Oletko kadottanut/hävittänyt jonkun asian, jonka katoaminen harmittaa sinua edelleen?

Lainasin kaverin tyttöystävälle huiviani ja he erosivat seuraavana päivänä. Huivi jäi sille tielleen. Se oli minulle rakas, oman kumppanini tekemä.

suvun kaikki vanhat valokuvat. on todennäköistä että eräs tietty henkilö varasti ne.

Ostin kaksi vuotta sitten uudet sukset ja 30 eurolla niihin sopivia suksivoiteita. Koko viime talven etsin niitä voiteita ja koska elämä oli yhtä isoa rahareikää, en pystynyt hankkimaan uusia. Ensi tilipäivänä korjaan tämän vahingon että pääsee ladulle tänä vuonna.

Ja koska tämä on joku universaali laki, ne vanhat voiteet tulevat löytymään viikko uusien oston jälkeen.

Up 

Vierailija kirjoitti:

Harmaat Adidas-verkkarit, joissa oli siniset raidat. Olivat kivan malliset ja vetoketjutaskut.

Miehesi kiittää Herraa että ne kusiverskat hävisivät. 

 

Siis jos sinulla olisi mies. 

Vierailija kirjoitti:

suvun kaikki vanhat valokuvat. on todennäköistä että eräs tietty henkilö varasti ne.

Anna kun arvaan, joku NARSISTI?😆🤣

Kadotin nätin, huumorintajuisen ja mukavan nuoren miehen , sellaisen, joka tuli toimeen kaikkien kanssa, oli urheilullinen ja aikaansaava. Sellainen katosi, tilalla on fyysisesti sairas alkoholisti, joka kiukuttelee kaikesta ja ihmettelee, että kukaan ei tule toimeen hänen kanssaan. Kauneuskin oli katoavaista. Harmittaa hukkaan heitetty elämä.

Kadotin aran ja kaikkia sairaalloisuuteen asti miellyttävän nuoren, joka jossain vaiheessa huomasi olevansa oikeassa, osaa työnsä ja elämänsä. Kadotin pelon olla väärässä. Eikä harmita yhtään.

Ja olen hukannut myös parhaan ikinä 4,5mm alumiinisen virkkuukoukun. Se harmittaa, koska ostamalla sitä ei voi korjata.

Elämäniloni. Tosin sitä ei tainnut ikinä ollakaan.

Elämänhaluni. Ei sitäkään tainnut olla.

Onneksi ruokahalu on vielä jäljellä. Tavallaan. Ehkä sekin tässä vielä menee.

20v sitten karnevaalijuhlasumussa hävisi rippilahjaksi saamani kohtalaisen paksu kultainen kaulaketju. Jossain vaiheessa oli joku tytönpuoli olkapäilläni heilumassa ja se joko irtosi juhlahumussa tai sitten neiti vetäisi sen matkaansa. Enihyy, byy-hyy.

Sain ylioppilaslahjaksi Kalevala-sormuksen. En ollut tottunut sormusten pitoon mutta lahja oli erittäin mieluinen ja laitoin sen heti sormeeni. Illalla sitten lähdin kavereiden kanssa lakkia juhlistamaan (emme käyttäneet lainkaan alkoholia) ja käsiä pestessäni unohdin sormuksen lavuaarin reunalle. Tajusin erheeni alle minuutissa ja syöksyin takaisin kyseiseen vessaan - sormus oli jo sujautettu jonkun muun taskuun. Kyselin kyllä olisiko joku antanut sen henkilökunnalle mutta tuloksetta. Kyllä ottaa edelleen päähän ja tästä on 23 vuotta. Sormus oli minulla ehkä 6 tuntia enkä koskaan ole hankkinut samanlaista tilalle.