia.

Omat vanhempani ovat alkoholisteja, ja voin vieläkin tuntea sen lapsenmielen huolestuneisuuden aikuisten sekavasta käytöksestä. En halua enää ikipäivänä olla se aikuinen joka saa pienen lapsen huolestumaan.

Ei. Muutaman voi ottaa lasten aikana mutta sellaiset säästetään kunnes ollaan aikuisten kesken. 

Itse näin vanhemmat humalassa enkä sitä halua lasteni näkevän. Molemmat on nyt yli 25-vuotiaita eivätkä vieläkään ole nähneet äitiään humalatilassa. Lasten turvallisuus ensin.

Äidillä oli avioeron jälkeen parin vuoden jakso, että tuli kotiin ja sammui johonkin portaille tai lattialle saman tien. Olin teini-ikäinen, lähes aikuinen. Yritin ottaa asian puheeksi kyllä monta kertaa, mutta hän ei koskaan myöntänyt juoneensa tippaakaan ja olin aina kuvitellut kaiken. Oli myös kerran vetänyt jotkut lääke-alkoholi-överit ulkomaanreissulla, jossa oli nuoremman siskoni kanssa. Kun tästä suutuin äidille, niin hänen vastauksensa oli, että "kun minä olin lapsi, niin perheessäni sattui paljon pahempaakin!" Selvä.

Eivät koskaan minkään näköisessä humalassa, eivätkä tule näkemäänkään ainakaan ennen, kun ovat itse täysi-ikäisiä.

Itse näin isäni kerran noin 10 vuotiaana, kun menin yöllä käymään vessassa ja pikkujouluista kotiutunut isä makasi pitkin pituuttaan vessan oven edessä. Virrottuaan hoiperteli ympäriinsä lepertelemässä mitä ihmeellisempiä asioita, ja vaikka hän nyt ilmeisesti sitten on varsin leppoisa känniääliö enkä tuosta mitenkään traumatisoitunut, niin ei se silti mikään kiva kokemus ollut.

Jo itsekin aikuistuneena olen sitten jokusen kerran nähnyt molemmat vanhempani vähän kevyemmässä humalassa, tällöin ollaan yhdessä nautittu vähän enemmän jonkun juhlan kunniaksi ja kaikilla on ollut varsin mukavaa.

Ei