Lue keskustelun säännöt.
Mitä haittaa on siitä lapsia kasvattaa pumpulissa?
07.12.2009 |
Minä itse koen, että on VELVOLLISUUS hoitaa lapset hyvin. On normaalia että vanhemmilla on hyvä, lämmin suhde ja lapsi siis ei näe esim. väkivaltaa. Lapset eivät liiku alta kouluikäisinä itsekseen ulkona ja pieninä koululaisina koulumatkat kuljetetaan/saatetaan, kunnes lapsi on valmis isompana itse liikkumaan (mm. matkasta riippuen). K-leffoja tai muutakaan järkyttävää ei mielestäni lapsille pidä näyttää, alkoholia ei käytetä lasten ollessa paikalla jne. Mitä pahaa tässä on? Olen kuullut että pumpulia, mutta mitä haittaa siitä muka on, ettei järkytä lasta hänen ikäänsä sopimattomilla asioilla?
Kommentit (5)
valitettavasti kaikki eivät sitä saa kokea. Tarkoitan siis ap:n kuvailemaa "pumpulissa" kasvamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo ole mitään pumpulissa kasvattamista. Vai onko sun mielestä normaalia, että vanhemmilla on kylmä suhde ja lapsi näkee väkivaltaa, kun pumpulissa kasvaminen on lämmin suhde ilman väkivaltaa.
Ja onko sun mielestä normaalia, että alle kouluikäinen liikkuu yksin ulkona, kun pumpulissa kasvattamista on, ettei pienet oo yksin ulkona.
Ja niin edelleen. Aika raaka käsitys on normaliudesta, jos yleisesti normaalit asiat on mukamas pumpulissa kasvattamista.
ja kyllä aika usein saadaan kuulla kuittailua siitä. Ei tämä pumpulissa kasvatus mielestäni kerro meidän kierosta arvomaailmasta vaan päinvastoin, eli maailman kurjasta tilasta.
pienessä maalaiskylässä asutaan omakotitalossa, ei kavereita, ei tavittu hoidon vuoksi päiväkotia tai muuta ulkopuolista, ei esikoulua kuljetusvaikeuksien takia, minulla ei ole ajokorttia.
Lapsista oli toisilleen seuraa ja koulussa saivat heti pari tosi hyvää ystävää.
En laittanut alle 10-vuotiasta ilman vanhempaa kauppaan, sillä meillä ei ole jalkakäytävää. Risteys on ja rekkoja kuten linja-autojakin kulkee.
Kouluun mentäessäkään ei ensimmäiseen 600 metriin ole jalkakäytävää, joten kotiäitinä saatoin muutamat ensimmäiset vuodet siihen asti, kunnes tuli turvallinen matka koululle asti ja menin vastaan.
Koulun yhteydessä on kirjasto, annoin 7v ja 5v kulkea sinne ja takaisin, mutta saatoin sen pätkän, jossa ei ole jalkakäytävää ja olin vastassa.
Leikkipuistoon en vienyt ja kun kerran annoin luvan mennä itsekseen, lapset 5v ja 7v, oli joku poika työntänyt märkiä syksyn lehtiä niskasta sisään jne.
Onneksi on iso oma piha jossa saa tehdä talvella lumiveistoksia ja hiihdellä, kesäisin kaikkea kivaa uima-altaalla ja isossa hiekkiksessä...
Kun koulusta tuli hyväsydänystävät olisi kavereita ollut joka iltapäivästä alkaen lähes iltaan kavereita. Omianikin pyydettiin vuorostaan kavereille...mutta, mutta. Tuntui kuin ei mitään muuta paljon olisikaan, joten rajoitin kavereiden kanssa olon kahteen kertaan kuukaudessa, meillä tai heillä. Joka kuukauden alussa ja puolessa välissä. Syntymäpäivinä joustettiin. Alkuun kaverit eivät ottaneet tosissaan, mutta en antanut periksi ja muistutin heitä kuinka pidetään siitä kiinni; kuun alussa ja lopussa.
Omat lapseni kokivat sen ihan OK, sillä kotona kuitenkin oli paljon tekemistä, omia sisaruksia pelaamassa ja leikkimässä. Serkkuja kävi aika usein, myös yökylässä.
Lapseni oppivat tähän "pari kertaa kuukaudessa" joten murrosiässäkään ei ollut ongelmia. En höllännyt sitä, koska se toimi. Huvitti kun 16-vuotias vielä piti sitä parin kerran kuukaudessa tapanan, mutta hyvä niin, oliha lukiossa pljopn luettavaa. Yökyliin en antanut mennä, haettiin illalla jos lupasimme vähän myöhempään, kun ei yöksi.
Lapset ovat todella ihania. He ovat erityisen lahjakkaita kielellisesti ja taiteellisesti. Toisen piirroksia ja maalauksia voi katsella Elfwoodista, jonne osasi laittaa tietokoneella jo murrosiässä. Toinen on kirjoittanut tunnetun ohjaajan kanssa käsikirjoitusta esitettävään filmiin jne. He ovat rauhassa saaneet kehittää omia kykyjään ja taitojaan, kun ei ole joka päivä kiinni kavereissaan, on muutakin. Olemme tukeneet satsaamalla tarvikkeisiin ym. Mm. ostettiin tietokoneella Elfwoodiin piirtämiseen tarvittava kynä ym. Siinä ei ole ihan halpaa lystiä. Ovat soittaneet mm. poikkihuilua käymällä oppitunneilla jne. Mutta on kannattanut.
No mulle toi pumpulissa kasvattaminen tarkoittaa sitä, että lasten ei anneta kokea pettymyksiä vaan siloitellaan kaikki alta. Se ei ole tervettä. Jotta tunne-elämä voi kehittyä tasapainoiseksi, on välillä koettava pettymyksiäkin. Normaalissa elämässä ne pettymykset ovat sitten aika pieniä, ei saa syödä lettuja niin paljon kuin haluaisi, tai karkkia vain karkkipäivänä. Valitettavasti toiset lapset joutuvat kokemaan paljon pahempia pettymyksiäkin, vaikka sairauden vuoksi.
Muuten tuo kuvauksesi kuulostaa täysin normaalilta lapsiperheen elämltä, paitsi tuo kuvaus alkoholin käytöstä. Siis mua aina pistää silmään kun joku puhuu alkoholin käytöstä. Silloin siitä tulee väistämättä mielikuva, että alkoholin käyttö siinä perheessä tarkoittaa vain räkäkännejä. Silloin tietysti on hyvä, että sitä ei sitten käytetä lasten kanssa ollenkaan. Mutta jos toi on ainoa käyttötapa, niin sitten on ehkä tosiaan parempi olla kokonaan ilman.
Meillä taas käytetään alkoholia ihan lasten aikanakin. Tänään aion tehdä lasagnea ja aion laittaa punaviinipullon loput jauhelihakastikkeeseen. Että sellaista käyttöä tässä lapsiperheessä. Meidän perheessä siis juodaan vaikka lasilliset punaviiniä eikä "käytetä alkoholia".