Oletatko sinkun ja lapsettoman olevan katkera?

Ei ajattele.

Ne, joille lapset on oman egon jatke ajattelee.

Eikös ne ole just niitä onnellisimpia. Voivat käydä torstaisin jumpassa ja perjantaisin järjestellä tuikkukipponsa just niinkuin haluavat?

Oletan niin että ihmisläheiset persoonat voivat tulla katkeriksi jos jäävät ilman perhettä, sen sijaan asiasuuntautuneet eivät, voi olla jopa päinvastoin että nauttivat yksinolemisesta.

Kapeakatseiset ihmiset voivat ajatella niin, koska kuvittelevat, että kaikkien onni ja autuus tulee samoista asioista kuin hänen omansa.

Peittelee omaa katkeruuttansa noin.

Mun kokemuksen mukaan juuri ne naimisissa olevat lapselliset ovat niitä katkeria.

Ei tietenkään kaikki, mutta ne ketkä ovat, heidän itkuvirsiään kyllä kuulee kovaa ja kaukaa…

Itsekkin mietin, että ovat onnellisimpia.

Lapsi ei tuo pelkästään onnea, se voi myös osittain pilata elämän.

Huolta, murhetta, pelkoa ja rahanmenoa.

Parisuhteet on vain harvoin täydellisiä.

Valtataistelua, kiusaamista, toisen ehtojen tai tarpeiden mukaan elämistä jne.

Ja mitä vanhemmaksi tulee sen enemmän osaa nauttia siitä, että saa olla itsekseen, eikä tarvitse kenenkään puolesta pelätä tai kenestäkään huolehtia.

Varsinkin naisena tämä on selkeä.

Katkera voi olla perheytymisestä tai lapsettomuudesta, riippuu siitä onko päässyt toteuttamaan sydämensä totuutta vai ei. Vai onko ajautunut/joutunut väärään elämään.

Ei lapset ole kaikille, samoin kuin lapsettomuus ei sovi kaikille. Jokainen tietää kyllä itse kumpi on oma tie.

Naurettavaa. Noin voi sanoa joku, jolla ei ole mitään muuta "saavutusta" elämässä kuin lapset. Lapsethan eivät ole mikään saavutus, niitä voi hankkia kuka vain.

Ei täydellisiä ihmisiä ja täydellisiä parisuhteita ole kenelläkään. Parhain parisuhde on se että opetellaan elämään niin että kummallakin olisi mahdollisimman hyvä olla ja elää siinä. Se on kompromisseja. Kun puoliso voi hyvin niin itsekkin voi hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Naurettavaa. Noin voi sanoa joku, jolla ei ole mitään muuta "saavutusta" elämässä kuin lapset. Lapsethan eivät ole mikään saavutus, niitä voi hankkia kuka vain.

Mutta kun muita saavutuksia ei voi vähäisen älykkyyden takia saavuttaa niin ne ovat ylpeitä siitä mitä edes naimalla on saavutettu. 

"joku kirjoitti veljen siskon olevan katkera...".Eikö tämä kirjoittaja ollut myös sisko katkeralle siskolleen, koska heillähän oli yhteinen veli? Kyllä näillä mammapalstoilla logiikka loistaa!

Ne yksisilmäiset persoonat, jotka kokee että vain se oma elämäntapa ja mielenkiinnon kohteet on kaikille tavoittelemisen arvoista. Jos tykkää asua kerrostalossa keskustassa, voi olla vaikeaa ymmärtää niitä jotka rakastavat maalla asumista hevostalli pihapiirissä. Tai mikä tahansa vastakkainasettelu.

Plus sitten on vielä näitä, jotka eivät erota kritiikkiä käytetyistä keinoista: esimerkiksi siipeilemällä miehen rahoilla ja ostelemalla köyhyysrajan alapuolisen tuloilla luksusmerkkejä, ei ole ihan yhtä kunnioitettavaa kuin jos tekisi sen kaiken omilla rahoillaan.

Mun veli on mulle helvetin katkera, kun saan elää lapsetonta elämää ja menee paremmin työelämässä. Meni kaikki arvostus sitä kohtaan, koska se yrittää sabotoida mun elämää. En olisi siitä uskonut.

Mun äiti on sellainen aivan jäätävän katkera ankeuttaja. Valittaa aina muista ihmisistä, niistä täysin samoista piirteistä joita ei kykene itsessään näkemään :D Narsistinen. Aina on vika muissa, aina pitää saada uhriutua jostain. Kerran nimitti mun isän siskoa eli mun tätiä katkeraksi vanhaksipiiaksi (ei lapsia, nykyään sillä kyllä on mies) ja muistan kun mietin että v*ttu toi ihminen on päästään pipi. Varmaan kateellinen, mun täti on meinaan ihanin ihminen ikinä eikä mikään katkera todellakaan. Heh, meni äititraumasta avautumiseksi mutta menköön

En ole huomannut. Erona varsinkin pikkulapsien kanssa eläviin vaikuttavat kyllä selkeäjärkisemmiltä ja aikaansaavemmilta ja jaksavat olla kiinnostuneita muistakin.

Ero toki on siinä, onko ylipäätään tahtonut lapsia vaiko ei, miehenhän nyt saa tahtoessaan myöhemminkin. Omissa kavereissa/tutuissa ne, joille sinkkuus on ollut myös lapsettomuuden syy on sitten useampi hankkinut lapsen ihan itsekseen lopulta ja kaikki ovat siitä hyvin onnellisia. Ne, jotka ei ole halunneet lasta, eivät kyllä asiasta katkeroi.

Katkerimmat naisihmiset tuntuu löytyvän niistä, joille ne lapset on nuorina tulleet vahingossa ja jotka on jättäneet asioita niiden takia tekemättä. Nämäkin on kyllä noissa vanhemmissa ikäpolvissa, ei nuoremmissa. Keskittyvät sitten siihen syyllistämiseen ja valittamiseen ja aikuisten lasten pitäisi sitä itsekeskeistä vanhemmuutta jostain syystä palvoa.

Vastentahtoaan lapsettomiksi jääneet kaikki elämäni aikana tuntemani niin oman ikäiset kuin 50 vuotta vanhemmatkin on kaikki ukopuolisille jotenkin käsittämättömän hienoja valoisia ihmisiä, vaikkei sitä ehkä niin kuvittelisi. Vaikka kärsimys on kärsimystä, moni siitäkin oppii. Toki heille olisi muuta toivonut. Mutta katkeria ei näistä kyllä saa, suuri osa kun ne asiat käy ihan itsekseen läpi eikä ympäristöä surullaan kuormita.

En. En ollut itse mielestäni ainakaan tästä syystä (ja en ole mikään "olin kerran vuoden verran sinkku ja lasta yritettiin jopa puoli vuotta" -tapaus). Olen ollut hämmästynyt kun tajunnut, että näitä katkeriakin on olemassa. Eiköhän suuri osa ole ihan hyvällä mielellä. Molemmissa elämissä on hyvät ja huonot puolensa.

Itse olen helvetin onnellinen, että väistin liukumiinan nimeltä perhe. Elämä on vapaata ja yltäkylläistä.

En. Sen verran paljon olen nähnyt läheltä lapsia hankkineiden ihmisten elämää, että olisin kyllä hemmetin katkera jos olisin itse mennyt hankkiutumaan samaan tilanteeseen. Ja välillä tuntuu, että parisuhdekin on monille samalla tavalla pelkkä riesa.

Itse siis olen lapseton ikisinkku.

Voi olla, että olen väärässä, mutta avioliiton ja perheen autuuteen elämänsisältönä tuntuvat uskovan suurten ikäluokkien ihmiset, etenkin naiset. Eräs sellainen nimittelee miehettömiä ja perheettömiä naisia vanhoiksi piioiksi, joihin itsekin hänen mielestään kuulun.