Miltä tuntuu olla masentunut?
Olen ollut ison osan elämästäni väsynyt. Elämä on tuonut monenlaisia haasteita eteen ja vienyt voimat äärirajoille useasti. Mutta en taida täyttää kuitenkaan masentuneen diagnoosin kriteereitä. Minulle selvisi, että minun terveystietoihini on kuitenkin kirjoitettu että olen ollut masentunut.
Miltä tuntuu olla masentunut? Onko se sitä että elämänhalua ei ole? Vai mitä?
Varmasti on erilaisia kokemuksia ja tilanteita.
Kiitos jos jaksat kertoa <3
Kommentit (27)
Kuin katselisi maailmaa talouspaperirullan hylsyn läpi: näkee jotenkuten, minne kulkee ja mitä tekee, mutta kaikki on työlästä. Ympärilleen ei näe, ja kun siihen tottuu, ei edes välitä siitä, ettei näe. Muut ihmiset elävät kummallisen iloista elämää siellä hylsynkantamattomissa; ääni kuuluu, mutta siinä kaikki.
Väsymys johtuu veren sokerista ja rauta arvoista sekä ilmastosta myös vitamiin puute . Kaamos aika . Masennus on mieli maassa fiilis . Pettymyksiä kasaantuu . Jos sulta aina varastetaan jotain kyllä sitä alkaa miettiä ettei tässä mitään järkeä enää ole mitään edes yrittää . Siis tavallinen masennus on osittain loppuun palamista . Siitä selviää kyllä . Harrastukset auttaa esim.taide eläimet ja luonto siksi onkin saatanallisin teko varastaa toiselta lemmikki eläin vaikka koira joka on ainoa lenkkeily kaveri . Hävetkää varkaat . Myös toisten vaatteita varastavat hävetkää mitä aiheutatte toisille ! Hirviöt .
Olin jonkin aikaa sitten reilun viikon sellaisessa tilassa, että tunsin vain syvää tyhjyyttä ja musertavaa epätoivoa. Tuntui suorastaan kuin jokin näkymätön voima olisi painanut tai vetänyt mua maahan. Paljolti vain istuin tai makasin paikallaan tuijottaen tyhjyyteen. Motoriset toiminnot oli huomattavan hidastuneet, kaikki vähänkin tekeminen oli supervaikeaa. Mielessäni pyöri jatkuvasti ajatus, että mun pitää päättää päiväni, että se on ainoa järkevä ratkaisu mun ongelmiini. Sitten heräsin yksi aamu ja olin taas "normaali".
Toivon ja uskon menettämistä. Kehoa repivä ja riipivä ahdistuksen tunne heti aamulla herätessä, joka helpottaa ainoastaan nukahtaessa. Valtava huoli ja kaivon pohjalla loukussa olo.
YLE areenassa TV sarja ohuella langalla on oikea masennuksen hengen tuotos poliisisarja ruotsista . Ne on niin pahan hengen riivaamia kaikki. Synkkä musta demoni henki aiheuttaa Egyptin tauteja . Black spirith leviää idästä meille .
Samaan aikaan kun päälle käy monia vaikeuksia kiusaamista varastamista ja vääriä syytöksiä siitä kyllä ryöstö rosvojen takia moni taipuu maahan . Noin henkisesti .
Kaikki on maalattu jollain synkeällä värillä. Mikään ei tunnu miltään tai jos tuntuukin, sitä tunnetta kuvaa lähinnä sana "epätoivo". Masennus on pimeydessä rämpimistä ja näköalattomuutta.
Se on mm. sitä että miettii itsemurhaa.
Ei näe mitään positiivisesti, ja ei usko, ettö tulevaisuus toisi parannusta.
Kokee että kaikki on turhaa ja millään ei ole mitään väliä.
Itse koen myös suurta vihaa ja halveksuntaa ihmisyyttä (en yksilöitä) kohtaan. Maailman tuhoutuminen olisi jotenkin oikein.
Depression syövereissä ollessa keksin hyviä kuvauksia, mutta unohdan ne kun olo paranee.
Tekee mieli nukkua koko ajan, koska valveillaolo on raskasta.
Masennus? Olen ollut lääkityksellä viimeiset kymmenen vuotta. Masentuneena itken ja sietokyky on 15 % normaalista. Olen ärtynyt ja saatan saada raivareita tosi pienistä asioista. Päivä voi kulua peiton alla itkien. En edes välttämättä tiedä, mitä itken. Yksinäisyyttä, epäonnistumista, huonouttani. Mikään ei tuo mielihyvää tai iloa. Kaikki tuntui turhalta. Olen fyysisestikin ihan heikko, en jaksa mitään tai koe sitä tarpeelliseksi. Ja olen ihmisenä sitkeä ja yritän, mutta mikään ei ole auttanut tähän, muu kuin lääkkeet.
Kieli menee myös huonoksi, ajatukset sumentuvat. Voisin masennuksen kourissa kadottaa puhekykyni.
Suurin päivän ponnistus voi olla ruuan tilaaminen, jotta saa verensokeria ylös ja olo paranee hiukan.
Kiitos teille vastauksista <3
Onko teillä oloissa vaihtelevuutta vai onko se kokoajan samaa?
Minulla on lähipiirissä ihminen, joka on masentunut ja kärsii myös mm. sosiaalisten tilanteiden pelosta. Hän sanoo että on huonompia päiviä ja en tiedä voiko sanoa parempia päiviä, vai ennemminkin vähemmän pahoja päiviä.
Äitini oli bipolaari ja huomaan itselläni vähän samanlaisia syklejä myös, mutta hyvin lievänä. Pelkäsin joskus kovastikin sairastuvani samaan sairauteen, mutta ainakin toistaiseksi olen säästynyt.
AP
Vierailija kirjoitti:
Tekee mieli nukkua koko ajan, koska valveillaolo on raskasta.
Uni helpottaa ainakin minulla. Väsymys aiheuttaa aivosumua, joka on masennuksen kaltaista. Olen monta kertaa alkanut itkemään väsyneenä. Kun en vain enää pysty tai jaksa. Olen ilmeisesti heikko. Jotkut masennuslääkkeet nostavat kipukynnystä. Minulla näin. Ilman lääkkeitä esim. hyttysen pisto iholla on sietämätön ärsyke. Haluan raapia ihon verille. Ja hyttysen surina. En kestä sitä.
Ei sureta eikä naarata. Ei nukuta eikä valvota. Olla möllöttää vain ku Tommin seteli
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille vastauksista <3
Onko teillä oloissa vaihtelevuutta vai onko se kokoajan samaa?
Minulla on lähipiirissä ihminen, joka on masentunut ja kärsii myös mm. sosiaalisten tilanteiden pelosta. Hän sanoo että on huonompia päiviä ja en tiedä voiko sanoa parempia päiviä, vai ennemminkin vähemmän pahoja päiviä.
Äitini oli bipolaari ja huomaan itselläni vähän samanlaisia syklejä myös, mutta hyvin lievänä. Pelkäsin joskus kovastikin sairastuvani samaan sairauteen, mutta ainakin toistaiseksi olen säästynyt.
AP
Minä tarvitsen auringonvaloa. Pahin on helmikuu, kun aurinkoa ei ole näkynyt moneen kuukauteen ja yhtäkkiä paukkaa valoa.
Valonvaihtelu on yksi. Sitten on hormonaaliset vaihtelut. Nekin on pahoja. Koen yleensäkin kaikenlaisen muutoksen raskaana. Ehkä tuo liikaa aistiärsykkeitä.
Mulla on ollut muutama masennuskausi elämän aikana. Minusta tämä kuvaa niiden aikana kokemaani olotilaa hyvin:
Olen mies. Itkettää arkipäiväiset asiat. Telkkaria ei voi melkein katsoa kun monet jutut saa itkemään. On vaikea päästä ylös sängystä. Arkiset ongelmat tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Ei jaksa edes soittaa välttämättömiä puheluita. Laskut jää maksamatta. Haluaa vaan nukkua. Jonkinlaisessa usvassa koko ajan.
Minun masennustani kuvaa taideteos (en muista teoksen nimeä tai taiteilijaa), jossa on sänky ympäristöineen, jossa masentunut ihminen vietti kaksi kuukautta. Sängyssä on ulostetta ja verta, paperinenäliinoja jne.
En ole ollut niin masentunut, ettenkö olisi jaksanut mennä vessaan sängystä. Mutta sekin on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Olen mies. Itkettää arkipäiväiset asiat. Telkkaria ei voi melkein katsoa kun monet jutut saa itkemään. On vaikea päästä ylös sängystä. Arkiset ongelmat tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Ei jaksa edes soittaa välttämättömiä puheluita. Laskut jää maksamatta. Haluaa vaan nukkua. Jonkinlaisessa usvassa koko ajan.
Minulla menee keskittymiskyky, en jaksa keskittyä TV:n katsomiseen masentuneena. Toisaalta en koe mitään mielenkiintoa esim. uutisiin.
Sana koskee kirjoja ja lehtiä.
Jos et ole ollut masentunut, pyydä poistamaan merkintä terveystiedoistasi. Masennus-merkinnästä on huomattavaa haittaa elämässä, mm vakuutuksissa yms.
Omalla osalla masennus on kuin katselisi harmaiden lasien läpi elämää, kaikki on turtaa.
värejä ja tunteita ei tavallaan ole, tai aivot ei niitä tunnista niin että tuottaisi mielihyvää.
Väsymys on ihan eri asia.