Miten jaksatte lukea fiktiota?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kirjoitettu, eli hauska, yllättävä, joku kiva twisti kerronnassa, kutkuttava aihe. Se on aina kiinnostavaa että miten älyttömän erikoista voi jonkun aivot tuottaa.
Sen sijaan joku keksitty (rakkaus)romaani, tai ns. draama, joku scifi tarinointi tai hobittila ei vois vähempää kiinnostaa.
Mikä sua kiinnostaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kirjoitettu, eli hauska, yllättävä, joku kiva twisti kerronnassa, kutkuttava aihe. Se on aina kiinnostavaa että miten älyttömän erikoista voi jonkun aivot tuottaa.
Sen sijaan joku keksitty (rakkaus)romaani, tai ns. draama, joku scifi tarinointi tai hobittila ei vois vähempää kiinnostaa.
Mikä sua kiinnostaa?
Siinähän se lukee. Aiheella ei ole sinänsä mitään väliä.
Siinä lulee toisen ihmisen ajatuksia. Ne ovat kiinnostavia. Jotkut kirjailijat vain osaavat sanoa asiat niin hienosti. Sitä aina ihmettelee, miten joku osaa pukea jonkin asian sanoiksi noin. Mun mielestä hieno esimerkki on Mihail Bulgakovin ensimmäinen romaani Valkokaarti. Se on kikkaileva esikoisteos, mutta silti niin hieno. Kerronta on jotenkin kaoottista, mutta kuitenkin lopulta piirtyy selkeä kuva siitä, mitä tapahtuu. Bulgakov oli koulutukseltaan lääkäri, ja minusta se näkyy vaikkapa. siinä, kun hän kuvaa, miten ihminen kuolee, kun häntä ammutaan: ruumiillisuuden kautta.
En tiedä. En ole ikinä lukenut yhtäkään romaania tms. Pelkkiä tietokirjoja vain.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. En ole ikinä lukenut yhtäkään romaania tms. Pelkkiä tietokirjoja vain.
Et koulussakaan? Et lapsenakaan?
Minä taas ajattelen, että ihmisestä puuttuu aika paljon, jos hänellä ei ole mielikuvitusta eikä halua nähdä maailmaa muiden silmin. Kuvitella, millaista maailma oli toisena aikana, toisissa oloissa, eri tilanteessa, erilaisen ihmisen silmin.
Tuo lisää tajua maailmasta ja ihmisistä paremmin kuin mikään fakta, koska siinä itse eläytyy tilanteeseen ja tuntee, mitä siinä ihminen tuntisi.
Fantasia ja fiktio taas asettaa sinut epärealistiseen tilanteen kautta miettimään ihmisyyden rajoja, "mitä jos".
Ja totta kai fiktiokirjoissa on vielä sama viihteen aspektikin kuin missä tahassa arkitodellisuuden ylittävässä, on sitten kyse musiikista, elokuvista, tanssista, liikkumisesta, hyvästä seksistä. Tulee turvallisella tavalla irtautuminen omasta fyysisestä elämästä, euforiaakin jopa.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas ajattelen, että ihmisestä puuttuu aika paljon, jos hänellä ei ole mielikuvitusta eikä halua nähdä maailmaa muiden silmin. Kuvitella, millaista maailma oli toisena aikana, toisissa oloissa, eri tilanteessa, erilaisen ihmisen silmin.
Tuo lisää tajua maailmasta ja ihmisistä paremmin kuin mikään fakta, koska siinä itse eläytyy tilanteeseen ja tuntee, mitä siinä ihminen tuntisi.
Fantasia ja fiktio taas asettaa sinut epärealistiseen tilanteen kautta miettimään ihmisyyden rajoja, "mitä jos".
Ja totta kai fiktiokirjoissa on vielä sama viihteen aspektikin kuin missä tahassa arkitodellisuuden ylittävässä, on sitten kyse musiikista, elokuvista, tanssista, liikkumisesta, hyvästä seksistä. Tulee turvallisella tavalla irtautuminen omasta fyysisestä elämästä, euforiaakin jopa.
Varmasti totta, mutta kaikki eivät tarvitsge tuohon fiktiivisiä romaaneja.
Mielikuvittelen ihan päivittäin, ja vaikka mitä, mutta en halua lukea jokun keksimiä tylsiä juttuja, en saa niistä itse mitään.
Olisi hyvä jos nykypäivänä jo viitsittäisiin tunnusstaa muunkinlainen mielikuvituksellisuus kuin fiktiivisten tarinoiden lukeminen. Itse olen kirjoittanut useita tarinoita joita edelleen luen lapsille. Ero on siinä että nämä tulevat omasta mielikuvituksestani, ei toisten.
Hyvin kirjoitettu, eli hauska, yllättävä, joku kiva twisti kerronnassa, kutkuttava aihe. Se on aina kiinnostavaa että miten älyttömän erikoista voi jonkun aivot tuottaa.
Sen sijaan joku keksitty (rakkaus)romaani, tai ns. draama, joku scifi tarinointi tai hobittila ei vois vähempää kiinnostaa.