Mitä sellaista et ikinä ole oppinut, mikä olisi pitänyt oppia jo ala-asteella?
Aloitan: väli-ilmansuunnat. Mikään muistisääntö ei auta, ei pysy päässä.
Kommentit (23)
Historia, mutta ylpeänä olen muistamatta niitä asioita. Niillä ei tee mitään.
Murtolukujen yhteen- vähennys-, kerto- ja jakolaskut. Menen aina sekaisin noiden säännöissä.
Kertolaskut :D
Olen ihan hyvä matikassa, mutten ikinä vaivautunut opetteleman kertolaskuja ulkoa, niinkuin olisi pitänyt.
Toki osa on jäänyt päähän, mutta joku 6x8 ja 7 x 9 mun täytyy laskea päässä nopeasti (menee pari sekuntia), en muista vastausta ulkoa, niinkuin pitäisi.
4-kymppinen
Virkkaaminen. Tai no muut aloitti virkkaamaan sipulipussia tuosta vaan, ilman ohjeita tai opastusta ja minä sitten lopulta päädyin askartelemaan poikien kanssa jotain paperista ja liimasta. Eikä senkään jälkeen asiaan palattu, ilmeisesti tytöillä minua lukuunottamatta on tuo taito jotenkin synnynnäisesti hallussa.
Eikä meillä myöskään opetettu, miten esimerkiksi jalkapallossa kuljetetaan palloa tai syötetään. Kaikki vain kentälle, pallo sekaan ja sitten katsottiin kun urheiluseuroissa pelaavat tekivät selvää jälkeä kaikista muista.
Panemaan tavaroita käytön jälkeen paikoilleen. Hukassa milloin pinsetit milloin mitäkin, nyt on hukassa joululahjaksi valmistuneet miesten villasukat. Ei mitään käsitystä, minne ne laitoin. Tarkoitus oli piilottaa ne kassissa vaatekomeroon mutta ne eivät ole vaatekomerossa.
Kertotaulu ja prosenttilaskut. N49
En osaa virkata, neuloa ”kuten pitäisi” eikä minulla ole kynäotetta.
Vierailija kirjoitti:
Historia, mutta ylpeänä olen muistamatta niitä asioita. Niillä ei tee mitään.
No onhan tuokin kai syy olla ylpeä.
Historiaa voi kyllä opetella aikuisenakin. Silloin sitä on yleensä helpompaa sisäistää ja hahmottaa tapahtumia aikajanalle. Mutta siis tämä ei koske sinua, koska olet ylpeä, ettet tiedä. Vaikka ala-asteen historia on kyllä yleissivistystasoa.
Kertotaulu. Kansakoulussa piti istua kädet pulpetilla päivittäisten kertotaulukokeiden aikana, jotta vastaukset tulivat ulkomuistista, eikä niitä laskettu sormilla. Minä laskin varpailla.
Olen maisteri ja opettaja ja olin toistakymmentä vuotta yrittäjänäkin, mutta kertotauluun eivät aivoni taivu, ja arvonlisäveron laskemiseen minulla oli lunttilappu.
Ai niin, Pohjanmaan joet. Niitä ei kyllä taidettu kysyäkään yhtä kertaa enempää.
Äidinkieli; kieliopista elatiivi illatiivi adessiivi ablatiivi. Eli en ole koskaan ala-asteella, yläasteella enkö lukiossa vaivautunut niiden merkitystä opettelemaan.
Virkkaus. Puolustuksekseni on sanottava, että olen vasenkätinen, eikä oikeakätinen ope osannut neuvoa. Eikä kukaan muukaan sen jälkeen. Oikeassa kädessä virkkuukoukku ei vain pysy.
Neuloa osaan.
Rättikässä. Mä olin maailman surkein ja mitään koskaan oppinut. Lapaset tai villasukat itselle piti tehdä ja mä sain tehdä syntyvälle pikkuveljelleni lapaset. Pointtinahan noissa oli peukalot/kantapää ja kavennukset, opetuksen näkökulmasta siis.
Mä sain aikaiseksi sellaiset pienet neliöt. Toinen oli nippanappa veljen pieneen nyrkkiin menevä ja toinen taas meni itelle. Ei edes kavennuksia vauvalapasiin, vaan harsin ne päät yhteen. Oli niitä muitakin surullisia tekelyksiä. Äiti on säilyttänyt kaiken. Nuo lapaset sain kehystettynä aikoinaan lahjaksi, syystä....
.... että nykyään olen melkoinen virtuoosi käsitöissä. Mä neulon, virkkaan, kirjon, teen helmitöitä, ompelen - suunnittelen vaatteita ja omia juttuja paljon, huovutan, kudon matot ja poppanat tuosta vaan.
Joskus kolmekymppisenä tuoreena äitinä hakeudun Kansalaisopiston kurssille. Pikkuäiti vuosina kuvittelin, ettei ole emäntä tai mikään, jos ei osaa itse tehdä. ;)
Olipa ihana huomata, että hei mä osaan sittenkin. Kärsivällisyyttä ja rentoutta, rippusen mielikuvitusta. Käsitöistä tuli mun rakas harrastus ja se onnistumisen riemu on aivan mahtava. Mä nykyään jopa voin myydä tuotoksiani myyjäisissä ja kaikki menee kaupaksi kehujen kanssa.
Sosiaaliset taidot. Valitettavasti.