Olen nopea hoksaamaan ja minulla on hyvä muisti, usein luullaan että huijaan
En tykkää enää pelata kenenkään kanssa mitään tietovisoja tai lautapelejä, aina syytetään huijaamisesta. Tai jos hoksaan elokuvan murhaajan jo alkumetrellä 'sä oot nähny tän jo!' Tai keksin ratkaisun johonkin arkiseen ongelmaan 'luitko tästä jostain'.
Jo lapsena kun piirsin upean mielikuvitusmaiseman 'mistä otit mallia?'.
Ootteko muut törmänneet samaan?
Kommentit (15)
Mulla on niin hyvä kuulo, että kuulen kaikki juorut aina ensimmäisenä.
Päästelen niin upean tuoksuisia pieruja, että minun luullaan huijaavan tässä asiassa. Kyllä silti niin rakastan pierimistä.
Niitä vaan ärsyttää kun pilaat kokemukset pätemiselläsi. Ole hiljaa edes kun katsot elokuvaa. Eiköhän kaikki normaaliälyiset tajua jo alussa kuka siinä on pahis.
Jos sinulla älykkyysosamäärä on vaikkapa 115, joka selittäisi hyvän mielikuvituksen ja luovuuden myös, niin se on ihan selvää että suurin osa on sinua tyhmempiä.
Minua kanssa tuntuu monet luulevan vähän tyhmemmäksi kuin olenkaan, voi olla että siksi, kun välillä jään jumittamaan ajatuksiini enkä tajua jotain ihan tavallista asiaa, tai on yleissivisyksessä joku yllättävä vajaus. Sitten sen on oltava juuri jostain luettua, jos oikeasti hoksaan jotain tai ajattelen nopeasti. Loppujen lopuksi aika harvoin minua on kehaistu älykkääksi, mutta ne jotka mielenlaatuni ovat tajunneet ovat itse vaikuttaneet tosi fiksuilta jo ennen kehumistani :D Keskiverrot siis varmaan arvuuttelee tyhmäksi olemuksen/jonkun epäoleellisen asian vuoksi.
Sama. Sen takia olenkin erakoitunut ja vastustan coronaa ja rocotteita.
Mä oon niin täydellinen että missä ikinä oon niin ihmiset vaan jää tuijottamaan suu auki kauneuttani ja pyytävät päästä yhteiskuviin
Mä tiedän yleensä miten jossain asiassa käy, joten en enää puhu tuntemuksistani esim. kavereille. Heistä ei ole kiva kuulla että jokin heidän asia on menossa mönkään, tai että mitä sukupuolta heidän osottamansa lapsi on. En siis ole mikään ennustaja, jostain syystä vain hyvä arvaamaan?
Mä olen hiljainen ja epävarma noin yleensä puheissani, mutta kirjoitan hyvin, ja laadin myös aforismeja. Niistä aina kysytään "Kenen lausahdus tämä on?" tai huomautetaan että pitäisi liittää sanojan nimi alle.
Ei millään uskota, että ovat minun keksimiäni.
Ottaisko tämän nyt kehuna vai loukkauksena...
Miä olen hidas hoksaamaan, ja minulla on huono muisti.
Minua pidetään idioottina.
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän yleensä miten jossain asiassa käy, joten en enää puhu tuntemuksistani esim. kavereille. Heistä ei ole kiva kuulla että jokin heidän asia on menossa mönkään, tai että mitä sukupuolta heidän osottamansa lapsi on. En siis ole mikään ennustaja, jostain syystä vain hyvä arvaamaan?
Voi hitsi, olisin halunnut että olisit ennustanut minulle.
Vierailija kirjoitti:
Niitä vaan ärsyttää kun pilaat kokemukset pätemiselläsi. Ole hiljaa edes kun katsot elokuvaa. Eiköhän kaikki normaaliälyiset tajua jo alussa kuka siinä on pahis.
No kun edes päde, pidättelen aika pitkälle sanomisiani koska tätä on ollut lapsesta asti, mutta usein mielestäni ihan tavallinen faktan toteaminen on vissiin sitten pätemistä.
Ja toi elokuvan juonen arvaaminen saattaa mennä niin että joku kysyy, kenen veikkaatte olevan syyllinen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miä olen hidas hoksaamaan, ja minulla on huono muisti.
Minua pidetään idioottina.
Entä jos joku hoksaa nopeasti, pidätkö huijarina?
On tuo rasittava juttu. Minulla on aika huono ulosanti ja olen normaalia tallaajaa reilusti älykkäämpi. Huomaan että harvat ymmärtää mitä puhun ja ainakin tuntuu, että monet pitävät idioottina. Sitten harvat ovat taas päinvastaista mieltä.
Minulla on niin tarkka näkö, että toiset luulee minulla olevan lasernäkö.