Tunnetko jonkun joka on hypännyt onnistuneesti "oravanpyörästä"
Tekisi mieli hypätä tästä työkiireen ja suorittamisen oravanpyörästä pois, mutta pelkään että jos alan yrittäjäksi, joudun ojasta allikkoon ja päädyn tekemään entistä pidempää päivää.
Tunnetteko jotakuta, joka on oikeasti onnistunut downshiftaamaan?
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Montakin. Lähipiirissä löytyy yksi, joka on ollut pois työelämästä nyt 2,5 vuotta ja nauttii. Ennen työ vei häneltä kaiken luovuuden ja ilon tehdä muuta, sillä työasiat olivat päällimmäisenä ja iltaisinkin saattoi olla puhelinpalavereita ulkomaille. Ne sotkivat ihan koko elämän ja arki oli oikeastaan pelkkää työtä ja töiden ajattelua. Myös perhe kärsi asiasta todella paljon monilla tavoin.
Hyppy oli turvallinen, sillä rahaa oli, lainat oli maksettu jo vuosia ennen ja terveys parani huomattavasti hypyn jälkeen. Paluuta ei enää ole, vaikka ikää on alle 50 vuotta. Arki menee kaikessa mielenkiintoisessa ja mm. uusien taitojen opiskelussa, mutta uudet taidot ovat lähinnä omaksi iloksi.
Ok, no tämä on vähän eri asia jos tulee sitten säästöillä toimeen töiden lopettamisen jälkeenkin. Itsellä kuitenkin lainaa vielä 10 vuotta jäljellä eli ajatuksena on tehdä jotain mistä saa rahaa, mutta mikä ei samalla tavalla uuvuttaisi kuin nykyinen työ.
ap
Itseni lisäksi tiedän pari muuta. Itsestä on kiinni tekeekö yrittäjänä enemmän, voi olla että alussa joutuu tekemään paljon enemmän ennen kuin hommat lähtee luistamaan. Tee ensin laskelma paljonko rahaa tarvitset elääksesi ja paljonko tarvitset työtä tehdä sen saavuttamiseen.
Minä. Pudotin tunnit 30:een ja nautin. En ole kuitenkaan yrittäjä 🤔
Kaikki ostivat mummonmökin, maalasivat valkoiseksi ja ylläpitävät valokuvablogeja.
Vierailija kirjoitti:
Minä. Pudotin tunnit 30:een ja nautin. En ole kuitenkaan yrittäjä 🤔
Oon myös tehnyt tän jo. Tekisi mieli tehdä vielä vähemmän. Tai sitten siirtyä tekemään jotain, minkä kokee merkityksellisemmäksi
ap
Montakin. Lähipiirissä löytyy yksi, joka on ollut pois työelämästä nyt 2,5 vuotta ja nauttii. Ennen työ vei häneltä kaiken luovuuden ja ilon tehdä muuta, sillä työasiat olivat päällimmäisenä ja iltaisinkin saattoi olla puhelinpalavereita ulkomaille. Ne sotkivat ihan koko elämän ja arki oli oikeastaan pelkkää työtä ja töiden ajattelua. Myös perhe kärsi asiasta todella paljon monilla tavoin.
Hyppy oli turvallinen, sillä rahaa oli, lainat oli maksettu jo vuosia ennen ja terveys parani huomattavasti hypyn jälkeen. Paluuta ei enää ole, vaikka ikää on alle 50 vuotta. Arki menee kaikessa mielenkiintoisessa ja mm. uusien taitojen opiskelussa, mutta uudet taidot ovat lähinnä omaksi iloksi.