Miten päätit(/te) alkaa lisääntymään?
Eli miten kerroitte kumppanillenne halusta tulla vanhemmaksi, oliko ajankohta kummallekin itsestäänselvyys, vai pitikö toinen puhua ympäri? Itselläni on semmoinen tunne, että ollisin valmis jo tekemään lapsia. En vaan tiedä kuinka sen sanoisin miehelleni, saati kuinka saisin hänet innostumaan asiasta..
Kommentit (14)
Meillä asiasta puhuttiin puoliksi leikillään alusta asti, mutta kun sitten aloin keskustella vakavammin, mies ei lähtenytkään mukaan. Sitten hän kehitti hirveän henk. koht. kriisin joka heijastui meidän suhteeseemmekin. Sen mentyä ohi puhuin aina silloin tällöin vauvoista ja kyselin josko nyt ja lopetin pilleritkin. Käytimme kondomia, kunnes mies sitten n. puoli vuotta kriisinsä jälkeen sitten kerran sanoi että voitaisiin alkaa olla ilman. Seuraavassa kuussa olinkin jo raskaana eikä mies ole tuntunut katuvan.
Toi kortsun käyttäminen on monille miehille niin ylivoimaisen hankalaa, että monet varmaan jo ihan sen takia "haluavatkin" lapsia. Sinänsä sääli, jos eivät halua lapsen itsensä takia, vaan jotenkin "olosuhteiden pakosta".
No tavallaan joo, mutta toisaalta mies koko ajan itsekin myönsi haluavansa lapsia, sanoi vaan ettei ollut valmis. Se siitä ihan ensin alkoi puhuakin alussa. Luulen että se kriisin läpikäyminen oli aika oleellista sen päätöksessä. Mâ sanoisin ehkä että en taivutellut sitä, vaan muistuttelin sitä säännöllisin väliajoin.
että kummankin puolison taholta se asia saattaa muotoutua ongelmaksi, viisi vuotta sen jälkeen aloitettiin yrittämään, ja kuusi vuotta sen aloittamisen jälkeen syntyi esikoinen, pitkäkestoisilla hoidoilla.
Kyllä me oltiin keskusteltu lapsisuunnitelmat läpi jo varhaisessa vaiheessa, koska oli selvää, että molemmat oltiin valmiita asettumaan ja juuri keskustelukumppanin kanssa. ;)
Mutta kai se vaan meni niin, että häiden jälkeisenä kesänä sanoin miehelle, että alettaisko yrittämään, ja mies sanoi, että aletaan vaan. Sitten seurasi suuri seremonia, jossa laitoin pillerilevyni lahjapakettiin ja hyllylle, ja mies kuvasi videokameralla vieressä. Kuulostaa pöljältä, mutta kai siinä oli sellainen ajatus takana, että halusimme tallentaa sen hetken, kun annoimme lapsille luvan tulla. :)
Kesti varmaan vuoden, ennen kun "annoin periksi". Miehellä oli siis vauvakuume, minulla ei. Mutta pikku hiljaa aloin lämmetä ajatukselle. Mies oli välillä leikillään heittävinään pillerini roskiin ennen kun sitten lopetin pillerien syönnin.
Kyllä tälläiset asiat pitää pystyä sanomaan suoraan, jos niitä lapsiakin haluaa hankkia tai sitten et ole valmis siihen, jos et pysty asiaa miehellesi edes sanomaan.
Yhtenä päivä sanoin että ajattelin että jättäisin pillerit pois, et miten olis??
Onhan tästä meilläkin ollut puhetta, että lapsia joskus vielä tehdään. Mun mielestä nyt olis hyvä aika, kun kummallakin on vakituiset työt ja meillä on oma asunto, missä tilaa myös lapselle. Entä kun toinen ei olekaan samaa mieltä. Miten toisen saa käännytettyä vauva puuhiin?
Ikäänhän on naisen hyvä vedota, eikä se ole mitään turhaa vinkumista, ei todellakaan, vaan tosi asiaa.
Pitääpä heti ottaa puheeksi :) Toivotaan ettei mies heti tyrmää mun ehdotusta..
jännätään täällä! :)
Ainiin, meillä mies puhui minut ympäri. Sanoin että en tee lapsia ennen naimisiin menoa. Siihen mies - "Menetkö mun kanssa naimisiin?" :)
Miehellä oli lapsia edellisestä liitosta ja halusin tietää mikä on hänen kantansa lasten hankintaan. Hän oli hyvinkin innokas ehkäisy jätettiin pois kun olimme olleet reilun vuoden yhdessä. Raskaaksi tulin vasta vuosien päästä hoidoilla...
kun lähestyin kolmea kymppiä. Olimme olleet yhdessä jo yli 10 vuotta, joten mieskin oli ihan valmis jo luopumaan kahdenkeskisestä ajasta.
.. niin ei mies lämmennyt ajatukselle. Pitkään asiasta eilen illalla kyllä keskusteltiin, mutta vastaus oli kieltävä. Joskus myöhemmin sitten :( Nyt vaan odotellaan sitä päivää 'joskus'.