Miksi ajatellaan että sinkku hakee koko ajan seuraa

                                                                                      M G T O W

Nuo kysyjät elävät muiden kautta eivätkä osaa olla onnellisia itsekseen. Heillä onni on pinnallista.

Itselläni mennyt nyt useampi vuosi sinkkuna ja rima senkun nousee huolia enää ketään.

Olen niin mukavuudenhaluinen sillä kohtaa, en halua vaihtaa saavutetttua etua mihinkään.

Itseänikin välillä ottaa päähän nuo kyselyt. Kun sanot että en ole löytänyt en ole hakenut en halua niin silmät pyöreinä aletaan päivitellä että kyllähän se mies pitää olla!  Ei tajuta kun sanon että kun en halua.

Nuoret ihmiset yleensä tajuaa, vanhemmat ei.

Tykkään kovasti elämästäni näin. Miksi tätä vaarantaisin kun en edes halua? En muitten mielipiteitten takia ainakaan.

Koska he, jotka ajattelevat noin, toimivat noin ennen kuin saivat oman perheen.

Jotkut varmaan odottavat, että yksin ei ole hyvä olla, koska he eivät itse ehkä osaisi olla yksin. Eivät he kaikilta samaa kyselisi kuitenkaan, sillä jotkut on luotu olemaan yksin, mutta osa on ihan eksyksissä ilman toista puoliskoa.

Naulan kantaan. Sitten vielä kun väen väkisin väitetään, että kun olen ystävällinen jollekulle, niin heti olisin ihastunut. Ei, en ole. Sinkut ilmeisesti eivät saisi nauraa tai vitsailla varsinkaan vastakkaisen sukupuolen kanssa, kun heti muut kuvittelee vaikka ja mitä.

Ja voi päivää sitä ”ohimennen” parittamisen määrää useilta kaveripariskunnilta.

Sori, ei onnistu. Oon onnellinen näin.

Mä sanoin avioeron jälkeen kaikille, että sai olla mun viimeinen mies, uutta en enää ota. Ei ole tullut kyselyjä keneltäkään.

Ei ole kyllä minulta kukaan kysellyt. Olen ollut nyt erossa virallisesti heinäkuusta, mutta käytännössä jo melkein vuoden.

Minua tympii kaikissa sinkkutoiminnoissa ajatus että sinkun ainut ajatus on pyrkiä pariutumaan. Sinkut eivät siis voi tehdä yhdessä mitään muuta kuin etsiä pariutumista. ;-(

Ehkä ihminen, joka on parisuhteessa olettaa muidenkin haluavan parisuhteeseen. Mitä pidempään tässä olen sinkkuna, niin sitä enemmän tykkään ihan omasta seurastani. 

Taannoin työkaveri uteli meinasinko treeneistä löytää uuden emännän, kun olen 4-5 päivänä viikossa treeneissä. Mietin ja totesin, että kun treeneissä ei ketään potentiaalista ole, niin "emäntä" lähinnä rajoittaisi menemistäni. Nyt voin olla useimpina iltoina treeneissä ja käydä viikonloppujen leireillä oman fiiliksen mukaan välittämättä muiden kalentereista.

Tätä minä olen myös ikisinkkuna ihmetellyt.

Hyvin usein kysellään että milloin minä menen parisuhteeseen, milloin minä perustan perheen yms.

Olen aina vastannut että näin on hyvä elää enkä tarvitse kumppania ja lapsi asiassa olen sanonut että en halua lapsia. No ei siinä mitään mutta osa ihmisistä kyselee useamman kerran samat asiat minulta ja se on turhauttavaa.

Joidenkin ihmisten on vaikea ymmärtää se että jotkut ihmiset pystyy ja osaa elää sinkkuna.

M31

Tämä. Minultakin kyseltiin jo pari viikkoa eron jälkeen, että olenko tavannut vielä ketään potentiaalista. Aivan älytön kysymys ja asenne, itse olin vain todella helpottunut siitä, kun edellisestä olin eroon päässyt. Olen sanonut myöhemminkin näille utelijoille, että olen erittäin tyytyväinen sinkkuna, kyse ei ole siitä ettenkö ketään saisi, päin vastoin treffeille kyselijöitä on kyllä ollut. Silti tuntuvat ajattelevan, että enhän minä nyt onnellinen voi ilman miestä olla, kun kyselevät tasaisin väliajoin tätä samaa.

Ja juurikin tuo, jos viihdyn liian hyvin jonkun miespuolisen seurassa oletetaan, että olen varmana iskenyt silmäni tähän henkilöön, huoh.

Vierailija kirjoitti:

Tämä. Minultakin kyseltiin jo pari viikkoa eron jälkeen, että olenko tavannut vielä ketään potentiaalista. Aivan älytön kysymys ja asenne, itse olin vain todella helpottunut siitä, kun edellisestä olin eroon päässyt. Olen sanonut myöhemminkin näille utelijoille, että olen erittäin tyytyväinen sinkkuna, kyse ei ole siitä ettenkö ketään saisi, päin vastoin treffeille kyselijöitä on kyllä ollut. Silti tuntuvat ajattelevan, että enhän minä nyt onnellinen voi ilman miestä olla, kun kyselevät tasaisin väliajoin tätä samaa.

Ja juurikin tuo, jos viihdyn liian hyvin jonkun miespuolisen seurassa oletetaan, että olen varmana iskenyt silmäni tähän henkilöön, huoh.

Ainiin ja edellinen parisuhde kesti 12 vuotta, ja kaksi lastakin minulla on, joten kyse ei voi olla siitäkään, että ajatellaan minun jäävän paitsi lasten hankinnasta :D

- tuon lainatun tekstin kirjoittaja

Onko muuten teidän muiden ikisinkkujen seksuaalista suuntautumista epäilty koskaan?

Minä olen hetero ja tuntuu siltä että äitini ja eräs ystäväni epäilee että tykkään miehistä kun en ole koskaan seurustellut 🤦‍♂️

M31

Koska se on totta, tiedetään että terveellä aikuisella on seksuaalinen tarve, joitakin luonnollisia poikkeuksia lukuunottamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Onko muuten teidän muiden ikisinkkujen seksuaalista suuntautumista epäilty koskaan?

Minä olen hetero ja tuntuu siltä että äitini ja eräs ystäväni epäilee että tykkään miehistä kun en ole koskaan seurustellut 🤦‍♂️

M31

On. Serkkupoikani on sitä mieltä, että olen lesbo. Kerran kännipäissään sanoi sen ihan ääneen suoraan minulle itselleni. Seuraavan kerran, jos aiheeesta tulee puhetta, niin ehdotan vaihteeksi keskustelua hänen naisseikkailuistaan vaikka saattaakin olla kiusallinen aihe hänelle ja vaimolleen.

Se on usein vain small talkia.

Useat ihmiset olettaa, että kaikki haluaa parisuhteen, naimisiin ja lapsia jne. Itseäni aina ahdistaa, kun tulee näitä "eikös tuossa iässä pitäis ruveta jo perhettä perustamaan" kysymyksiä. Itse en koe sitä tärkeänä tai tavoiteltavana asiana. Ikisinkku olen. Todennäköisesti. 

... Sitten on näitä ihmisiä, jotka eroaa, niin parin päivän päästä on jo uusi kierroksessa. Ei voi niinku edes viikkoa olla sinkkuna. Ihmettelen kyllä itse näitä nopeita ihmisiä. 

Olen ollut kohta 10 vuotta sinkkuna. Rima on jo niin korkealla, että en "huoli" enää miestä elämääni. Olen yksin paljon onnellisempi. 😄

N42