Mikä on ratkaisusi Fermin paradoksiin? Jos universumi on täynnä elämää, miksemme ole nähneet mitään merkkejä siitä?

Kokeilepa ottaa Atlantista saavillinen vettä ja katso onko siinä elämää. Tuskin.

Se ei tarkoita ettei koko valtameressä olisi elämää. Tämä on aika hyvä analogi tähän, koska pelkästään oma galaksimme on aivan käsittämättömän kokoinen (puhumattakaan koko universumsita, joka saattaa olla itseasiassa ääretön).

Esim: tähtitaivaalla näkyy kirkkaana yönä max. n. 2 000 tähteä (kaikki ovat lähimpiä tähtiä Linnunradalla). Eli näet 1/500 000 000 osan oman galaksin tähdistä. Tämän lisäksi galaksejakin on ainakin 2 000 000 000 000 000 000.

Koska ollaan universumin älykkäin olento. Jossain muuallakin saattaa olla elämää, mutta ne ovat jotain kaloja tai apionoita tai vieläkin yksin kertaisempia otuksia.

Vierailija kirjoitti:

Koska ollaan universumin älykkäin olento. Jossain muuallakin saattaa olla elämää, mutta ne ovat jotain kaloja tai apionoita tai vieläkin yksin kertaisempia otuksia.

Yksin_kertaisempia :DD

Koska oikeasti älykkäät sivilisaatiot eivät pidä meitä riittävän älykkäinä kommunikoidakseen meidän kanssa.

Koska tunnistamme vain hiileen pohjautuvan elämän.

Kannattaa lukea Stephen Webbin kirja Missä kaikki ovat?. Siinä on esitetty yli 70 erilaista mahdollista ratkaisua Fermin paradoksiin. Opusta saa ostaa Ursan ry:n nettikaupasta. Joululahjaidea kaikille avaruusfriikeille. Alkuperäistä englanninkielistä saa tietty myös netistä esim. Amazon.

Eihän me saada edes kunnon valokuvia lähimmistä tähdistä niin miten me tiedettäisiin onko niitä kiertävillä planeetoilla elämää

Monet ajattelevat, että elämää on vain siinä minkä silmä näkee. Näinhän se ei ollenkaan ole.

Etäisyydet avaruudessa ovat liian suuret, jotta nykytekniikalla saataisiin yhteys toiseen älykkääseen maailmaan.

Ehkä kukaan muu sivilisaatio kuin ihmiset ei ole niin naiivi, että lähettäisi tiedon olemassaolostaan äärettömään, tuntemattomaan avaruuteen heti kun teknologia sen sallii.

Eihän me nähdä omaa napaa pidemmälle.

Mittasuhteet, taajuudet/ ulottuvuudet ja elämän moninaiset muodot.

Kun katsoo meidän maailman menoa, niin ymmärtää miksi halutaan pitää etäisyyttä. Olemme universumimme Pohjois-Sentinel.

Ehkäpä teknistyneet sivilisaatiot ovat havaittavissa vain lyhyen aikaa. Radioaaltojen keksimisestä ydinsotaan tai johonkin täydelliseen sisäänpäin kääntymiseen jossa kaikki tapahtuu keinotodellisuudessaa.

Vähän kuin kysyisi miksi bakteerit ei näe ihmisiä.

Yksinkertaista. Mitä kauemmaksi mennään, sitä vääristyneempiä asiat on. Kun me katsomme kohti universumin miljoonia valovuosia etäisyyttä, näemme asiat myös miljoonia vuosia takanapäin eikä tätä nykyhetkeä missä täällä elämme. Asia on myös päinvastoin. Jos joku katsoo tänne miljoonien valovuosien päästä, eivät tietysti näe myöskään meitä, koska meitä ei miljoonia vuosia sitten ollut olemassa.

Myös kulkeminen on hankalaa. Jos nähdään jo vaikka vain kymmenen tuhannen valovuoden päästä elämää, voi sielä oleva sivilisaatio olla tuhoutunut jo kauan ennen kuin sinne asti päästään. Sekä taas kerran myös - päinvastoin.

Mikään ei ole sillä paikalla ja siten kuin se nähdään ;)

Ihminen ei ole vielä edes kovin kehittynyt. Katsotaan miljoonan vuoden päästä. Ainut vaan että ihminen on tuhoinnut tämän planeetan ja itsensä jo sadan vuoden sisällä

Fakta taitaa olla, että pelkästään meidän galaksissa on miljoonia siviilisaatioita. 

Ongelma on valonnopeus. Tai pikemminkin hitaus. Vaikka universumi hersyisi elämää, kyse on niin isoista mittasuhteista ettei matemaattisesti ole kovinkaan todennäköistä että sivilisaatiot olisivat yhtäaikaisesti sillä kehitysasteella jota me itse kutsumme moderniksi ja vieläpä niin lähekkäin että olisi edes jokseenkin realistista havaita, saati kommunikoida.

Pelkästään oma galaksimme halkaisija on nykyarviolta 105 tuhatta valovuotta. Jos siis ajattelemme että olemme noppa nappa 100vuotta kyenneet lähettämään signaalia jolla oletamme toisen sivilisaation vastaavan, on ongelma varsin ilmeinen.

Kun katsomme avaruuteen, katsomme aina ajassa taaksepäin.

Kaikki alienit istuvat takkahuoneissaan juomassa olutta ja kuuntelemassa Irwiniä. Ei kiinnosta lähestyä muukalaisia.