Lue keskustelun säännöt.
Sukulainen uhriutuu
22.11.2021 |
Eräs rakas sukulainen menetti puolisonsa muutama vuosi sitten. Tuo ihminen oli meille muillekin suvussa tärkeä, menetys oli iso kaikille vaikka tietysti ennen kaikkea tälle sukulaiselle joka jäi leskeksi. Tämän jälkeen on ollut todella erilainen meitä muita kohtaan; ilkeä ja kylmä, suuttuu jatkuvasti milloin mistäkin ja uhriutuu. Kaiken pitäisi pyöriä hänen ympärillään. Jos hänelle ei jatkuvasti joku soittele, suuttuu että hänestä ei kukaan välitä. Meillä on muillakin ollut vaikeaa, omissa elämissä paljon muutoksia ja vaikeuksia. On työtä ja sairautta, stressiä ja kiirettä. Tuntuu, että hän ei ymmärrä tätä ja hänen mielestään vain hänen surullaan on väliä, vain hänen pitäisi jatkuvasti olla kaikkien huomion keskipisteenä. Olen yrittänyt parhaani mukaan pitää yhteyttä aina jaksamisen mukaan, sen mukaan miten ehdin. Se ei tunnu riittävän.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Vedät omat rajasi ja tuet silloin, kun pystyt ja haluat.
Tuo on monella yksi vaihe suruprosessissa: Näkee vain sen, kuinka muut eivät ole menettäneet, niin kuin hän, ja on vihainen ja katkera. Toivottavasti hän ajan kuluessa pääsee tuosta yli jonkinlaiseen hyväksymiseen.
Joo, yritän. Olen huono sanomaan ei ja nytkin tunnen oloni huonoksi ihmiseksi koska en ole ollut hänen mielestään tarpeeksi läsnä. Kuitenkin syvimmällä sisässäni tiedän, että olen pitänyt yhteyttä niin paljon kun voin, paljon enemmän kuin moni muu sukulainen. Viimeksi suuttui siitä kun en heti vastannut hänen yhteydenottoon koska olin kiireinen. Haukkui lyttyyn, olen kuulemma huono ihminen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin kuulostaa keksityltä tarinalta provo.
Millainen hän oli ennen? Itselläni kokemusta vähän samanlaisesta eli henkilö käyttäytyi kuin olisi maailman ensimmäinen keski-ikäinen, joka menettää vanhempansa ja käyttäytyi hyvin vihamielisesti ja ivallisesti, kun hänen suruaan koetettiin huomioida kukin parhaansa mukaan. Tämä henkilö on aina ollut itsekeskeinen, mutta surun myötä hän ilmeisesti koki olevansa oikeutettu vielä vahvemmin vaatimaan muita huomioimaan vain hänet itsensä.
Ikinä en ole moiseen käytökseen törmännyt ennen ja tämä episodi oli yksi syistä minkä vuoksi emme enää ole yhteyksissä. Totta kai vanhemman menettäminen on iso asia kenelle tahansa, mutta ei tuollainen käytös on vain tosi outoa.
Vierailija kirjoitti:
Millainen hän oli ennen? Itselläni kokemusta vähän samanlaisesta eli henkilö käyttäytyi kuin olisi maailman ensimmäinen keski-ikäinen, joka menettää vanhempansa ja käyttäytyi hyvin vihamielisesti ja ivallisesti, kun hänen suruaan koetettiin huomioida kukin parhaansa mukaan. Tämä henkilö on aina ollut itsekeskeinen, mutta surun myötä hän ilmeisesti koki olevansa oikeutettu vielä vahvemmin vaatimaan muita huomioimaan vain hänet itsensä.
Ikinä en ole moiseen käytökseen törmännyt ennen ja tämä episodi oli yksi syistä minkä vuoksi emme enää ole yhteyksissä. Totta kai vanhemman menettäminen on iso asia kenelle tahansa, mutta ei tuollainen käytös on vain tosi outoa.
Oli ennen lämmin ja huumorintajuinen joskin osasi jo silloin olla kärkäs. On kyllä aina suosinut tiettyjä sukulaisia enemmän kuin toisia ja ilmeisesti sen perusteella, kuka hänelle antaa eniten huomiota. Kuten sanoit, tietysti läheisen menettäminen on iso asia, mutta ei sekään oikeuta käyttäytymään ihan miten sattuu. Tämä sukulainen myös hyvin tietää, että edesmennyt puolisonsa oli rakas meille monelle. Itse usein puhui hänestä pahaa selän takana vielä kun oli hengissä. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kuulostaa keksityltä tarinalta provo.
Mikä tässäkin on niin uskomatonta että on pakko olla provo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kuulostaa keksityltä tarinalta provo.
Mikä tässäkin on niin uskomatonta että on pakko olla provo?
Varmaan tuo huomiota vaativa sukulainen itse tuli huutamaan provoa kun kolahti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kuulostaa keksityltä tarinalta provo.
Mikä tässäkin on niin uskomatonta että on pakko olla provo?
Varmaan tuo huomiota vaativa sukulainen itse tuli huutamaan provoa kun kolahti :)
Haha, varmaan. Mutta ihan vakavissaan; kumma juttu että tällainenkin näin arkinen aihe on pakko olla provo. Jokaisella meistä on varmasti ainakin yksi sellainen ihminen lähipiirissä/suvussa, joka on joko oikeasti hankala ihminen tai jonka kanssa kemiat eivät vaan kohtaa. Mikä on jollekulle niin uskomatonta siinä, että jonkun sukulainen on hankala.
Vedät omat rajasi ja tuet silloin, kun pystyt ja haluat.
Tuo on monella yksi vaihe suruprosessissa: Näkee vain sen, kuinka muut eivät ole menettäneet, niin kuin hän, ja on vihainen ja katkera. Toivottavasti hän ajan kuluessa pääsee tuosta yli jonkinlaiseen hyväksymiseen.