Voiko toisen kiinnostuksen aistia kun itsestä tuntuu kuin joku magneetti vetäisi ja ehkä siitä toisestakin?
Yhden miehen kanssa siis jo pitkään, varmaan vuosi? Ollaan päädytty samaan tilaan ihan päivittän, en nyt viitsi tässä sanoa oikeaa tilaa mutta esim. työpaikan ruokala. Niin ennen tosiaan törmättiin siellä joka päivä ja jostain syystä kiinnitin kyllä huomiota tähän mieheen ja hänen tekemisiin mutta ei hän sen kummemmin tuntunut kiinnostavalta tms. Mutta sitten nämä "tapaamiset" on alkaneet vähetä, hän tulee yhä harvemmin tuohon tilaan mutta sitten kun tulee, tsekkaa selvästi koko huoneen niin kauan kuin löytää minut. Yleensä siis minä olen siellä jo valmiiksi. Mistä nyt olen kehittänyt kiinnostuksen tunteita tätä miestä kohtaan? Nyt kun en häntä enää edes päivittäin näe? Emme tunne, emme ole jutelleet mitenkään. Mutta joku on alkanut vaikuttaa minuunkin että haen häntä tuosta kyseisestä tilasta ja harmistun niinä päivinä kun en näe.
Kommentit (11)
Työpaikkaromanssi. Uhka vai mahdollisuus?
Vierailija kirjoitti:
Työpaikkaromanssi. Uhka vai mahdollisuus?
Jos molemmat ovat vapaita, siitä vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikkaromanssi. Uhka vai mahdollisuus?
Jos molemmat ovat vapaita, siitä vain.
Tai tietenkin jos olet joku halpis kukasta kukkaan hyppijä, niin sitten ei.
Joillakin mielenterveysongelmaisilla on varmasti taipumus kehittää itselleen addiktioita kuvitteellisista asioista
Voi sen aistia ja sen valitettavasti aistii vaikka ei olisi itse kiinnostunut. Omassa työpaikassani eräs itseäni kiinnostava mies siirrätti työpisteensä kauemmaksi minusta. Luulen että hän huomasi että olen ihastunut ja se on täytynyt tapahtua pelkästään katseista, koska mitään en siitä puhunut hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Joillakin mielenterveysongelmaisilla on varmasti taipumus kehittää itselleen addiktioita kuvitteellisista asioista
Vahva ihastuminenhan on kuin mielenterveyden häiriö.
Vierailija kirjoitti:
Voi sen aistia ja sen valitettavasti aistii vaikka ei olisi itse kiinnostunut. Omassa työpaikassani eräs itseäni kiinnostava mies siirrätti työpisteensä kauemmaksi minusta. Luulen että hän huomasi että olen ihastunut ja se on täytynyt tapahtua pelkästään katseista, koska mitään en siitä puhunut hänelle.
Tällaista itsekin epäilen. Surullista vain, että ihastumiselle ei voi mitään, ja vaikka yrittäisi sitä kovasti peitellä, peitteleminen ei oikein onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Voi sen aistia ja sen valitettavasti aistii vaikka ei olisi itse kiinnostunut. Omassa työpaikassani eräs itseäni kiinnostava mies siirrätti työpisteensä kauemmaksi minusta. Luulen että hän huomasi että olen ihastunut ja se on täytynyt tapahtua pelkästään katseista, koska mitään en siitä puhunut hänelle.
Niin mäkin koen jollain tavalla etten olisi lämmennyt hänelle ellen olisi huomannut tuota kuinka etsii minua. Että kumpi tässä on syypää sitten :)
Kyllä sen kiinnostuksen aistii, mutta on myös vaara väärintulkintaan. Toisaalta se toisen kielteinen reaktiokin voi olla vain peliä. Kerran kuulin jälkeenpäin, että miksi emme silloin uskaltaneet. En osannut tulkita vähättelyä ja suoranaista nimittelyä kiinnostukseksi.
Up! Näin tästä henkilöstä viime yönä untakin.