Oon 27 ja iskä on 78
Onko täällä muita jolla on tosi vanhat vanhemmat
Kommentit (19)
Itsellä iskään ikäeroa 44v. ei nyt TOSI vanha ole nyt mutta vanhempi kuin monilla.
Siis ap:n isä on ollut 51 vuotias, kun ap on syntynyt.
Vain reilusti keski-ikäinen, ei ollenkaan vanha vielä.
Mä oon 25 ja mun vanhemmat täyttää kohta 67 ja 70. Rehellisesti mietin että oliko ihan pakko hankkia iltatähti.
Kerrankin mahdollisuus saada tietoa ‚toiselta puolella‘! Hei Ap, kerro meille oliko mielestäsi lapsuutesi erilainen kuin muilla? Oliko tilanteissa, joissa esim isäksi ikä esti teitä kahta tekemästä jotain määrättyä? Vai oliko enemmänkin etua siitä että oli kypsä ja rauhallinen isä. Mistä nautit lapsuudessasi eniten? Mistä hält paitsi?
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 25 ja mun vanhemmat täyttää kohta 67 ja 70. Rehellisesti mietin että oliko ihan pakko hankkia iltatähti.
Miettivätköhän he samaa asiaa...
Niin?
Erään julkisuudenkin hlön isä, siis suomalaisesta puhutaan, on juurikin 78v ja lapsensa ovat 37v, 35v ja 26v.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä iskään ikäeroa 44v. ei nyt TOSI vanha ole nyt mutta vanhempi kuin monilla.
Minulla on ikäeroa isoäitiini 44 vuotta.
Eikö tuo ole juuri hyvä. Saat perintöpotin juuri silloin kun sitä kipeimmin tarvitset, eli uran alussa nuorena aikuisena, ehkä perhe-elämää aloittelevana ja ensiasunnon ostaneena.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo ole juuri hyvä. Saat perintöpotin juuri silloin kun sitä kipeimmin tarvitset, eli uran alussa nuorena aikuisena, ehkä perhe-elämää aloittelevana ja ensiasunnon ostaneena.
Minkä perintöpotin?
😃
Vierailija kirjoitti:
Minun isäni on jo 82-vuotias.
Minunpa 85 v.
T. 61 v.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 25 ja mun vanhemmat täyttää kohta 67 ja 70. Rehellisesti mietin että oliko ihan pakko hankkia iltatähti.
Onko sinua kuitenkin rakastettu? Olet haluttu? Onneksi olkoon, nauti siitä. Älä pidä sitä itsestään selvyytenä. Nimimerkillä Nuorten vanhempien ei toivottu, vihattu lapsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä iskään ikäeroa 44v. ei nyt TOSI vanha ole nyt mutta vanhempi kuin monilla.
Minulla on ikäeroa isoäitiini 44 vuotta.
Minulla oli lukion ykkösella luokkakaverina ihan mukava tyttö joka asui yh-äitinsä ja kahden siskonsa kanssa kaupungin vuokrakasarmissa kun äiti oli pamahtanut ensimmäisen kerran paksuksi 15v ja heti perään 17v (luokkakaveri) eri miehille ja sitä rataa.
Tätä ei pitkään tarvinnut katsoa kun se oli paksuna lukion tokan syksyllä ja jätti koulun kesken. Kun viimeksi kuulin niin jo 20v sillä oli kolme lasta kaikki eri miehille joista ei perheen tapaan sen koommin kuultu.
Se 50v isäksi tullut joka todella piti huolta lapsestaan kuulostaa kuule tosi hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Siis ap:n isä on ollut 51 vuotias, kun ap on syntynyt.
Vain reilusti keski-ikäinen, ei ollenkaan vanha vielä.
Ei ihmisen iässä vanha , vanhana isäksi tullut. Mieheni oli isoisä tuossa iässä
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 25 ja mun vanhemmat täyttää kohta 67 ja 70. Rehellisesti mietin että oliko ihan pakko hankkia iltatähti.
No olisitko mieluummin kuollut, heh:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä iskään ikäeroa 44v. ei nyt TOSI vanha ole nyt mutta vanhempi kuin monilla.
Minulla on ikäeroa isoäitiini 44 vuotta.
Minulla oli lukion ykkösella luokkakaverina ihan mukava tyttö joka asui yh-äitinsä ja kahden siskonsa kanssa kaupungin vuokrakasarmissa kun äiti oli pamahtanut ensimmäisen kerran paksuksi 15v ja heti perään 17v (luokkakaveri) eri miehille ja sitä rataa.
Tätä ei pitkään tarvinnut katsoa kun se oli paksuna lukion tokan syksyllä ja jätti koulun kesken. Kun viimeksi kuulin niin jo 20v sillä oli kolme lasta kaikki eri miehille joista ei perheen tapaan sen koommin kuultu.
Se 50v isäksi tullut joka todella piti huolta lapsestaan kuulostaa kuule tosi hyvältä.
Ollaankohan me oltu samassa lukiossa? Tiedän nimittäin täsmälleen identtisen tapauksen...
Olen syntynyt -80, isäni -40 ja äitini -44. Isäni menehtyi kaksi vuotta sitten monisairaana (mm. munuaisten vajaatoiminta / dialyysi) ja äitini yllättäen tämän viikon keskiviikkona, sairastettuaan parkinsonin tautia 26 vuotta ja oltuaan viitisen vuotta hoitokodissa. Vaikka vanhempani olivat minulle äärimmäisen rakkaita ja läheisiä, tiedostin jo teini-iässä, että näin voi käydä. Onnekseni pystyin olemaan läsnä ja hoitamaan vanhempieni asiat heidän viimeisinä vuosinaan, mutta kyllähän se tuntuu todella raskaalta olla tässä tilanteessa tässä iässä. Tiedän varsin hyvin, että monilla on asiat paljon huonommin, mutta tämä nyt näin minun kokemuksenani asiasta.
Monia. Mikä siinä nyt on ihmeellistä?