Tiedättekö sen lapsen muiden lasten joukossa, joka pälättää, puhuu päälle, huutaa ja esittää...
Minun lapseni on tällainen. En tiedä miksi.
Me vanhemmat olemma rauhallisia. Lapsi on ainoamme, voiko siinä olla jotain..
Lapsi saa huomiota mutta puuhailee myös itsekseen. Käy kavereilla, kaverit käy meillä.
Kaikki on periaatteessa hyvin.
Kuitenkin kun porukalla ollaan jossain, lapseni on kovimmin äänessä, mölyää sählää ja huutelee. Ihan kuin että "katsottehan te kaikki nyt mua".
Myös kun on kaksistaan kaverin kanssa, säätää jotenkin. Ihan kuin ei oikein uskaltaisi olla vaan oma itsensä. Ihan rauhassa.
Ihan kuin ei oikein vielä tietäisi että kuka on. Yrittää olla jotain mistä toinen varmasti tykkäisi.
Jos näin, miten vahvistaa Itsetuntoa/minäkuvaa?
Kommentit (23)
Vanhemman tulisi aloittaa keskusteluita hänen kanssaan. Jutellan asioista, kuunnella mistä lapsi on kiinnostunut. Lyhyesti: toimi kuten tiedät olevan positiivista.
Meidänkin lapsista toinen harrastaa tätä. Löytää myös jokaikisessä ryhmässä sen yhden kaverin, jonka kanssa voi harrastaa kaikenlaista idioottimaisuutta. Aina hävettää vähän kun oma lapsi on ihan mahdoton.
Ja meillä myös lapsi saa huomiota ja kehuja. Ei tosiaan ole ainoa, vaan hänellä on vuoden vanhempi sisko, joka taas on ihan toista maata. Hiljainen ja harkitseva sekä superkiltti.
Ei auta nuoremman kanssa mitkään puhumiset, sanoittamiset, keskustelut, huomioinnit tai mitkään sanktiot. Aina on se kovaääninen ja esiintyvä säheltäjä.
Eikö sitä minäkuvaa olisi tuossa tapauksessa syytä enemmänkin heikentää eikä vahvistaa?
On justiinsa tätä, täyttää vasta viisi kohta, joten varmasti ihan ikään liittyvää, plus ollut kotihoidossa joten tottunut olemaan huomion keskipisteenä.
Suosittelisin käyntiä lastenpsykiatrin luona. Tuollainen voi vaikuttaa viattomalta kasvavan lapsen tavalta, mutta taustalla voi olla ADHD. Lohdutuksen sanana, että ilman lääkkeitäkin voi pärjätä, jos lapsi saa toiminta- ja psykoterapiaa.
Hoitamaton ADHD voi aiheuttaa vaikka mitä ongelmia nuoruus- ja aikuisiällä. Parempi olla askeleen edellä.
Vierailija kirjoitti:
Meidänkin lapsista toinen harrastaa tätä. Löytää myös jokaikisessä ryhmässä sen yhden kaverin, jonka kanssa voi harrastaa kaikenlaista idioottimaisuutta. Aina hävettää vähän kun oma lapsi on ihan mahdoton.
Ja meillä myös lapsi saa huomiota ja kehuja. Ei tosiaan ole ainoa, vaan hänellä on vuoden vanhempi sisko, joka taas on ihan toista maata. Hiljainen ja harkitseva sekä superkiltti.
Ei auta nuoremman kanssa mitkään puhumiset, sanoittamiset, keskustelut, huomioinnit tai mitkään sanktiot. Aina on se kovaääninen ja esiintyvä säheltäjä.
Meillä myös, nuorin saa olla perheen vauva ja se näkyy käytöksessä, isoissa perheissä aina vaikuttaa lasten ikäjakauma.
Ei ole adhd kun kerran tekee tuota vain porukassa tai kaverin kanssa. Liittyy kavereihin.
Lapsesi rakastaa olla vieraiden seurassa, ja on siksi niin innoissaan. Ja koska ei ole ujo, se näkyy ja kuuluu muillekin. Eihän siitä tarvitse huolissaan olla, että lapsi on niin onnellinen, ettei nahoissaan meinaa pysyä. Huolissaan pitää olla jos lapsi on onneton ja hiljainen.
Sillä vaan on sellainen temperamentti, koeta totutella, samanlainen se on aikuisenakin. Just se rasittava työkaveri, mutta silti ihan mukava.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin käyntiä lastenpsykiatrin luona. Tuollainen voi vaikuttaa viattomalta kasvavan lapsen tavalta, mutta taustalla voi olla ADHD. Lohdutuksen sanana, että ilman lääkkeitäkin voi pärjätä, jos lapsi saa toiminta- ja psykoterapiaa.
Hoitamaton ADHD voi aiheuttaa vaikka mitä ongelmia nuoruus- ja aikuisiällä. Parempi olla askeleen edellä.
Mullekin tuli mieleen adhd. Yritän nyt saada neuvolan kautta tuota nuorempaa johonkin tutkimuksiin, vaikka en tiedä suostutaanko 5v vielä sellaisia tekemään. Varsinkin kun päiväkodista tai eskarista ei ole otettu asiaan kantaa. ADHD tosiaan onneksi on vaiva jonka kanssa pystyy elämään. Lasta vain käy sääliksi kun sille koko ajan suututaan joka paikassa. Ja olen kertonut miksi, mutta aina sama peli jatkuu.
-4
Meiltä myös löytyy tällainen lapsi. Me vanhemmat sekä lapsen sisarus olemme rauhallisia. Lapsilla sama kasvatus yms, mutta toinen on rauhallinen ja toinen kaikkea muuta.
Ben Zyskowicz oli varmaan lapsena sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Ben Zyskowicz oli varmaan lapsena sellainen.
Moni muukin "kansanedustaja".
Jos oikeasti huolestuttaa niin käykää tapaamassa ammattilaista älkääkä kuunnelko liikaa ihmisten mielipiteitä. Samanlainen käytös voi johtua monestakin eri syystä, eikä ne aina ole niin yksinkertaisia mitä keittiöpsykologit olettaa. Kannataa myös tutustua Liisa Keltikangas-Järvisen tuotantoon, hän on tunnettu lasten psykiatri.
Ugh miten ällöän kuvailemasi kaltaisia lapsia. Joko lapsesi on narsisti tai sitten olette kasvatustyössä epäonnistuneet. Ette ole keskustelleet, näyttäneet esimerkkiä tai pitäneet kuria.
Vierailija kirjoitti:
Meiltä myös löytyy tällainen lapsi. Me vanhemmat sekä lapsen sisarus olemme rauhallisia. Lapsilla sama kasvatus yms, mutta toinen on rauhallinen ja toinen kaikkea muuta.
Ehkä se toinen lapsi on luonnostaan fiksu ja osaa olla ihmisiksi. Mutta kasvattaa ette ole osanneet, kun toinen on kerran pälli.
Upsis