Oletko kadottanut/hävittänyt jonkun asian, jonka katoaminen harmittaa sinua edelleen?

Harmaat Adidas-verkkarit, joissa oli siniset raidat. Olivat kivan malliset ja vetoketjutaskut.

Äidin hopeinen sormus jossa turkooseja kiviä ja kaiverrus. Katosi kyläilyreissulla. :(

Kakolan kalkku ja Saastamoisen vuorojetonki.

-Kirkkonummen Gangsterbyyssä ne hävisivät, joko pöllittiin tai putosivat.

Kaulakorun riipus osan joskus vuosia sitten.

Ruotsin risteilyllä katosi korvakorut. Ei mitään käryä missä vaiheessa iltaa ovat kadonneet, vai unohdinko ne vaan krapulassa kamppeita pakatessani hyttiin jonnekin. Soitin kyllä terminaaliin ja kysyin, onko korviksia toimitettu löytötavaroihin, mutta ei ollut.

Valkokultaisen korvanapin.

Yhden todella vanhan sormuksen

Päästin kerran täysin oranssin kakan ja tyhmänä painoin nappulaa. En ole ollut entiseni sen jälkeen.

Vuosikymmenien aikana on hävinnyt paljon monenlaista, mutta viimeisin, kadonnut ajokortti harmittaa syvästi.

Viimeksi oon kadottanut muovitaskullisen kopioitua opetusmateriaalia. Se harmittaa.

Nuoruuteni Helsingin, se on kadonnut.

Kadotin 2018 keväällä anustappini metroon ja olen vieläkin vihainen itselleni siitä.

Minulta on kadoksissa pieni ja monen mielestä varmasti mitätön esine eli papan tekemä kinnasneula. Samassa talossa kuin meidän perheemme asui vanha nainen, jota kaikki kutsuivat mummoksi. Mummo opetti äidille neulakintaan tekoa ja minä, pikkulikka, seisoin kuin liimattuna vieressä katsomassa ja niin kävi, että sekä äiti että tytär oppivat tekniikan. Tarvittiin sitten kinnasneula molemmille. Kun pappa tuli taas käymään meillä, kysyimme voisiko hän auttaa. Mummolla oli vanha metallinen neula, mutta pohdimme, löytyisikö helpommin työstettävää materiaalia. Ja löytyihän sitä. Olimme juuri uusineet hammasharjat, mutta entiset olivat vielä tallessa. Vanhojen harjojen varsista pappa vuoli ja hioi meille molemmille omat neulat. Tämä tapahtui 50-luvun lopulla. Joskus muutama vuosi sitten olen laittanut neulani johonkin niin hyvään talteen, että en ole löytänyt sitä vieläkään. Mutta en ole menettänyt toivoani. Kyllä se vielä putkahtaa jostakin esille. Rahallisestihan se on arvoton, mutta tunnearvo on suuri, sillä sekä pappa että äitini kuin myös mainittu mummo ovat jo vuosikymmeniä sitten edesmenneet, mutta elävät muistoissani.   

Harvoin kadotan mitään, mutta yli 10 vuotta sitten kuin tuhka tuuleen hävinnyt huivi harmittaa edelleen. En tiedä, tippuiko se johonkin, vai varastiko joku sen. Ei ollut rahassa arvokas, mutta todella kaunis enkä koskaan ole vielä löytänyt vastaavaa.

Mikä on kinnasneula?

Kauneuteni olen kadottanut, lopullisesti.

Joskus olen menettänyt järkeni, mutta toisin kuin kauneus, se on palannut, ja iän myötä onneksi lisääntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on kinnasneula?

Löydät Googlella kuvan semmoisesta sekä lapasista, jollaisia sillä voi tehdä.

Nuoruuteni, muija vei sen. Enkä tiedä oliko kultainen nuoruus, kun sitä ei ole ollut.

Kalevalakorun hopeinen sormus jonka olin ostanut itselleni syntymäpäivälahjaksi.

Laihduin ja sormus tippui ilman,että huomasin😢

Kadotin pari vuotta sitten Icebug-kengät! Tähän aikaan vuodesta se harmittaa, kun kohta niitä taas tarvitsisi. Joko ne ovat häkkivarastossamme jossain laatikossa ta sitten ne on varastettu eteisestämme, mutta joka tapauksessa en löydä niitä mistään.