Puhuivatko teille veteraanit sodasta?

Eivät puhuneet. Kovin vähissä olivat hauskat sattumuksen rintamalla.

Ei.

Vierailija kirjoitti:

Eivät puhuneet. Kovin vähissä olivat hauskat sattumuksen rintamalla.

Kyllä siellä koijailtiin ja pidettiin lystiäkin. Kai se oli pakko, kun ihminen on aina kuitenkin ihminen.

Olen syntynyt 70-luvulla ja isoisäni, kuten myös muutama sukulaiseni olivat rintamalla. Sukuni on kotoisin rajan takaa. Perheessämme ei todellakaan puhuttu sodasta eikä Venäjästä ylipäätään. 80-luvun Suomessa vallitsi ryssäviha ja propaganda, mikä vaikutti siihen, ettei myöskään venäjän kielen opiskelu ollut mikään kova juttu. Sittemmin olen kyllä tutustunut niin historiaan kuin k.o kieleenkin työni puolesta.

Eivät koskaan puhuneet. Ja näin heitä pienenä paljon.

Vaari kuoli 2-vuotta ennen syntymääni joten ne tarinat jäivät kuulematta. Tuota aukkoa täyttänyt sitten lukemalla..

Ei koskaan. Molemmat olivat rintamaveteraaneja, mutta ei vahingossakaan puhuneet mitään.

Jotenkin hassua, että ilmeisesti toisille ne isoisät on puhuneet kaiken, kun tuntuvat tietävän sodanajan sijoitukset ja kaikki teot taisteluissa. Tai sitten nämä keksivät näitä päästään. En tiedä. Omat isoisäni, samoin kuin kaverieni isoisät, eivät puhuneet koskaan mitään.

Pappa ei puhunut koskaan mitään. Unissaan eli sotaa koko loppuikänsä. Sotilaskortissaan on pitkä lista käydyistä taisteluista, se on karua ja kunnioitettavaa katsottavaa.

Tiedän papan toimineen vetäytymisvaiheessa rintamien takana pelastaen haavoittuneita.

Ei. Mummo muisteli paljonkin sota-aikaa Oulun ja Haukiputaan seudulla. Oli paljon saksalaisia ja muisteli venäläisiä sotavankeja, jotka olivat aivan jäässä.

Muistan kun ala-asteella opettaja halusi, että haastattelen sodan kokenutta isoisääni, olihan hän sotainvalidi. Ahdisti se tehtävä, kun tiesin että se ei puhu niistä ja muutenkin koko sota oli asia joka ei tosiaan ollut mitenkään korkeassa kurssissa ainakaan meidän suvussa. Yritin kuitenkin tunnollisesti tehdä tehtävää ja aloin kyselemään, johon ukki murahti jotakin ja alkoi puuhailla muuta. Mummo sitten kertoi minkälaista elämä oli kotirintamalla, se sai kelvata opettajalle.

Jouluisin saattoi aattoillan pimetessä muistella muutamalla sanalla kuinka askartelivat tulitikuista joulutähden korsun seinälle. Oli ainoa muistamisen arvoinen asia. Loput hirveydet hukutti viinaan.

Joskus puhui pienessä maistissa isälleni jotakin, lapsille ei koskaan. Koko homma oli tuolloin (80-luku) jotenkin mystisen varjon takana. Tiedettiin, että siellä ne on olleet ja haavoittunut on, mutta ei muuta. Ei ollut tällaista kuin nykyään että joka paikassa puhutaan asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Mummo muisteli paljonkin sota-aikaa Oulun ja Haukiputaan seudulla. Oli paljon saksalaisia ja muisteli venäläisiä sotavankeja, jotka olivat aivan jäässä.

Noita sotavankeja oli maatiloilla töissä. Kun talon pojat tuli lomille, söivät saman pirttipöydän ääressä. Joillekin teki vähän vaikeaa,

Kumpikin isoisä oli sodissa, toinen kuoli ennen kuin itse synnyin 70-luvulla. Oli kuulemma melko veemäinen tyyppi, ilmeisesti sodan takia. Toinen sanoi joskus jossain satunnaisessa yhteydessä, että nälkä on paras kastike ja jatkoi joskus syöneensä raakoja perunoita suoraan maasta sota-aikana.

Hyvin vähän puhui. Heitti kunniamerkit sodan jälkeen romukoppaan. Palveli Marskin nyrkissä.

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan. Molemmat olivat rintamaveteraaneja, mutta ei vahingossakaan puhuneet mitään.

Jotenkin hassua, että ilmeisesti toisille ne isoisät on puhuneet kaiken, kun tuntuvat tietävän sodanajan sijoitukset ja kaikki teot taisteluissa. Tai sitten nämä keksivät näitä päästään. En tiedä. Omat isoisäni, samoin kuin kaverieni isoisät, eivät puhuneet koskaan mitään.

Itse tiedän isoisäni taistelut, koska ne lukevat hänen sotilaskortissaan, vai mikä sen nimi nyt virallisesti onkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan. Molemmat olivat rintamaveteraaneja, mutta ei vahingossakaan puhuneet mitään.

Jotenkin hassua, että ilmeisesti toisille ne isoisät on puhuneet kaiken, kun tuntuvat tietävän sodanajan sijoitukset ja kaikki teot taisteluissa. Tai sitten nämä keksivät näitä päästään. En tiedä. Omat isoisäni, samoin kuin kaverieni isoisät, eivät puhuneet koskaan mitään.

Jokaisen kaatuneen sotilaan tiedot löytyy netistä. Kaatumispaikka ja perushenkilötiedot.

Kumpikaan vanhemmistani - molemmat rintamaveteraaneja - eivät juuri koskaan puhuneet sodasta.

Oma isoisä ei tosiaan näistä puhunut, mutta exän isoisä sitäkin enemmän. Oli kaikessa veteraanitoiminnassa mukana ym, juuri näissä joita oma isoisäni ei voinut sietää. Lopulta paljastui että ei ollut edes ollut eturintamassa, eikä siinä mitään. Mutta nämä tuntuvat olevan innokkaimpia asiaa muistelemaan.